Tanssia E-SS:n kerhoillassa

Me ollaan käyty taas tanssimassa. Tiistaina oli Etelä-Suomen Shelttien kerhoilta, jonka aiheena oli koiratanssi. Nadja Böckerman kertoi ensin vähän koiratanssista ja näytti erilaisia liikkeitä ja niiden yhdistämistä superhienon Hippi-shelttinsä kanssa, jonka jälkeen me pääsimme treenaamaan Nadjan opastuksella.

Alkuun tehtiin erilaisia kieppejä. Ensin koiran piti pyörähtää ympäri ihan "tavallisesti" molempiin suuntiin. Pyöriminen kuuluu Freddyn lemppareihin, mutta ollaan enimmäkseen opeteltu pyörimään vain toiseen suuntaan, niin treenattiin nyt myös sitä vähän vaikeampaa suuntaa, joka lähti sekin sujumaan ihan hyvin. Sitten kokeiltiin pyörimistä niin, että myös ohjaaja pyörii. Freddyn mielestä se oli ihan huippuhauskaa. Tehtiin myös niin, että käveltiin eteenpäin koira sivulla ja sitten koiran piti siitä pyörähtää. Aluksi Freddy ei oikein meinannyt ymmärtää, mutta sitten yhtäkkiä sillä syttyi lamppu päässä minkä jälkeen ei ollut ongelmia.

Sitten erilaisia pujotteluja. Freddyn kanssa ollaan harjoteltu pelkästään eteenpäin liikkuvaa peruspujottelua, mutta nyt kokeiltiin niin, että minä liikuin sivuttain, taaksepäin ja seisoin paikallani. Sivuttain käveleminen oli ihan helppo juttu ja Freddy tajusi sen heti. Samoin kahdeksikkoa jalkojeni välissä tekeminen sujui kuin vettä vain. Kun minä lähdin kävelemään takaperin, oli sekä koiralla että ohjaajalla vähän hahmotusongelmia, mutta kaipa se ihan hyvin sujui.

Väliin tehtiin vähän ohjaajan kiertämistä, mikä on Freddylle tuttu juttu. Siinä vaiheessa huomasin, että joku fiksu ihminen oli ottanut mukaan ihan liian vähän nameja, ja kun alettiin tehdä niitä meille uusia juttuja, niin namit alkoivat olla lopussa. Pussin pohjalla oli enää epämääräistä kanasilppua.

Freddy alkoi jo olla aika väsynyt (oltiin oltu liikkeellä jo lähemmäs kuusi tuntia) ja namit oli loppu, kun alettiin treenata kumartamista. Lähdin opettamaan sitä niin, että houkuttelin Freddyä menemään maahan ja kun kyynärpäät koskivat maata niin naks ja palkkaus niin, ettei Freddy missään vaiheessa mennyt kokonaan maahan. Tehtiin vain pari toistoa ja sitten pidettiin taukoa.

Viimeisenä tehtiin vielä "kurre-istumista", joka ei Freddyltä onnistu ihan sen takia, ettei se tuon jalan takia pysty istumaan normaalisti eikä se näin ollen pysy pystyssä jos se nostaa etujalat ilmaan. Liike on kuitenkin Freddylle hyvää jumppaa joten tehtiin pari toistoa niin, että houkuttelin Freddyn nostmaan etutassut ilmaan ja annoin sen ottaa vähän tukea kädestäni.

Kun sitten vihdoin päästiin kotiin joskus 21.30 aikaan, oli Freddy ihan poikki. Kotoota oltiin lähdetty jo kolmen aikoihin, koska minulla oli luisteluharkat enkä olisi niitten jälkeen ehtinyt kotiin hakemaan Freddyä, vaan se piti ottaa mukaan jäähallille. Sen ajan kun minä olin jäällä, Freddy sai viettää pukuhuoneessa. Hienosti se jaksoi loppuun asti treenata, mutta kyllä väsymy alkoi loppupuolella painaa.

Eilinenkin ilta meni koiratanssia treenatessa, yritän ehtiä kirjoittaa siitä jotain pientä vähän myöhemmin tänään.

Kuvan otti Satu Tuomela

Koiratanssin jatkokurssilla

Eilen päästiin koiratanssitreeneihin Kompassiin. Lähdettiin bussilla hyvissä ajoin (tosin meinattiin myöhästyä ensimmäisestä bussista kun joku tajusi bussipysäkillä unohtaneensa kaikki namit kotiin ja jouduttiin menemään takaisin hakemaan ne) ja ehdittiin kivasti tehdä lenkki Konalassa ennen treenien alkamista.

Alkuun tehtiin kierimistä. Me ollaan oltu vähän jumissa tuon kierimisen suhteen, kun minä haluaisin, että Freddy osaisi kierähtää seisomisesta. Tällä hetkellä se osaa kierähtää käsiavustuksella makuulta. Lähdettiin työstämään sitä siten, että ohjasin koiran maahan ja lähdin häivyttämään käsiapuja. Kun Freddy alkaa tajuta tuon kierimisen kunnolla niin otetaan käsiapu mukaan ja käsketään kierimään seisaalta. Homma sujui hyvin ja saatiin tehtyä siten, että minä seisoin ja tein kädellä ihan pienen liikkeen. Aiemminhan minä olen itse istunut maassa. Joten edistystä tapahtuu, mietityttää vaan että tajuaako Freddy sitä, että seisaaltakin voi kieriä, kun ollaan treenattu sitä niin paljon makuulta.

Siitä jatkettiin peruuttamiseen. Peruuttamista ollaan treenattu kosketuskepillä, mutta siinäkin tulee vastaan se, etten minä osaa edetä. Kouluttaja ehdotti, että minä liikkuisin ihan vähän koiraa kohti ja sitten naksu heti kun se tekee pienenkin liikkeen taaksepäin. Minä vierastan hieman tuota tapaa, koska tavoitteenani on, että Freddy osaa peruuttaa minusta poispäin ja tuossa on riskinä se, että Freddy jää riippuvaiseksi siitä, että minä kävelen sitä kohti. Kokeiltiin sitten kuitenkin, ja kyllä siellä Freddyn pääkopassa jotain pieniä lamppuja taisi syttyä. Otti reippaasti parikin askelta, eikä minun tarvinnut kuin vähän nojata eteenpäin, niin Freddy lähti peruuttamaan. Kokeiltiin sitten niin, että minä istuin tuolilla ja sitten työnsin jalkoja eteenpäin, jolloin minun ei tarvinnut liikkua kokonaan eteenpäin, mutta Freddy sai siitä sen avun. Hyvinhän sekin sujui ja Freddy hoksasi nopeasti jutun juonen. Sitten pitää vaan saada noita apuja pois ja matkaa paljon lisää.

Kieriminen ja peruuttaminen ovat molemmat Freddylle jotenkin hirmu vaikeita, joten tehtiin seuraavaksi jotain vähän helpompaa. Selän päälle hyppääminen kuuluu Freddyn lemppareihin, joten tehtiin sitä. Sitä kehitettiin niin, että minä lähdin konttaamaan ja Freddyn piti maata siellä selän päällä. Helppo juttu Freddylle, mikäs siinä kun saa vaan maata ja tasaisin välein tungetaan namia naamaan. Se ei olisi halunnut tulla alas ollenkaan, vaan painoi tassulla päätäni alas kun nostin päätäni komentaakseni sen alas :D

Viimeisenä ketjutettiin helppoja juttuja, niin että tuli tehtyä useampi liike putkeen. Freddy alkoi jo olla aika väsynyt mutta teki kuitenkin kivasti.

