Sivut

torstai 22. marraskuuta 2012

Seiskan puolella

Käytiin Freddyn kanssa hakemassa Mevetistä uusi ruokapussi ja samalla käytiin vaa'alla (kirjotetaan miten?! Joku ei ollu hereillä nelosluokan suomen tunnilla), joka tällä kertaa näytti lukemat 7,9. Jee, nyt ollaan jo seiskalla alkavalla numerolla! Edellisestä punnituksesta on aikaa kolme viikkoa ja silloin painoa oli 8,2 kg, eli painoa on lähtenyt kolmen viikon aikana 300g, mikä on tosi hyvä pudotus, sata grammaa viikossa on juurikin tavoite.

Freddy on nyt parin kuukauden ajan syönyt Royal Caninin Obesity Managementia eläinlääkärin suosituksesta ja tyytyväisiä ollaan, vatsa toimii ja paino tippuu. Ja näyttää myös maistuvan hyvin.

Tosi tyytyväinen olen siihen, että paino pn lähtenyt tippumaan noin hyvin. Nyt kun kaikki on vihdoin tajunnu, että Freddyn oikeesti pitää laihtua eikä mitään ylimäärästä saa antaa, on tuloksiakin alkanut näkyä. Tavoitepaino on siinä 7 kilon tuntumassa, todennäköisesti vähän yli. Lähtöpaino meillä oli 9,2kg (ihan käsittämätöntä, että se on päässyt noin isoksi), eli nyt aletaan vähitellen olla jo vähän voiton puolella.

Pienet nälkäset eläimet on turhaan soppajonossa

lauantai 17. marraskuuta 2012

Back on track

Hupshupsheijaa.. Blogin päivittely on päässyt taas unohtumaan ööö.. puoleksi vuodeksi?! Nojoo, nyt tehdään comebacki ja alotetaan se pikakelauksella puolen vuoden tapahtumista.
 
Kesäkuussa me vietettiin ensinnäkin pari päivää koiratanssin parissa, kun osallistuttiin AVAlla esitettävän Koiran elämää -sarjan kuvauksiin. Sarjaa alettiin esittää syyskuussa ja meidänkin jaksomme on jo nähty. Sain taas nauraa itselleni ihan kunnolla. En oikeesti ole ihan niin pelle kuin miltä ohjelmassa vaikutin. Tai ehkä olen, en tiedä, toivottavasti en :D Kuvauspäivät oli rankkoja mutta oikein mukavia ja Freddykin jaksoi oikein hienosti, vaikka varsinkin toinen päivä oli pitkä ja lämmin. Ja saatiin Tiinalta hyviä vinkkejä treenaamiseen!
 
Heinäkuussa ei tapahtunut mitään muuta jännää, kuin että minä juhlin 18-vuotissynttäreitä ja jee sain ajokortin! Nyt me päästään minne ikinä halutaankaan, eikä aina olla niin riippuvaisia kyydeistä ja julkisesta liikenteestä. Sitä oli tarkoitus juhlistaa osallistumalla Veikkolan koiratanssikisoihin syyskuun alussa, mutta me ei sitten kuitenkaan oltu ihan valmiita siihen, vaikka tarkoitus oli olla. Oikeestihan meidän piti kisata jo elokuussa Janakkalassa, mutta eipä sitten kisattukaan.. Tarkoitus oli kuitenkin mennä Veikkolaan katsomaan kisoja ja samalla saada tuomarilta mielipide Freddyn jalasta, että estääkö se kilpailuihin osallistumisen. Minä olin sitten tietenkin kuumeessa sen viikonlopun, eikä me päästy paikalle.
 
Eikä me olla kisattu muissakaan kisoissa koko syksynä, vaikka meillä olikin sellaiset tavoitteet. Eikä meitä "valitettavasti" tulla näkemään messarissakaan, se on vähän turhan jännä paikka kisadebyyttiin. Mutta nyt on jo uudet kisat katsottu ja nyt ihan oikeesti lupaan (nyt se on virallista kun olen sen blogiin kirjoittanut), että me kisataan viimeistään 21.4.2013 Janakkalassa. Ihan oikeesti kisataan. Tammikuussa olisi kisat Tampereella ja 23.2 Salossa, mutta niihin en todennäköisesti uskalla ilmoittautua, koska molemmat ovat juuri ennen tärkeitä luistelukisoja enkä viitsi silloin olla harkoista pois. Mutta Janakkalassa nähdään! Toivottavasti me sitten tosiaan saadaan kisata, ettei meitä hylätä tuon jalan ja ontumisen takia. Mutta se on sitten sen ajan murhe.
 
