Zuida duida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?

Blogin päivittäjä on viimein kotiutunut luisteluleiriltä Saksasta, joten blogin päivittäminen onnistuu taas. Koska minä olen ollut poissa muutaman viikon, ei päivitettävää matieriaaliakaan mitenkään kauheasti ole. Meidän porukat oli kotona koko sen ajan, kun minä olin poissa, joten Freddy sai olla ihan normaaliin tapaan kotona. Se tosin on taas lihonut hieman, minkä huomasin heti kun pääsin kotiin. Olin taas saanut painon tippumaan aika hyvin, mutta huomasi heti kun koiraa tunnusteli, että nyt sitä massaa on tullut taas lisää. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Äiti sai kiittää korkeampia voimia siitä, että vaaka oli rikki enkä saanut selville Freddyn tarkkaa painoa. Säästyi äiti sen pahemmilta raivoomisilta. Mutta kyllä meinasi taas pieni koira lähteä lentoon kun minä siihen kotiovelle ilmestyin, häntä vispasi eikä pikkueläin tiennyt oikein että miten päin sitä olisi. Ja se ääni mikä siitä lähti. Haukkumista, ölisemistä ja ihan suoraa kiljumista. Ihme ettei naapurit hälyttäny poliisia paikalle.

Eilen käytiin taas ulkoilemassa Rassen kanssa, pojilla oli tuttuun tapaan oikein hauskaa. Kotipihassa ne sitten rikkoivat siinä riehuessaan yhden pihavalon, lampusta katkesi jalka. Äitiä nauratti kun kaksi hullua veti täysiä telttaa ympäri, mutta nauru loppui kun katkennut lamppu löytyi nurmikolta. Saivat tosin nopeasti anteeksi, ei kai noille nyt voi kauaa olla vihainen.

Yllä on heikkolaatuisia kuvia tämän päivän uintireissulta. Kameran esiin laukusta kaivaminen ja sitten suin päin kuvien räpsiminen sen enempää asiaan keskittymättä ei koskaan aikaisemmin ole tuottanut hyvää tulosta, eikä se sitä yllättäen nytkään tehnyt. No mutta määrä korvaa laadun! Eiku..

Tehtiin siis tämän kesän ensimmäinen reissu Haukilahden uimarantaan. Freddyhän ei koskaan ole mennyt mielellään veteen, viime kesän lopulla sain sen nakeilla houkuteltua erittäin vastahakoisesti niin pitkälle, että pitkät mahakarvat pikkuisen kastuivat, mutta mitenkään mielekästä touhu ei tosiaankaan ollut eikä Freddyä sen pidemmälle saanut. Tänäänkään homma ei aluksi näyttänyt erityisen lupaavalta, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jonkin sortin läpimurto. Freddy tuli minun perässäni aina vain pidemmälle ja pidemmälle, ja lopulta enää vain pää ja pieni kaistale selästä oli pinnalla ja Freddy joutui etutassuillaan tekemään jotain vähän uimista muistuttavia liikkeitä. Eikä minulla ollut edes nakkeja mukana! Ja Freddy näytti jopa viihtyvän! Ehkä se vielä jonain päivänä oikeesti ui. Kuvatodisteita tästä minulla ei valitettavasti ole, koska olin itsekin siellä vedessä Freddyn seurana ja kamera oli rannalla. Samoin mukaan lähtenyt pikkusiskoni oli vedessä ja kun käskin siskon juosta rantaan ottamaan kuva, lähti Freddy tietenkin innoissaan juoksemaan perään. Mutta ehkä noista joistain kuvista näkee miten märkä se on.. :D

Ei kestänyt kauaa ennen kuin Freddy, joka vielä vajaa tunti sitten oli kymmenen minuutin ajan kerännyt rohkeutta yhden tassun kastamiseen, haki innoissaan keppiä vedestä. Kolmannesta kuvasta näkee miten se juoksee reippaasti veteen eikä epäröi ollenkaan.

Aika rohkea toi mun hauva!