Treeneistä jäi hyvä mieli, Freddy teki taas innokkaasti ja hyvällä vireellä. Loppua kohden vähän väsyi, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää tunnin treenaamisen jälkeen. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin pitämään Freddyn vapaana koko treenin ajan eikä tarvinnut ollenkaan pelätä, että se karkaisi toisten koirien luo. Kerran se tosin karkasi puomille jonka vieressä me treenasimme. Freddy on koko elämänsä aikana tehnyt yhden ainoan leikkimielisen puomikokeilun, mutta se yksi toisto oli sitten ilmeisesti niin kiva, että oli pakko päästä uudestaan. Ehkä se olis tykänny agilitystä..

Ensi sunnuntaina on taas treenit, sitä ennen on kuitenkin huomenna Etelä-Suomen Shelttien marraskuun kerhoilta, jonka teemana on juuri koiratanssi.

Tunnustuksia

Kiitokset Annalle, Eevalle ja Anulle tunnustushaasteesta!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Minä tosin olen huijari, joten aion skipata kakkoskohdan. Kun minä olin vähän hidas tämän kanssa niin tunnustus on käynyt jo miltei kaikissa blogeissa :/

Mutta ne tunnustukset:

1. Minä olen aika huono kouluttamaan koiria, koska minusta usein "yritys on tärkein" ja koira on tosi söpö kun se tekee kaikkea hassua, vaikkei se olisikaan yhtään sitä, mitä haettiin. Mutta palkkaan kuitenkin. Joten koirani tekee kaikkea hassua ja tekee kaiken väärin, mutta innokkaasti.

2. Toivon usein, että minulla olisi enemmän aikaa koiraharrastukselle. Tällä hetkellä ehdin touhuta koiraharrastusten parissa vain silloin, kun minulla ei jostain syystä ole luistelutreenejä tai -kisoja, eli hyvin harvoin. Rakastan luisteluharrastustani, mutta se vie aivan älyttömän paljon aikaa.

3. Freddy on ihan minun koirani. Se ei myöskään tottele ketään muuta, kuin minua. Isääni se totteleen jonkin verran ja hänen kanssaan se osaa lenkillä käyttäytyä ihan nätisti. Kaikkien muiden perheenjäsenteni kanssa se possuilee minkä ehtii. Minun kanssani se tottelee oikein hyvin eikä ole mitään ongelmia.

4. Minulla on pentukuume. Aussie tai bc olisi kivoja, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan minun rotujani. Sheltti on minun rotuni! Se olisi vielä täydellisempi jos se olisi vähän isompi, mutta tarpeeksi täydellinen ihan tuollaisenaan. Olen luvannut itselleni olla ottamatta toista koiraa ennen kuin lopetan luistelun, mutta saatan joutua joustamaan sen asian suhteen..

5. Kun Freddyn päästää pihalle, se juoksee ensimmäisenä häätämään kaikki oravat pois pihalta. Oravat on sen mielestä ihan ok, mutta meidän pihalle niillä ei ole asiaa.

6. Minua hävettää saamattomuuteni. Freddyn viralliset terveystutkimukset oli tarkoitus hoitaa, mutta eipä ole hoidettu. Fysioterapiassakaan ei ole käyty. Oikeastaan olisin kyllä saanut nuo hoidettua, mutta olen köyhä lapsi eivätkä vanhempani halua maksaa. Minua ärsyttää suunnattomasti äitini ajatustapa, että luustokuvaukset ovat ihan turhat, että Freddyn luusto ei varmasti ole kehittynyt normaalisti ja että emme me mitään sillä tiedolla kuitenkaan tee. Ja ettei hän halua tietää, kuinka pilalla lonkat yms. ovat. "Tieto lisää tuskaa". Fysioterapia on hänen mielestään ihan hyvä juttu ja Freddy pääseekin varmaan fysioterapiaan ihan lähiaikoina. Möys silmäpeilaukseen äiti on alkanut myöntyä.

7. Minusta tulee eläinlääkäri. Jos siis selviän fyssasta ja kemmasta. Se ei ole ihan itsestäänselvää.

8. Haluaisin muuttaa blogin ulkoasua, mutta olen huono ulkoasujen muuttamisessa. Se on todella hidasta eikä lopputulos koskaan miellytä minua, joten en jaksa alkaa säätää.

Päivitystauolta palailua

Hupshei, päivitystauko pääsi taas venähtämään turhan pitkäksi. Oli koeviikkoa ja luistelukisoja ja sellasta, niin on nuo koirailut jääny taas vähän vähemmälle. Enimmäkseen ollaan vaan lenkkeilty ja satunnaisesti treenattu vähän koiratanssia. Ens sunnuntaina meillä alkaakin viiden kerran koiratanssin jatkokurssi, tosin ekalle kerralle me ei päästä omien luistelukisojeni takia.

Viikonloppuna oli muuten koiratanssin avoimet EM:ät Tanskassa! Onnea kaikille suomalaisille hienoista suorituksista, erityisesti HTM-joukkueelle joukkuepronssista! Tarkemmat tulokset löytyvät kisajärjestäjän blogista ja tässä vielä linkki Suomen maajoukkueen blogiin. Espoon Agimestan hallilla järjestetään 4.2.2012 koiratanssin möllikisat. Me tähdätään sinne!

Syyslomaa me vietettiin vuokratulla mökillä keskellä Nuuksion metsiä. Freddy ja minä viihdyttiin siellä erinomaisesti, mutta ehdittiin valitettavasti olla siellä vain yksi yö, kun jollain oli taas luistelukisat..

Ja pari hassua kuvaa meidän lenkkipolulta. On muuten kiva, että vaikka asutaan Espoossa Länsiväylän varressa, niin metsä on ihan kivenheiton päässä ja päästään joka päivä sinne ulkoilemaan.

Me oltiin muuten saatu pariinkiin otteeseen tunnustushaaste. Vastaan haasteeseen tässä ihan lähiaikoina joku päivä kunhan vaan kerkeän :)

Potkulauta Pärnu

Olinkin kokonaan unohtanut mainita, että Rasse oli meillä viikonloppuhoidossa. Saimme nauttia pienen sympaattisen nokkahuilun (siitä lähtee kummallisia, nokkahuilua muistuttavia ääniä :D) seurasta perjantaista sunnuntaihin. Rasse on täälläpäin hyvin toivottu vieras. Paitsi ehkä Freddyn mielestä.

Freddyn mielestä Rasse on tosi kiva, jos sillä on oma emäntänsä mukana. Freddyn mielestä ei ole kivaa, jos joutuu jakamaan minut Rassen kanssa. Sillä on vähän tapana loukkaantua moisesta. Ehkä se ei siksi ollut kovin innostunut tokosta eilen. Tai sitten se johtui jostain ihan muusta. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa jotenkin todennäköisemmältä. Onneksi me saatiin sovittua ja nyt me ollaan taas kavereita. Ja kyllä Freddy Rassesta tykkää, sen kanssa on tosi kiva riehua ja painia.