Elokuussa me osallistuttiin myös E-SS:n koiratanssikurssille. Kurssin veti Nadja Böckerman ja täytyy sanoa, että oli kyllä ihan mielettömän hyvä kurssi! Ehdottomasti paras niistä koiratanssikursseista, joille minä olen osallistunut. Nyt saatiin oikeesti tosi hyvin apua juuri niihin juttuihin, mihin me tarvitaan apua ja löyty uusi, meille erinomaisesti sopiva palkkaussysteemi. Ihan loistavaa, ainoa huono puoli kurssissa oli, että se oli niin lyhyt, ainoastaan kolme kertaa. Me oltais mielellämme jatkettu vielä kymmenen kertaa lisää. Vähintään.
 
 
Sitten vähän muita juttuja. Freddy kävi pari kuukautta sitten lääkärillä pitkästä aikaa. Oli alkanut käyttää jalkaa huonommin kuin aiemmin ja muutenkin vähän oireili kipua. Ristiselkä osoittautuikin olevan aika pahasti jumissa, mistä varmasti johtui kipuilu. Kuvattiin selkä ja lonkat, ja siellä onneksi, ja ehkä vähän yllättäenkin, oli kaikki prima kunnossa. Kuviahan ei lähetetty Kennelliittoon, joten mitään virallista lausuntoa ei ole, mutta selkä oli terve ja lonkat lääkäri arvioi A/A:ksi tai mahdollisesti A/B:ksi. Vähän pelättiin, että luustossa olisi isojakin muutoksia, koska onnettomuus sattui Freddyn ollessa pahasti kasvuvaiheessa, mutta onneksi luusto on kehittynyt ihan normaalisti, niin ei tarvitse siitä murehtia.
 
Freddy sai neljän viikon kipulääkekuurin (sekä laihdutusohjeet.. nyt onneksi kaikki perheenjäsenet ovat tajunneet Freddyn olevan ihan oikeasti ylipainoinen ja sen vaikuttavan tosi paljon Freddyn terveyteen ja nyt paino onkin lähtenyt tosi hyvin tippumaan), jonka jälkeen alotettiin fysioterapia. Nyt ollaan käyty fyssarilla kahdesti ja seuraavan kerran mennään joulun jälkeen.
 
Molemmilla kerroilla Freddyä jänskätti fyssarilla aluksi, mutta sitten se rentoutui nopeasti ja antoi tosi hyvin käsitellä, välillä nukahti ja sitten kun piti lähteä niin olisikin mieluummin jäänyt sinne. Molemmilla kerroilla käytiin koko kroppa läpi ja venytettiin alaselkää jumppapallolla, sekä käytiin vähän pulikoimassa vesijuoksumatolla. Se onkin aika jänskä härveli, mutta nopeasti Freddy tajusi jutun juonen siinäkin. Ekalla kerralla oltiin altaassa vain ihan pari minuuttia, tokalla kerralla 6½ minuuttia.
 
Freddyllä on hyvät ja symmetriset liikkeet (lihaksistossa toki on todella suuri puoliero), mutta lihasjumeja on jonkin verran, juuri ristiselän kohdalla sekä lapojen välissä. Kotona ollaan tehty tassujen nosteluita, venytelty jumppapallolla sekä venytelty kaikki raajat aina tassusiteen vaihdon yhteydessä. Fyssarikertojen välillä tilanne oli selkeästi parantunut ja toivottavasti paranee entisestään seuraavaan kertaan mennessä. Freddyssä kyllä huomaa selkeän eron; se käyttää jalkaa taas paljon enemmän ja liikkuu huomattavasti mieluummin ja ketterämmin. Toki laihtumisellakin on varmasti näppinsä pelissä mukana.
 
Josko tämä riittäisi tältä erää, nyt tuli taas aika moinen romaani. Jospa sitä yrittäisi taas päivitellä vähän tiheämmin niin ei aina tarvitsisi taroinoida niin paljon kerralla. Näihin merkkeihin siis, hyvää yötä!
 
Myönnettäköön että tämä on otettu jo jonkin aikaa sitten, turkin pituus paljastaa