Oletko koskaan..

.. paketoinut koiran jalkaa Kampin bussiterminaalin lattialla? Minäpä olen. Koska koirani kävi uimassa, minkä seurauksena sen tassuside tietenkin kastui, ja koska A) tällaisilla helteillä ei ole kiva jättää jalkaa hautumaan litimärkään siteeseen B) koiran mielestä märällä siteellä hengaaminen ei ehkä ole mitenkään erityisen mukavaa, päätin vaihtaa tassusiteen siinä bussia odotellessa. Saimme yllättäen myös vähän yleisöä. Ensin ihmiset katsoivat lievästi säikähtäneen nököisinä, kun minä kaivan laukustani järjettömän kokoiset Fiskarsin sakset (joku idiootti [joka ei siis missään nimessä ole minä] on menny piilottamaan ne pienet sakset enkä minä siinä kiireessä lähtiessäni ehtinyt niitä alkaa etsiä) ja kun he tajusivat, että aion leikata niillä saksilla ainoastaan koirani tassusiteen irti, he siirtyivät siihen ympärille katsomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Minä se täällä vaan leikkelen koiraani, ei mitään sen jännittävämpää. Freddy ei onneksi yleisöstä ollut moksiskaan, makasi vaan rauhassa kyljellään ("Oooh, onpa se kiltti kun se vaan makaa siinä ja antaa niin hienosti laittaa! Meidän Musti ei pysyisi hetkeäkään paikallaan. Laita varovasti ettei vaan koiraan satu, kun se kerran on noin nätisti!").

Kampissa kera märän tassun olimme siitä syystä, että olimme käyneet Rajasaaressa miittailemassa vähän Petsieläisiä. Minähän en pitkään aikaan ollut avannut koko Petsietä, mutta tänään aamupäivällä päästyäni kotiin luistelutreeneistä rupesin miettimään, josko tässä joku päivä olisi joku kiva miitti. No kappas, tänään pitäisi olla Rajasaaressa! Jaa milloin? No alle 20 minuutin kuluttua! Meiltähän kestää Rajasaareen julkisilla lähes tunti, joten myöhästyttiin vähäsen, mutta eipä se pahemmin haitannut.

Heti portilla meitä vastaan tuli nainen shelttinsä kanssa ja nämä kaksi pistivät heti leikiksi. Yleensä Freddyllä kestää jonkin aikaa ennenkuin se suostuu leikkimään toisen koiran kanssa ja vain jotkut koirat kelpaavat leikkikaveriksi. Shelttien kanssa se kuitenkin leikkii tosi mielellään ihan heti. Muitten kanssa se ei sitten oikein leikkinyt, vaan keskittyi lähinnä haukkumiseen, toisten komentamiseen ja minun vieressäni kökkimiseen.

Mutta hei, tiedättekös mitä? Tänään Freddy UI! Siis ihan oikeesti ui! Veteen se tuli tänään reippaasti ja tuli perässäni suoraan aika syvälle, ei tarvinnut miettiä niin tarkkaan tällä kerralla. Kun oltiin päästy tarpeeksi syvälle heitin sille kepin parinkymmenen sentin päähän ja se ui hakemaan sen! Paitsi että keppi meinasi siinä vaiheessa unohtua, koska Freddy hämmästyi itsekin niin paljon, että unohti kepin ja ui sen ohi. Minä sain noutaa kepin ja tunkea sen rantaa kohti polskuttavan koiran suuhun. Kaveri vaikutti melko ylpeältä kun pääsi rantaan keppinsä kanssa. Aika hurjaahan se Freddyn mielestä oli, kun ei tassut yltäny ollenkaan pohjaan. Ja tekniikka oli aika hukassa. Yleensä koirilla on ongelmana se, että niitten takapää vajoaa ja etupää nousee pystyyn. Freddyllä taas oli vähän päinvastainen ongelma, koska sillä vajosi etupää. Se on sinänsä vähän kurjempi ongelma, koska sillä tavalla hukkuu nopeammin.

Pitäis mennä jollekin vähän rauhallisemmalle rannalle uimakouluilemaan ja ottaa pelastusliivit mukaan. En viitsi laittaa Freddylle liivejä silloin kun paikalla on paljon muitakin koiria, mennään mieluummin sitten opettelemaan sitä uimista erikseen.

Otettiin koirista ryhmäkuvatkin, mutta minun kameralla niistä kuvista tuli kyllä niin kaamean näkösiä että niitä en kehtaa julkasta :D