Sen verran on vielä pakko mainita eilisestä harkkatokosta, kun pikkasen nauratti vanhoja blogipostauksia lueskellessa. Toukokuun harkkatokokokeessa olemme saaneet palautetta, että meillä on todella hyvä yhteistyö ja että Freddystä näkee, että sillä on kivaa ja se tykkää tokosta ja minun kanssani työskentelystä. Eilen taas saatiin kommenttia, että yhteistyö puuttui ja koiraa ei kiinnostanut. Joo, kyllä me puhutaan ihan samasta koirasta :D

Häkkiapinat

Lueskelin tässä äskettäin ihan mielenkiinnosta blogin tilastoja. Täytyy sanoa, että blogimme on löydetty varsin mielenkiintoisilla avainsanoilla. Monet niistä oli hyvin imartelevia, kuten "lihonut", "collie huono turkki", tai "sotanorsu doberman". Kaikkein kummallisinta oli kuitenkin se, että kaksi kertaa blogi on löydetty haun avainsanoilla "potkulauta pärnu" :D Eipä tainut etsijä löytää hakemaansa. Enkä oikein käsitä, miten tuolla päätyy meidän blogiin. Mutta piristi päivää kummasti.

No ei ihan niin kuin Strömsössä

Tänään aamulla hypättiin Freddyn kanssa bussiin suuntana harkkatokokoe Tiltulla. Ilmoittauduttiin toimistossa ja lähdettiin lenkille. Pysähdyttiin hetkeksi Kilon poliisin parkkipaikalle ja tehtiin pari ihan lyhyttä seuraamista ja luoksetulo. Homma näytti oikein lupaavalta.

Nakkilelu-luokka alkoi klo 10.00 ja ensin tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Ne sujuivat oikein hyvin, jonka jälkeen me siirryttiin odottamaan vuoroamme. Me mentiin kehään neljänsinä, ja kun oli meidän vuoro suorittaa yksilöliikkeet, oli Freddy ihan hukassa. Se oli ihan pihalla koko touhusta ja vaan löntysteli perässä. Siitä innokkuudesta ja täysillä tekemisestä ei ollut tietoakaan. Tämä ei ollut se Freddy, jonka kanssa on tosi kiva tehdä kaikkea ja joka tekee sata lasissa. Tämä oli se Freddy, jonka kanssa "treenasin tokoa" pari vuotta sitten naksuttelemalla aina, kun koira edes vähän vilkaisi minuun. En tiedä missä oli vika, mutta pieleen meni.

Pisteet ja ne kuuluisat kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10: Siinä se istui, antoi nätisti koskea itseään, mutta ei ollut kovin innostunut tuomarista.

Paikkamakuu 10: Kympin arvoinen suoritus :)

Seuraaminen 7: Sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Freddy oli jollain sunnuntaikävelyllä. Roikkui kyllä mukana ja teki kaikki perusasennot, mutta tosiaankin roikkui mukana, oikeasta paikasta ei ollut tietoakaan ja kontakti.. Niin siis mikä kontakti?

Liikkeestä maahanmeno 8: Ekalla käskyllä jäi seisomaan, tokalla meni maahan. Seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista.

Luoksetulo 6: Palkkasin jätössä, että pysyisi istumassa eikä läsähtäisi makuulle, siitä -1 piste. Ja kuitenkin se kävi makuulle. Matka oli korkeintaan 1,5 metriä, joten Freddy ei tajunnut ollenkaan, että sen pitäisi tulla luokse, kun sehän melkein oli jo luona. Olisi varmaan pitänyt käyttää sivulletulokäskyä luoksetulokäskyn sijaan, sen se olisi jopa saattanut tajuta. Mutta joo, kyllähän se sieltä tuli ekalla käskyllä, mutta hiiiiitaaaaaasti ja perusasentoon tuleminen vaati käsiavun.

Liikkeestä seisominen 7: Tässä vaiheessa Freddyllä syttyi jokin pieni lamppu päässä. Siitä, miten se tuli perusasentoon, huomasi heti, että nyt sillä välähti. "Aijaaaa, hei täähän on tätä tokoo!". Silti kuitenkin vain 7, koska käskyn jälkeen otti pari askelta ennen pystähtymistä, mutta sitten seisoi hyvin ja pysyi nätisti. Tuomarikin sanoi sitä, että seisoo tosi nätisti sitten kun seisoo, mutta koska se ei pysähtynyt heti niin olin tavallaan antanut kaksoiskäskyn (?) Itse olin kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka sinne ne pari ylimääräistä askelta tulikin (Tässä kyllä vähän ihmettelin, kun seuraava koirakko teki ihan samanlaisen suorituksen, koira otti pari askelta käskyn jälkeen ja vielä ennakoi viimeisen perusasennon, ja silti pisteitä tuli 8,5. En sitten tiedä, miksi meidän suoritus oli niin paljon huonompi).

Estehyppy 10: Tässä vaiheessa Freddy oli jo ihan kärryillä hommasta ja hienohan se hyppy oli.

Kokonaisvaikutus 7: Tuomari sanoi, että oli vähän ristiriitaista, kun välillä se teki tosi nätisti, mutta sitten taas välillä oli haluton ja yhteistyö puuttui. Ja niinhän se olikin.

Pisteitä tuli yhteensä 129/160 ja jotenkin ihmeellisesti me onnistuttiin kuitenkin olemaan sijalla 3./6.

Harmittaa. Minun puolestani kaikki liikkeet olisivat vaikka saaneet mennä nollille, jos se vaan olisi johtunut siitä, että Freddy innoissaan touhuilee kaikkea samaan aikaan eikä tee mitään oikein. Jos se olisi yrittänyt ja ollut mukana. Mutta kun ei, kun ongelma oli se, ettei sitä kiinnostanut ollenkaan. En tajua mikä siihen meni, kun meillä on ollut niin kivaa treenatessa ja aina on ollut tosi hauskaa. Tuomari kysyi, että jännittikö minua, mutta ei, ei minua jännittänyt. Kun ryhmäliikkeet menivät niin hienosti ja sitten se nukahti. Ja kun se tuolla tavalla yhtäkkiä heräsi ja alkoi tehdä innoissaan. Ja sitten kun se teki, niin teki kympin arvoisia suorituksia. Plaah, tekisi mieli mennä mahdollisimman pian uudestaan, mutta seuraava harkkatokokoe taitaa olla vasta ensi kuussa ja minä en taida päästä sinne. Joten saas nähdä, milloin päästään seuraavan kerran.

Se on kai sitten niin että vaan back to basics. Riehutaan ja pidetään ihan supermegahauskaa treeneissä niin, että Freddykin nauttii siitä tekemisestä. Mutta kun niin minä olen tietääkseni treenannut koko ajan. En ymmärrä.

Mutta tällaista kai se koirien kanssa on. Eipä me tästä lannistuta, vaan jatketaan eteenpäin :) Ei se maailma yhteen harkkakokeeseen kaadu.

