Potkulauta Pärnu

Olinkin kokonaan unohtanut mainita, että Rasse oli meillä viikonloppuhoidossa. Saimme nauttia pienen sympaattisen nokkahuilun (siitä lähtee kummallisia, nokkahuilua muistuttavia ääniä :D) seurasta perjantaista sunnuntaihin. Rasse on täälläpäin hyvin toivottu vieras. Paitsi ehkä Freddyn mielestä.

Freddyn mielestä Rasse on tosi kiva, jos sillä on oma emäntänsä mukana. Freddyn mielestä ei ole kivaa, jos joutuu jakamaan minut Rassen kanssa. Sillä on vähän tapana loukkaantua moisesta. Ehkä se ei siksi ollut kovin innostunut tokosta eilen. Tai sitten se johtui jostain ihan muusta. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa jotenkin todennäköisemmältä. Onneksi me saatiin sovittua ja nyt me ollaan taas kavereita. Ja kyllä Freddy Rassesta tykkää, sen kanssa on tosi kiva riehua ja painia.

Sen verran on vielä pakko mainita eilisestä harkkatokosta, kun pikkasen nauratti vanhoja blogipostauksia lueskellessa. Toukokuun harkkatokokokeessa olemme saaneet palautetta, että meillä on todella hyvä yhteistyö ja että Freddystä näkee, että sillä on kivaa ja se tykkää tokosta ja minun kanssani työskentelystä. Eilen taas saatiin kommenttia, että yhteistyö puuttui ja koiraa ei kiinnostanut. Joo, kyllä me puhutaan ihan samasta koirasta :D

Häkkiapinat

Lueskelin tässä äskettäin ihan mielenkiinnosta blogin tilastoja. Täytyy sanoa, että blogimme on löydetty varsin mielenkiintoisilla avainsanoilla. Monet niistä oli hyvin imartelevia, kuten "lihonut", "collie huono turkki", tai "sotanorsu doberman". Kaikkein kummallisinta oli kuitenkin se, että kaksi kertaa blogi on löydetty haun avainsanoilla "potkulauta pärnu" :D Eipä tainut etsijä löytää hakemaansa. Enkä oikein käsitä, miten tuolla päätyy meidän blogiin. Mutta piristi päivää kummasti.

No ei ihan niin kuin Strömsössä

Tänään aamulla hypättiin Freddyn kanssa bussiin suuntana harkkatokokoe Tiltulla. Ilmoittauduttiin toimistossa ja lähdettiin lenkille. Pysähdyttiin hetkeksi Kilon poliisin parkkipaikalle ja tehtiin pari ihan lyhyttä seuraamista ja luoksetulo. Homma näytti oikein lupaavalta.

Nakkilelu-luokka alkoi klo 10.00 ja ensin tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Ne sujuivat oikein hyvin, jonka jälkeen me siirryttiin odottamaan vuoroamme. Me mentiin kehään neljänsinä, ja kun oli meidän vuoro suorittaa yksilöliikkeet, oli Freddy ihan hukassa. Se oli ihan pihalla koko touhusta ja vaan löntysteli perässä. Siitä innokkuudesta ja täysillä tekemisestä ei ollut tietoakaan. Tämä ei ollut se Freddy, jonka kanssa on tosi kiva tehdä kaikkea ja joka tekee sata lasissa. Tämä oli se Freddy, jonka kanssa "treenasin tokoa" pari vuotta sitten naksuttelemalla aina, kun koira edes vähän vilkaisi minuun. En tiedä missä oli vika, mutta pieleen meni.

Pisteet ja ne kuuluisat kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10: Siinä se istui, antoi nätisti koskea itseään, mutta ei ollut kovin innostunut tuomarista.

Paikkamakuu 10: Kympin arvoinen suoritus :)

Seuraaminen 7: Sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Freddy oli jollain sunnuntaikävelyllä. Roikkui kyllä mukana ja teki kaikki perusasennot, mutta tosiaankin roikkui mukana, oikeasta paikasta ei ollut tietoakaan ja kontakti.. Niin siis mikä kontakti?

Liikkeestä maahanmeno 8: Ekalla käskyllä jäi seisomaan, tokalla meni maahan. Seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista.

