Shelttejä kerrakseen

 Eilen Freddy pääsi mukaan kaverilleni. Kaverillani oli illan tätinsä hovawart Molly hoidossa ja koirat tulivat oikein mainiosti toimeen keskenään. Eivät pahemmin kiinnittäneet toisiinsa mitään huomiota, mikä oli ihan hyvä. Tulivat toimeen, mutta eivät hajottaneet taloa riehumalla. Tehtiin pitkä iltalenkki, jonka jälkeen molemmat kävivät tyytyväisinä nukkumaan. Kotiin lähdettiin vasta niin myöhään, että Freddy oli ehtinyt jo käydä yöunille eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi keskellä yötä piti lähteä ulos pimeään kyyhöttämään bussipysäkille. Bussissa nukkui taas niin sikeästi, etten raaskinut pistää sitä kävelemään bussipysäkiltä kotiin, vaan kannoin pienen hauvan sylissä kotiin. Ai miten niin pilalle hemmoteltu koira?

Tänään ohjelmassa oli E-SS:n ulkoilupäivä Luukissa. Päivän aikana käveltiin luontopolku jonka varrella vastailtiin shelttiaiheisiin kysymyksiin, syötiin, kisattiin juoksukisa ja ihan vaan vietettiin aikaa sheltteilijöiden kesken. Lopuksi oli vielä näyttelykoulutus halukkaille, mutta siihen me ei osallistuttu. Paikalla oli mukavasti väkeä, shelttejä ehkä lähemmäs 30 ja ihmisiä sitten vähän vähemmän.

Luontopolulle jakauduttiin pienempiin porukoihin ja lähdettiin polulle vähän eri aikoihin. Meidän porukkaamme kuului Freddyn lisäksi kaksi shelttiä, joista toinen oli tuttu ja turvallinen Rasse. Niiden kanssa Freddy pistikin ralliksi. Luontopolun jälkeen jäätiin nurmialueelle syömään ja sheltit saivat touhuta vapaasti. Freddy tosin kyhjötti lähinnä minun jaloissani ja ärhenteli niille koirille, jotka kehtasivatkin tulla minua moikkaamaan.

Se on Freddyssä ikävää, että se ei tykkää toisista koirista, jos ne ovat minun lähelläni, vaan ärisee niille. Kauempana minusta se tulee hyvin toimeen toisten kanssa, mutta minun jalkojeni juurella ei. Yritin saada sitä juoksemaan muitten kanssa ja kyllä se vähän kävikin toisten kanssa leikkimässä, mutta enimmäkseen se kyhjötti minun jaloissani. Ettei se emäntä vaan pääse katoamaan siinä vilinässä. Kerran se kadotti minut ja käveli ympäriinsä eksyneen näköisenä. Kun se sitten vihdoin löysi minut niin ei riemulla ollut rajaa. Taisi toinen jo pelästyä, että se on kadottanut minut lopullisesti eikä löydä minua enää ikinä.

Muistan kun pienenä Freddy veteli koirapuistossa täysiä ympäriinsä eikä välittänyt minusta pätkääkään. Joidenkin ihmisten koirat eivät pahemmin välittäneet muista koirista, vaan hengailivat omistajiensa jaloissa ja halusivat vain leikkiä omistajiensa kanssa. Silloin kadehdin heitä, minäkin halusin, että minun koirani haluaisi vain olla minun kanssani. En ole tarkoituksella opettanut Freddyä roikkumaan koko ajan minun jaloissani, jotenkin siitä on vain tullut sellainen. Nyt minulla on koira, joka mieluiten vain hengaa minun kanssani ja leikkii minun kanssani mieluummin, kuin toisten koirien kanssa. Ja nyt haluaisin, että se leikkisi ja riehuisi muitten kanssa. Yleensä se menee niin päin, että omistaja jahtaa koiraansa kun koira ei halua tulla kiinniotetuksi, mutta minäpä juoksin tänään koiraani karkuun. Tuo vaan saa minut kiinni aika paljon helpommin. Mutta kai se on vaan niin, että Freddy leikkii mieluummin vain tuttujen kavereitten kanssa.

Kivaa kuitenkin oli, kiitos mukavasta päivästä! Kuvia Freddystä oli ihan hirmu vaikea saada, juuri siitä syystä, että se oli koko ajan minussa kiinni. Ja silloin kun se leikki, niin joku koira onnistui aina tunkemaan siihen kameran eteen :D Sellasta se on näitten kanssa.

"Kyllä mä tiiän, että sulla on siellä makkaraa!"

Jep, ei ole helppoa ottaa kuvia, kun paikalla on n. 30 sinkoilevaa koiraa

Rasse ja Freddy

Hylätty pieni shetlantilainen etsii omistajaansa

Oli tosi kiva nähdä niin paljon shelttejä ja Freddylläkin oli hauskaa, kun sieltä sitten löytyi pari kivaa leikkikaveria. Toivottavasti päästään mukaan treffaamaan muita shelttejä taas mahdollisimman pian.

Ainiin ja saatiin muuten mitattua Freddy ensimmäistä kertaa ihan kunnon mitalla! Hienosti se seiso pöydällä vaikkei ollakaan sitä ollenkaan harjoteltu. Säkäkorkeutta tuolla elikolla on tasan 37cm :)