Freddy ja Freddyn luu, jonka se sai palkinnoksi. Saatiin myös iso köysilelu, joka valitettavasti Freddyn suuhun on aivan liian suuri

Shelttejä kerrakseen

 Eilen Freddy pääsi mukaan kaverilleni. Kaverillani oli illan tätinsä hovawart Molly hoidossa ja koirat tulivat oikein mainiosti toimeen keskenään. Eivät pahemmin kiinnittäneet toisiinsa mitään huomiota, mikä oli ihan hyvä. Tulivat toimeen, mutta eivät hajottaneet taloa riehumalla. Tehtiin pitkä iltalenkki, jonka jälkeen molemmat kävivät tyytyväisinä nukkumaan. Kotiin lähdettiin vasta niin myöhään, että Freddy oli ehtinyt jo käydä yöunille eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi keskellä yötä piti lähteä ulos pimeään kyyhöttämään bussipysäkille. Bussissa nukkui taas niin sikeästi, etten raaskinut pistää sitä kävelemään bussipysäkiltä kotiin, vaan kannoin pienen hauvan sylissä kotiin. Ai miten niin pilalle hemmoteltu koira?

Tänään ohjelmassa oli E-SS:n ulkoilupäivä Luukissa. Päivän aikana käveltiin luontopolku jonka varrella vastailtiin shelttiaiheisiin kysymyksiin, syötiin, kisattiin juoksukisa ja ihan vaan vietettiin aikaa sheltteilijöiden kesken. Lopuksi oli vielä näyttelykoulutus halukkaille, mutta siihen me ei osallistuttu. Paikalla oli mukavasti väkeä, shelttejä ehkä lähemmäs 30 ja ihmisiä sitten vähän vähemmän.

Luontopolulle jakauduttiin pienempiin porukoihin ja lähdettiin polulle vähän eri aikoihin. Meidän porukkaamme kuului Freddyn lisäksi kaksi shelttiä, joista toinen oli tuttu ja turvallinen Rasse. Niiden kanssa Freddy pistikin ralliksi. Luontopolun jälkeen jäätiin nurmialueelle syömään ja sheltit saivat touhuta vapaasti. Freddy tosin kyhjötti lähinnä minun jaloissani ja ärhenteli niille koirille, jotka kehtasivatkin tulla minua moikkaamaan.

Se on Freddyssä ikävää, että se ei tykkää toisista koirista, jos ne ovat minun lähelläni, vaan ärisee niille. Kauempana minusta se tulee hyvin toimeen toisten kanssa, mutta minun jalkojeni juurella ei. Yritin saada sitä juoksemaan muitten kanssa ja kyllä se vähän kävikin toisten kanssa leikkimässä, mutta enimmäkseen se kyhjötti minun jaloissani. Ettei se emäntä vaan pääse katoamaan siinä vilinässä. Kerran se kadotti minut ja käveli ympäriinsä eksyneen näköisenä. Kun se sitten vihdoin löysi minut niin ei riemulla ollut rajaa. Taisi toinen jo pelästyä, että se on kadottanut minut lopullisesti eikä löydä minua enää ikinä.

Muistan kun pienenä Freddy veteli koirapuistossa täysiä ympäriinsä eikä välittänyt minusta pätkääkään. Joidenkin ihmisten koirat eivät pahemmin välittäneet muista koirista, vaan hengailivat omistajiensa jaloissa ja halusivat vain leikkiä omistajiensa kanssa. Silloin kadehdin heitä, minäkin halusin, että minun koirani haluaisi vain olla minun kanssani. En ole tarkoituksella opettanut Freddyä roikkumaan koko ajan minun jaloissani, jotenkin siitä on vain tullut sellainen. Nyt minulla on koira, joka mieluiten vain hengaa minun kanssani ja leikkii minun kanssani mieluummin, kuin toisten koirien kanssa. Ja nyt haluaisin, että se leikkisi ja riehuisi muitten kanssa. Yleensä se menee niin päin, että omistaja jahtaa koiraansa kun koira ei halua tulla kiinniotetuksi, mutta minäpä juoksin tänään koiraani karkuun. Tuo vaan saa minut kiinni aika paljon helpommin. Mutta kai se on vaan niin, että Freddy leikkii mieluummin vain tuttujen kavereitten kanssa.

Kivaa kuitenkin oli, kiitos mukavasta päivästä! Kuvia Freddystä oli ihan hirmu vaikea saada, juuri siitä syystä, että se oli koko ajan minussa kiinni. Ja silloin kun se leikki, niin joku koira onnistui aina tunkemaan siihen kameran eteen :D Sellasta se on näitten kanssa.

"Kyllä mä tiiän, että sulla on siellä makkaraa!"

Jep, ei ole helppoa ottaa kuvia, kun paikalla on n. 30 sinkoilevaa koiraa

Rasse ja Freddy

Hylätty pieni shetlantilainen etsii omistajaansa

Oli tosi kiva nähdä niin paljon shelttejä ja Freddylläkin oli hauskaa, kun sieltä sitten löytyi pari kivaa leikkikaveria. Toivottavasti päästään mukaan treffaamaan muita shelttejä taas mahdollisimman pian.

Ainiin ja saatiin muuten mitattua Freddy ensimmäistä kertaa ihan kunnon mitalla! Hienosti se seiso pöydällä vaikkei ollakaan sitä ollenkaan harjoteltu. Säkäkorkeutta tuolla elikolla on tasan 37cm :)

Paniikkitokoilua

Me ei kesäloman aikana olla treenattu tokoa juuri ollenkaan. Kalenteria selaillessani huomasin harkkatokokeen, johon olin suunnitellut osallistuvani Freddyn kanssa. Aikaa kokeeseen on reilu viikko. Hups.

Laadin siis tehokkaan treenisuunnitelman, jota lähdettiin toteuttamaan tänään. Suunnattiin läheiselle hiekkakentälle ja eikun lihapullat esiin. Tehtiin alkuun vähän seuraamista ja Freddy oli ihan kuutamolla. Ei tajunnut mistään mitään, eikä edes osannut seurata lihapullaa kun tungin sen Freddyn naaman eteen. Sitä touhua ei kyllä ihan heti seuraamiseksi tunnistanut.

Sitten Freddyllä yhtäkkiä syttyi jonkinlainen lamppu päässä ja homma lähti kulkemaan. Freddyn seuraaminenhan ei ole koskaan ollut mitenkään täydellistä, enkä aio sille täydellistä seuraamista opettaakaan. Kunhan nyt pysyy suunnillee oikeella paikalla ja pitää sitä kontaktia yllä. Sellaista seuraaminen tänään oli. Käännöksissä pysyi hyvin mukana ja teki oikein hyvällä vireellä. Matka oli lyhyt ja palkkasi usein.

Väliin tehtiin paikkamakuu. Tätä ollaan kyllä treenailtu jonkin verran kesän aikana, joten ajattelin tehdä kokonaisen minuuutin paikkamakuun. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun puskista yllättäen ilmestyi The Häiriö. Toinen koira. Toiset koirat ovat ok, jos nekin tekevät paikkamakuuta. Mutta jos ne juoksevat ohi niin hui. Lyhensin siis matkaa reippaasti ja palkkasin tosi tiheään tahtiin. Freddy ei kuitenkaan näyttänyt olevan toisesta koirasta moksiskaan, joten peruutin taas pari askelta ja hyvinhän Freddy pysyi. Aika makeeta. Seisoin hetken Freddyn vieressä ennen kuin vapautin perusasennon kautta. Sillä kun on tapana ennakoida ja nousta ylös ennen lupaa. Tänään hoiti senkin superisti.