Luoksetulo 6: Palkkasin jätössä, että pysyisi istumassa eikä läsähtäisi makuulle, siitä -1 piste. Ja kuitenkin se kävi makuulle. Matka oli korkeintaan 1,5 metriä, joten Freddy ei tajunnut ollenkaan, että sen pitäisi tulla luokse, kun sehän melkein oli jo luona. Olisi varmaan pitänyt käyttää sivulletulokäskyä luoksetulokäskyn sijaan, sen se olisi jopa saattanut tajuta. Mutta joo, kyllähän se sieltä tuli ekalla käskyllä, mutta hiiiiitaaaaaasti ja perusasentoon tuleminen vaati käsiavun.

Liikkeestä seisominen 7: Tässä vaiheessa Freddyllä syttyi jokin pieni lamppu päässä. Siitä, miten se tuli perusasentoon, huomasi heti, että nyt sillä välähti. "Aijaaaa, hei täähän on tätä tokoo!". Silti kuitenkin vain 7, koska käskyn jälkeen otti pari askelta ennen pystähtymistä, mutta sitten seisoi hyvin ja pysyi nätisti. Tuomarikin sanoi sitä, että seisoo tosi nätisti sitten kun seisoo, mutta koska se ei pysähtynyt heti niin olin tavallaan antanut kaksoiskäskyn (?) Itse olin kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka sinne ne pari ylimääräistä askelta tulikin (Tässä kyllä vähän ihmettelin, kun seuraava koirakko teki ihan samanlaisen suorituksen, koira otti pari askelta käskyn jälkeen ja vielä ennakoi viimeisen perusasennon, ja silti pisteitä tuli 8,5. En sitten tiedä, miksi meidän suoritus oli niin paljon huonompi).

Estehyppy 10: Tässä vaiheessa Freddy oli jo ihan kärryillä hommasta ja hienohan se hyppy oli.

Kokonaisvaikutus 7: Tuomari sanoi, että oli vähän ristiriitaista, kun välillä se teki tosi nätisti, mutta sitten taas välillä oli haluton ja yhteistyö puuttui. Ja niinhän se olikin.

Pisteitä tuli yhteensä 129/160 ja jotenkin ihmeellisesti me onnistuttiin kuitenkin olemaan sijalla 3./6.

Harmittaa. Minun puolestani kaikki liikkeet olisivat vaikka saaneet mennä nollille, jos se vaan olisi johtunut siitä, että Freddy innoissaan touhuilee kaikkea samaan aikaan eikä tee mitään oikein. Jos se olisi yrittänyt ja ollut mukana. Mutta kun ei, kun ongelma oli se, ettei sitä kiinnostanut ollenkaan. En tajua mikä siihen meni, kun meillä on ollut niin kivaa treenatessa ja aina on ollut tosi hauskaa. Tuomari kysyi, että jännittikö minua, mutta ei, ei minua jännittänyt. Kun ryhmäliikkeet menivät niin hienosti ja sitten se nukahti. Ja kun se tuolla tavalla yhtäkkiä heräsi ja alkoi tehdä innoissaan. Ja sitten kun se teki, niin teki kympin arvoisia suorituksia. Plaah, tekisi mieli mennä mahdollisimman pian uudestaan, mutta seuraava harkkatokokoe taitaa olla vasta ensi kuussa ja minä en taida päästä sinne. Joten saas nähdä, milloin päästään seuraavan kerran.

Se on kai sitten niin että vaan back to basics. Riehutaan ja pidetään ihan supermegahauskaa treeneissä niin, että Freddykin nauttii siitä tekemisestä. Mutta kun niin minä olen tietääkseni treenannut koko ajan. En ymmärrä.

Mutta tällaista kai se koirien kanssa on. Eipä me tästä lannistuta, vaan jatketaan eteenpäin :) Ei se maailma yhteen harkkakokeeseen kaadu.

Freddy ja Freddyn luu, jonka se sai palkinnoksi. Saatiin myös iso köysilelu, joka valitettavasti Freddyn suuhun on aivan liian suuri

Shelttejä kerrakseen

 Eilen Freddy pääsi mukaan kaverilleni. Kaverillani oli illan tätinsä hovawart Molly hoidossa ja koirat tulivat oikein mainiosti toimeen keskenään. Eivät pahemmin kiinnittäneet toisiinsa mitään huomiota, mikä oli ihan hyvä. Tulivat toimeen, mutta eivät hajottaneet taloa riehumalla. Tehtiin pitkä iltalenkki, jonka jälkeen molemmat kävivät tyytyväisinä nukkumaan. Kotiin lähdettiin vasta niin myöhään, että Freddy oli ehtinyt jo käydä yöunille eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi keskellä yötä piti lähteä ulos pimeään kyyhöttämään bussipysäkille. Bussissa nukkui taas niin sikeästi, etten raaskinut pistää sitä kävelemään bussipysäkiltä kotiin, vaan kannoin pienen hauvan sylissä kotiin. Ai miten niin pilalle hemmoteltu koira?