Jäävät olivat loistavia! Tehtiin ensin liikkeestä maahanmeno ja toimi heti täydellisesti. Ja minä kun luulin, ettei se osaa. Siirryttiin siitä suoraan tekemään liikkeestä seisominen. Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että menee pieleen, koska Freddy ei erota käskyjä "maahan" ja "seiso", tai ainakaan se ei jaksa kuunnella niitä ja arpoo sitten, että meneekö maahan vai jääkö seisomaan. Olin siis täysin valmistautunut siihen, että se menee maahan kun käsken seisomaan, mutta Freddy yllätti ja tadaa, siihen se jäi seisomaan. Minä en voinut muuta kuin ihmetellä. Koska eihän se osaa näitä juttuja. Ei se erota käskysanoja toisistaan. Tai niin ainakin luulin.

Loppuun vielä luoksetulo. Odotti hienosti ja luvan saatuaan tuli täysillä. Tehtiin uudestaan ja silloin ilmestyi The Ultimate Häiriö. Ohi menevä koira paikkamakuun aikana on eri asia kuin ohi menevä koira luoksetulon aikana. Ja joku random koira on eri asia kuin Freddyn shelttikaveri Jane. Meinasin jo odottaa, että Jane omistajineen ehtii mennä ohi ja kadota näkyvistä ennen kuin tehdään, mutta sitten päätinkin ottaa riskin ja katsoa, onnistuisiko luoksetulo noinkin pahan häiriön alla. Ja onnistuihan se, ihan täydellisesti! Perusasentoon tulemiseen tarvitsee pienen käsiavun, mutta muuten menee loistavasti. Se oikeesti osaa!

Loppuun riehuttiin oikein kunnolla, en olisi voinut olla tyytyväisempi treeniin! Freddy oli ihan hurjan innokas sitten kun se tajusi, että mitä tässä oltiinkaan tekemässä ja teki kaiken täysillä. En voi kuin hehkuttaa. Ei se toko ollutkaan niin tylsää! Nyt on taas motivaatiota kunnolla ja toivottavasti Freddylläkin into säilyy. Jos se tekee näin hyvin sitten harkkakokeessa niin varmaan sekoan. Mutta katotaan sitä sitten.

Parasta aikaa koiran omistamiselle

Kesä on minusta ihana vuodenaika. Suomen kesä on ihanan kaunis ja minä rakastan lämpöä, jota on viime vuosina myös Suomen kesissä riittänyt. Ja kesäsateet ovat jotain niin ihanaa. Ja sitten on tietysti kesäloma.

Syksy tulee kuitenkin vahvana kakkosena. Onko olemassa mitään ihanampaa, kuin pimenevissä syysilloissa peiton alle käpertyminen kaakaomuki kädessä. Ja tietenkin koira kainalossa. Ja se ääni, mikä sateesta lähtee, on parasta. Yleensä puhutaan sateen ropinasta, mutta tätä kirjoittaessani ulkona sataa kaatamalla, eikä sitä ääntä voi oikein ropinaksi kutsua. Se on pikemminkin jonkin sortin "huminaa".

Jos mietitään ihan puhtaasti koiranomistajan näkökulmasta, on syksy varmastikin paras. Silloin ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, joten koiran kanssa voi lenkkeillä kunnolla ilman, että se (tai omistaja) läkähtyy tai jäätyy. Syksyisessä metsässä on niin ihana ulkoiluttaa koiraa. Toki syksyllä joutuu usein ulkoiluttamaan koiraa sateessa ja kuraa tulee sisään yhden ulkoilukerran jälkeen enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä, mutta silti se on vaan niin parasta. Sitä paitsi minusta sateessakin on ihan kiva ulkoiluttaa koiraa, kunhan on kunnolliset ulkoiluvaatteet (rakastan Hurtan ulkoilupukuani!). Freddy sen sijaan ei aina ole ihan yhtä innokas ulkoilija sateella :D

Viikon takaiselta aamulenkiltä otettuja kuvia (silloin paistoi aurinko, tänään tosiaan ulkoiltiin kaatosateessa):

"Terällä, yhdessä, koiran kanssa"

Taitoluisteluseurani "slogan". Tai no ei ihan, mutta melkein. "Terällä, yksin ja yhdessä". 

Petsien koiratanssikeskustelussa mainittiin, että koiratanssia on verrattu taitoluisteluun ja etenkin pariluisteluun. Minulle on koko ajan ollut selvää, että jo 12 vuotta kestäneestä taitoluistelu-urasta varmasti on koiratanssissakin vähän jotain hyötyä, mutta edellisen kommentin jälkeen olen pohtinut asiaa vähän syvällisemmin ja huomannut, että lajeissa on tosiaan todella paljon yhteistä.

Molemmissa lajeissa on tarkoitus suorittaa ohjelma musiikin tahtiin. Ohjelma suoritetaan määrätyllä alueella (taitoluistelussa kaukalo, koiratanssissa kehä) ja koko aluetta tulee käyttää hyväkseen. Pisteet laskevat, mikäli ohjelma ei kata koko aluetta.

Ohjelma koostuu eri liikkeistä/elementeistä. Liikkeestä siirrytään toiseen erilaisilla siirtymillä, joiden pitää sopia ohjelmaan ja olla osa koreografiaa. Myös elementit ovat osa koreografiaa. Elementtien tulee olla teknisesti mahdollisimman vaikeita ja ne tulee suorittaa laadukkaasti ja täsmällisesti.

Ohjelman tulee olla mahdollisimman vaikea, mutta se kuuluu saada näyttämään mahdollisimman sujuavalta ja helpolta. Ohjelman tulee sopia musiikkiin ja esityksellä on usein jokin teema. Koreografian tulee olla tarkkaan suunniteltu musiikkiin ja kaikki liikkeet ovat osa koreografiaa. Myös esiintymisasu tukee ohjelman teemaa.

Molemmat lajit ovat siis hyvin vaikeita. Ohjelmassa tulee suorittaa vaikeita liikkeitä, mutta esityksen tulee näyttää helpolta "taiteelliselta luomukselta". Ohjelman pitää olla selkeä kokonaisuus ja sen täytyy pysyä kasassa. Musiikkia tulee osata tulkita eikä ohjelma ole pelkkä ohjelma, se on esitys.

Pariluistelussa lisänä tulee vielä se, että ohjelman tulee olla hyvin suunniteltu molempien osapuolten suhteen, molempien tulee tietää mitä tehdä ja liikkeiden tulee olla yhtenäisiä ja näyttää hyvältä yhdessä tehtyinä. Molempien tulee ottaa toinen huomioon koko ajan ja tietää mitä toinen tekee. Omaa tekemistään pitää osata säädellä parin tekemisten mukaan.

Kaiken kaikkiaan lajeissa on todella paljon yhteisiä piirteitä ja taitoluisteluharrastuksestani saattaa olla koiratanssissa enemmän hyötyä kuin kuvittelinkaan. Katsotaan mitä saadaan aikaseks :D

Pahoittelen tekstin sekavuutta, siinä käy helposti niin, että teksti menee sekavaksi kun kirjoittaa omia pohdintojaan suoraan päästä :D

Syksyn sävel

Syksy on virallisesti saapunut. Istun huoneessani ja kuuntelen ukkosen jyrinää. Ja Freddyn haukuntaa. Koska Freddy haukkuu ukkoselle. Paitsi jos sen nappaa syliin. Silloin se on ihan hiljaa ja tyytyväinen. Lukion toista vuotta on takana viikko. Arki on lähtenyt rullaamaan.

Kesälomani viimeisen viikon vietin Valkeakoskella luisteluleirillä, mikä oli oikein hauskaa. Vielä hauskempaa oli, kun jäähallin takapihalle yllättäen ilmestyi koiranäyttely. Siellä piti sitten käydä vähän pyörimässä aina, kun treeneiltä vaan ehti. Luistelutreenit olivat valitettavasti ihan päällekkäin shelttikehän kanssa, joten shelttejä ei tullut nähtyä paljon yhtään. Paitsi että meidän kanssa samassa hotellissa asui porukka kuuden (?) sheltin kanssa. Teki mieli napata ne kaikki syliin ja Freddyäkin tuli hirmu ikävä. Onneksi sain pian taas oman shelliäiseni kainaloon. Ja näyttelystä sille tarttui mukaan myös uusi vaaleansininen fleece-panta. Pannasta mahdollisesti kuvaa myöhemmin.

Eilen käväisin Inkoossa E-SS:n valokuvauskurssilla. Kurssin vetivät Jari Alanen ja Irene Vinha. Tuli taas opittua kaikennäköstä uutta ja toivottavasti se jatkossa näkyy edes jollain tasolla blogin kuvissa. Tosin yksi valokuvauskurssi ei ihan kokonaan taida minua huonoilta kuvilta pelastaa.. Mutta nyt on ainakin teoria joissain määrin hallussa, niin ehkä sitä ajan kanssa oppii hyödyntämään myös käytännössä.

Muutama harjoituskuva kurssilta. Eihän nämä mitään huippukuvia ole (Bloggerkin vaikuttaa osaltaan laatuun), mutta näissä kuvissa olen säätänyt kameran asetukset ihan kokonaan itse, mikä on jo sinällään saavutus :D Voin ehkä tässä vaiheessa tunnustaa olevani nolo ihminen joka on hankkinut järjestelmäkameran ja käyttää aika paljon automaattiasetuksia... Hehheh. Noei, olen minä yrittänyt opetella niitä säätöjä, mutta se on niin hirmusen hankalaa. Mutta kurssilla syttyi paljon pieniä lamppuja, niin ehkä siihenkin on vähitellen tulossa jotain muutosta :)

Pidin kurssista todella paljon, ihmiset olivat mukavia, kurssipaikka oli mukava ja sää suosi. Melkein unohti, että se syksy oli tulossa.

Freddy jäi tällä kertaa vähän vähemmälle huomiolle, ehkä se pääsee taas seuraavaan postaukseen mukaan :D

"When I look at my dog, I see only greatness"

Se haukkuu. Paljon. Se haukkuu melkein kaikille meidän talomme ohi meneville autoille ja koirille. Se haukkuu usein pölynimurille. Se haukkuu jos sisarukseni tappelevat. Se haukkuu tulitikuille (???). Se haukkuu uudenvuodenraketeille ja joskus jopa ukkoselle.

Joissain tilanteissa se yrittää edelleen päästä autojen ja pyörien perään. Se ei oikein tottele muita kuin minua. Ja se pelkää lapsia (sillä on erittäin huonoja kokemuksia lapsista). Sellaset lapset, jotka eivät tule metriä lähemmäs, ovat ihan kivoja. Ja sellaset, jotka syöttävät nameja. Mutta ne lapset, jotka haluavat halailla, ovat pelottavia.

Se on myös erittäin häiriöherkkä. Kun ympärillä tapahtuu vähänkin jotain jännää, sen keskittyminen herpaantuu. Se reagoi kaikkeen tosi helposti ja nopeasti.

Ja silti se on ihan huippu! Se on ihan hulvattoman hauskaa seuraa, se saa minut aina hymyilemään ja sen positiivisuus on ihailtavaa. Se on ihan täysin sekopäinen ja se on hienoa! Se on yksinkertaisesti vaan niin huikea otus, ettei sitä voi sanoin kuvailla!

Monen mielestä se on varmastikin ärsyttävä. Joidenkin mielestä sillä esiintyy "ongelmakäyttäytymistä". Harva ymmärtää, miten se voi minusta olla niin täydellinen. En minäkään aina ole ymmärtänyt. En ymmärtänyt, miksi koirani oli aina kiinnostunut kaikesta, paitsi minusta. Se ei kuunnellut minua eikä se näyttänyt tarvitsevan minua mihinkään ja oli kaikin tavoin todellä itsenäinen.

Ja sitten mokasin pahemmin kuin olin koskaan aiemmin mokannut. Ja koirani jäi auton alle. Enkä osannut silloinkaan toimia oikein. En osannut toimia rauhallisesti ja asiallisesti. Minä itkin ja huusin että sen pitää päästä lääkäriin. Onneksi muut osasivat toimia. Autossa matkalla lääkäriin minä itkin ja huusin edelleen. Freddy oli minun sylissäni enkä antanut sen nukahtaa. Se oli niin rohkea. Nuoli kyyneleet poskiltani aina uudestaan ja uudestaan, vaikka yritinkin estellä sitä. Sen piti säästää voimiaan. Lopulta se ei enää jaksanut ja minä olin aivan varma, ettemme pääsisi perille ajoissa.

Mutta me pääsimme. Siellä oltiin valmiina ja Freddy pääsi suoraan autosta tiputukseen. Lääkäri käski minun vetää syvään henkeä kaksi kertaa ja sitten rauhoittumaan. Tein niin. Onneksi joku viimein käski minun rahoittua. Pidin Freddystä tiukasti kiinni kunnes oli pakko päästää irti ja Freddy vietiin leikattavaksi.

Seuraavat viikot nukuin yöt Freddyn kanssa lattialla. Lintsasin koulusta ja roikuin eläinlääkärillä, missä Freddy oli koko päivän aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Luin netistä koirien selviytymistarinoita ja katsoin YouTubesta videoita kolmijalkaisista koirista, koska silloin oli todennäköistä, että koirastani tulisi kolmijalkainen.

Monesti teki mieli luovuttaa. Teki pahaa katsoa, kun toinen kärsi. Siihen sattui. Se tuntui väärältä. Tuntui, kuin se olisi itsekin jo luovuttanut. Monta kertaa meinattiin ajaa lääkärille ja pyytää päästämään pikkuinen pois. Mutta silloin se aina nosti päätään ja heilautti häntäänsä ja siitä näki, ettei se ollut vielä luovuttanut. Se oli taistelija.

Ja Freddyhän on taistelija. Se on taistellut itsensä tähän pisteeseen ja nyt se elää täyttä koiran elämää. Se leikkii ja riehuu, se nauttii pitkistä metsälenkeistä ja koirakavereiden kanssa juoksemisesta. Jalassa oleva tossu on ainoa joka paljastaa, että sen tassussa on jokin vikana.