Tänään ohjelmassa oli E-SS:n ulkoilupäivä Luukissa. Päivän aikana käveltiin luontopolku jonka varrella vastailtiin shelttiaiheisiin kysymyksiin, syötiin, kisattiin juoksukisa ja ihan vaan vietettiin aikaa sheltteilijöiden kesken. Lopuksi oli vielä näyttelykoulutus halukkaille, mutta siihen me ei osallistuttu. Paikalla oli mukavasti väkeä, shelttejä ehkä lähemmäs 30 ja ihmisiä sitten vähän vähemmän.

Luontopolulle jakauduttiin pienempiin porukoihin ja lähdettiin polulle vähän eri aikoihin. Meidän porukkaamme kuului Freddyn lisäksi kaksi shelttiä, joista toinen oli tuttu ja turvallinen Rasse. Niiden kanssa Freddy pistikin ralliksi. Luontopolun jälkeen jäätiin nurmialueelle syömään ja sheltit saivat touhuta vapaasti. Freddy tosin kyhjötti lähinnä minun jaloissani ja ärhenteli niille koirille, jotka kehtasivatkin tulla minua moikkaamaan.

Se on Freddyssä ikävää, että se ei tykkää toisista koirista, jos ne ovat minun lähelläni, vaan ärisee niille. Kauempana minusta se tulee hyvin toimeen toisten kanssa, mutta minun jalkojeni juurella ei. Yritin saada sitä juoksemaan muitten kanssa ja kyllä se vähän kävikin toisten kanssa leikkimässä, mutta enimmäkseen se kyhjötti minun jaloissani. Ettei se emäntä vaan pääse katoamaan siinä vilinässä. Kerran se kadotti minut ja käveli ympäriinsä eksyneen näköisenä. Kun se sitten vihdoin löysi minut niin ei riemulla ollut rajaa. Taisi toinen jo pelästyä, että se on kadottanut minut lopullisesti eikä löydä minua enää ikinä.

Muistan kun pienenä Freddy veteli koirapuistossa täysiä ympäriinsä eikä välittänyt minusta pätkääkään. Joidenkin ihmisten koirat eivät pahemmin välittäneet muista koirista, vaan hengailivat omistajiensa jaloissa ja halusivat vain leikkiä omistajiensa kanssa. Silloin kadehdin heitä, minäkin halusin, että minun koirani haluaisi vain olla minun kanssani. En ole tarkoituksella opettanut Freddyä roikkumaan koko ajan minun jaloissani, jotenkin siitä on vain tullut sellainen. Nyt minulla on koira, joka mieluiten vain hengaa minun kanssani ja leikkii minun kanssani mieluummin, kuin toisten koirien kanssa. Ja nyt haluaisin, että se leikkisi ja riehuisi muitten kanssa. Yleensä se menee niin päin, että omistaja jahtaa koiraansa kun koira ei halua tulla kiinniotetuksi, mutta minäpä juoksin tänään koiraani karkuun. Tuo vaan saa minut kiinni aika paljon helpommin. Mutta kai se on vaan niin, että Freddy leikkii mieluummin vain tuttujen kavereitten kanssa.

Kivaa kuitenkin oli, kiitos mukavasta päivästä! Kuvia Freddystä oli ihan hirmu vaikea saada, juuri siitä syystä, että se oli koko ajan minussa kiinni. Ja silloin kun se leikki, niin joku koira onnistui aina tunkemaan siihen kameran eteen :D Sellasta se on näitten kanssa.

"Kyllä mä tiiän, että sulla on siellä makkaraa!"

Jep, ei ole helppoa ottaa kuvia, kun paikalla on n. 30 sinkoilevaa koiraa

Rasse ja Freddy

Hylätty pieni shetlantilainen etsii omistajaansa

Oli tosi kiva nähdä niin paljon shelttejä ja Freddylläkin oli hauskaa, kun sieltä sitten löytyi pari kivaa leikkikaveria. Toivottavasti päästään mukaan treffaamaan muita shelttejä taas mahdollisimman pian.

Ainiin ja saatiin muuten mitattua Freddy ensimmäistä kertaa ihan kunnon mitalla! Hienosti se seiso pöydällä vaikkei ollakaan sitä ollenkaan harjoteltu. Säkäkorkeutta tuolla elikolla on tasan 37cm :)