Parin vuoden aikana minä olen oppinut koirista niin paljon, että sitä on vaikea käsittää. Tietysti olin lukenut kaiken mahdollisen koirista ja osasin varmaankin 5 eri koirakirjaa ulkoa ennen koiran hankkimista. Luulin tietäväni kaiken. Ja ehkä teoriassa tiesinkin paljon. Mutta se käytäntö on niin eri juttu. Ja kun viimein tajusin sen, alkoi kaikki yllättäen luistaa. Minun koirassani ei ollutkaan mitään vikaa. Minun koirani oli mahtava, mutta samaa ei voinut sanoa minusta. Me puhuimme koirani kanssa täysin eri kieltä, enkä minä ollut edes yrittänyt ymmärtää koiraani, ainoastaan yrittänyt pakottaa sitä ymmärtämään minua ja sopeutumaan siihen, mitä minä haluan. Ja kun viimein tajusin sen, kaikki solmut aukesivat.

Nyt meillä on ihan mahtava suhde. Tajuamme toisiamme ja meillä on aivan älyttömän hauskaa yhdessä. Yhdessä treenaaminen on kivaa ja me molemmat olemme täysillä mukana silloin kun tehdään jotain. Muut eivät tajua meidän juttujamme ollenkaan, ne ovat vähän niin kuin meidän "inside-juttuja". Eikä koirani ole tottelematon, se on itse asiassa erittäin yhteistyöhaluinen. Ja minua se tottelee vallan hyvin, eikä sen itse asiassa edes tarvitse muita sen kummemmin totella. Eikä sen kanssa ole vaikea toimia, kunhan vaan pääsee samalle aaltopituudelle sen kanssa. Minun koirani tarvitsee minua, se luottaa minuun ja pyytää minulta ohjeita. Se turvautuu minuun, silloin kun se ei tiedä, miten toimia. Se kaipaa läheisyyttäni ja minä sen läheisyyttä.

Monet eivät ymmärrä koiraani eivätkä tajua, miten se on minusta niin loistava. Mutta hei, eihän kenenkään tarvitsekaan tajuta! Eihän muitten tarvitse rakastaa koiraani niin paljon kuin minä rakastan. Ei heidän tarvitse edes pitää koirastani! Koska se on minun koirani, minä elän sen kanssa ja minä harrastan sen kanssa.

Aivan sama mitä muut ajattelevat, koska minä tiedän, että Freddy on maailman paras koira!

Nyt saatto mennä "vähän" lässytykseks, mutta ei se haittaa, välillä saa lässyttää.

Oletko koskaan..

.. paketoinut koiran jalkaa Kampin bussiterminaalin lattialla? Minäpä olen. Koska koirani kävi uimassa, minkä seurauksena sen tassuside tietenkin kastui, ja koska A) tällaisilla helteillä ei ole kiva jättää jalkaa hautumaan litimärkään siteeseen B) koiran mielestä märällä siteellä hengaaminen ei ehkä ole mitenkään erityisen mukavaa, päätin vaihtaa tassusiteen siinä bussia odotellessa. Saimme yllättäen myös vähän yleisöä. Ensin ihmiset katsoivat lievästi säikähtäneen nököisinä, kun minä kaivan laukustani järjettömän kokoiset Fiskarsin sakset (joku idiootti [joka ei siis missään nimessä ole minä] on menny piilottamaan ne pienet sakset enkä minä siinä kiireessä lähtiessäni ehtinyt niitä alkaa etsiä) ja kun he tajusivat, että aion leikata niillä saksilla ainoastaan koirani tassusiteen irti, he siirtyivät siihen ympärille katsomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Minä se täällä vaan leikkelen koiraani, ei mitään sen jännittävämpää. Freddy ei onneksi yleisöstä ollut moksiskaan, makasi vaan rauhassa kyljellään ("Oooh, onpa se kiltti kun se vaan makaa siinä ja antaa niin hienosti laittaa! Meidän Musti ei pysyisi hetkeäkään paikallaan. Laita varovasti ettei vaan koiraan satu, kun se kerran on noin nätisti!").

Kampissa kera märän tassun olimme siitä syystä, että olimme käyneet Rajasaaressa miittailemassa vähän Petsieläisiä. Minähän en pitkään aikaan ollut avannut koko Petsietä, mutta tänään aamupäivällä päästyäni kotiin luistelutreeneistä rupesin miettimään, josko tässä joku päivä olisi joku kiva miitti. No kappas, tänään pitäisi olla Rajasaaressa! Jaa milloin? No alle 20 minuutin kuluttua! Meiltähän kestää Rajasaareen julkisilla lähes tunti, joten myöhästyttiin vähäsen, mutta eipä se pahemmin haitannut.

Heti portilla meitä vastaan tuli nainen shelttinsä kanssa ja nämä kaksi pistivät heti leikiksi. Yleensä Freddyllä kestää jonkin aikaa ennenkuin se suostuu leikkimään toisen koiran kanssa ja vain jotkut koirat kelpaavat leikkikaveriksi. Shelttien kanssa se kuitenkin leikkii tosi mielellään ihan heti. Muitten kanssa se ei sitten oikein leikkinyt, vaan keskittyi lähinnä haukkumiseen, toisten komentamiseen ja minun vieressäni kökkimiseen.

Mutta hei, tiedättekös mitä? Tänään Freddy UI! Siis ihan oikeesti ui! Veteen se tuli tänään reippaasti ja tuli perässäni suoraan aika syvälle, ei tarvinnut miettiä niin tarkkaan tällä kerralla. Kun oltiin päästy tarpeeksi syvälle heitin sille kepin parinkymmenen sentin päähän ja se ui hakemaan sen! Paitsi että keppi meinasi siinä vaiheessa unohtua, koska Freddy hämmästyi itsekin niin paljon, että unohti kepin ja ui sen ohi. Minä sain noutaa kepin ja tunkea sen rantaa kohti polskuttavan koiran suuhun. Kaveri vaikutti melko ylpeältä kun pääsi rantaan keppinsä kanssa. Aika hurjaahan se Freddyn mielestä oli, kun ei tassut yltäny ollenkaan pohjaan. Ja tekniikka oli aika hukassa. Yleensä koirilla on ongelmana se, että niitten takapää vajoaa ja etupää nousee pystyyn. Freddyllä taas oli vähän päinvastainen ongelma, koska sillä vajosi etupää. Se on sinänsä vähän kurjempi ongelma, koska sillä tavalla hukkuu nopeammin.

Pitäis mennä jollekin vähän rauhallisemmalle rannalle uimakouluilemaan ja ottaa pelastusliivit mukaan. En viitsi laittaa Freddylle liivejä silloin kun paikalla on paljon muitakin koiria, mennään mieluummin sitten opettelemaan sitä uimista erikseen.

Otettiin koirista ryhmäkuvatkin, mutta minun kameralla niistä kuvista tuli kyllä niin kaamean näkösiä että niitä en kehtaa julkasta :D

Zuida duida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?

Blogin päivittäjä on viimein kotiutunut luisteluleiriltä Saksasta, joten blogin päivittäminen onnistuu taas. Koska minä olen ollut poissa muutaman viikon, ei päivitettävää matieriaaliakaan mitenkään kauheasti ole. Meidän porukat oli kotona koko sen ajan, kun minä olin poissa, joten Freddy sai olla ihan normaaliin tapaan kotona. Se tosin on taas lihonut hieman, minkä huomasin heti kun pääsin kotiin. Olin taas saanut painon tippumaan aika hyvin, mutta huomasi heti kun koiraa tunnusteli, että nyt sitä massaa on tullut taas lisää. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Äiti sai kiittää korkeampia voimia siitä, että vaaka oli rikki enkä saanut selville Freddyn tarkkaa painoa. Säästyi äiti sen pahemmilta raivoomisilta. Mutta kyllä meinasi taas pieni koira lähteä lentoon kun minä siihen kotiovelle ilmestyin, häntä vispasi eikä pikkueläin tiennyt oikein että miten päin sitä olisi. Ja se ääni mikä siitä lähti. Haukkumista, ölisemistä ja ihan suoraa kiljumista. Ihme ettei naapurit hälyttäny poliisia paikalle.

Eilen käytiin taas ulkoilemassa Rassen kanssa, pojilla oli tuttuun tapaan oikein hauskaa. Kotipihassa ne sitten rikkoivat siinä riehuessaan yhden pihavalon, lampusta katkesi jalka. Äitiä nauratti kun kaksi hullua veti täysiä telttaa ympäri, mutta nauru loppui kun katkennut lamppu löytyi nurmikolta. Saivat tosin nopeasti anteeksi, ei kai noille nyt voi kauaa olla vihainen.

Yllä on heikkolaatuisia kuvia tämän päivän uintireissulta. Kameran esiin laukusta kaivaminen ja sitten suin päin kuvien räpsiminen sen enempää asiaan keskittymättä ei koskaan aikaisemmin ole tuottanut hyvää tulosta, eikä se sitä yllättäen nytkään tehnyt. No mutta määrä korvaa laadun! Eiku..

Tehtiin siis tämän kesän ensimmäinen reissu Haukilahden uimarantaan. Freddyhän ei koskaan ole mennyt mielellään veteen, viime kesän lopulla sain sen nakeilla houkuteltua erittäin vastahakoisesti niin pitkälle, että pitkät mahakarvat pikkuisen kastuivat, mutta mitenkään mielekästä touhu ei tosiaankaan ollut eikä Freddyä sen pidemmälle saanut. Tänäänkään homma ei aluksi näyttänyt erityisen lupaavalta, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jonkin sortin läpimurto. Freddy tuli minun perässäni aina vain pidemmälle ja pidemmälle, ja lopulta enää vain pää ja pieni kaistale selästä oli pinnalla ja Freddy joutui etutassuillaan tekemään jotain vähän uimista muistuttavia liikkeitä. Eikä minulla ollut edes nakkeja mukana! Ja Freddy näytti jopa viihtyvän! Ehkä se vielä jonain päivänä oikeesti ui. Kuvatodisteita tästä minulla ei valitettavasti ole, koska olin itsekin siellä vedessä Freddyn seurana ja kamera oli rannalla. Samoin mukaan lähtenyt pikkusiskoni oli vedessä ja kun käskin siskon juosta rantaan ottamaan kuva, lähti Freddy tietenkin innoissaan juoksemaan perään. Mutta ehkä noista joistain kuvista näkee miten märkä se on.. :D

Ei kestänyt kauaa ennen kuin Freddy, joka vielä vajaa tunti sitten oli kymmenen minuutin ajan kerännyt rohkeutta yhden tassun kastamiseen, haki innoissaan keppiä vedestä. Kolmannesta kuvasta näkee miten se juoksee reippaasti veteen eikä epäröi ollenkaan.

Aika rohkea toi mun hauva!

"Hei tule takaisin, älä pelkää, en minä ole ilkeä!"

Käytiin Pepe-chihun kanssa iltalenkillä ja sen seurauksena on kasa kuvia. Pojat eivät aluksi erityisemmin toisistaan välittäneet, mutta kun päästiin rantaan riehumaan olisi Freddy mielellään leikkinyt vähän (tai vähän enemmän). Pepe ei ollut asiasta ihan samaa mieltä, vaan oli ihan paniikissa kun tällanen sotanorsu juoksee täysiä päin eikä ymmärrä, että toista pelottaa. Pepelle saattoi jäädä lieviä traumoja luoksetulosta, kun Freddy on sitä mieltä, että jos kaveri juoksee niin se varmaan leikkii Freddyn kanssa ja Freddyn on tarkoitus jahdata. Pepe raasu ei meinannut päästä emännän luo turvaan kun toinen tuli koko ajan eteen tai lähti jahtaamaan. Mutta oli niillä ajoittain ihan kivaakin :D

Blogger pilaa taas kuvien laadun.

Ei shelttien kaunista ulkonäköä arvostaville

(Ihme takkukasa tuossa takajalassa)

Tältä näytti Freddy vielä vähän aikaa sitten. Sitten tuli kesä ja sen mukana helteet, joten omistaja päätti auttaa koiraansa, jottei sille tulisi niin kuuma. Mikäli arvostat shelttien kaunista turkkia ja olet sitä mieltä, että se on tärkeä osa sheltin olemusta, en suosittele lukemaan pidemmälle. Tai ihan ylipäätään jos arvostat shelttiä rotuna :D

Apua!

Otin trimmauskoneen kauniiseen käteen ja annoin palaa. Valitettavasti sen trimmauskoneen käyttäminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Olin ajatellut karvojen lähtevän tasaisesti ja nätisti kun sillä vähän tuosta hurauttaa, mutta kun tuolla on niin paksu karva ettei sitä trimmeriä meinannut saada menemään karvan läpi.

Kaulus oli jotenkin erityisen hankala :D

Lopputulos ei ehkä ollut ihan sellainen kuin toivoin, mutta eipä sillä niin väliä. Olisin halunnut turkista ehkä vielä vähän lyhyemmän ja ennenkaikkea tasaisen. No, aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta. Sitä paitsi, olen ennenkin esitellyt huikeita trimmaustaitojani blogissa, joten voiko sitä nyt mitään kovin hyvää lopputulosta odottaakaan.

Kuvat lopputuloksesta ovat vähän huonoja, mutta en ehtinyt ottaa parempia ennen kuin kamerasta loppui akku. Turkkihan kasvaa hirmu nopeasti ja turkin trimmaamisesta on nyt jo reilusti yli viikko, joten se on hieman ehtinyt jo kasvaa takaisinkin ja sen myötä se on myös tasoittunut hieman.

Hmmm.. nuo mahakarvat jäivät kyllä ehkä vähän turhan pitkiksi :D No mutta nyt se on jo paremman näköinen ja suunnitelmissa on vähän siistiä turkkia koneella tässä lähipäivinä. Oma kommenttini Freddystä kynimisen jälkeen oli "Kapinen kettu", mutta porukoitten mielestä se näyttää lähinnä lampaalta. Näin ollen Freddy tottelee nykyään nimeä Lambi. Pikkuveli määritteli Freddyn roduksi Shetland sheep(dog).

Kevyessä kesäturkissa kelpaa maata auringossa

Karva on onneksi uusiutuva luonnonvara!