Seiskan puolella

Käytiin Freddyn kanssa hakemassa Mevetistä uusi ruokapussi ja samalla käytiin vaa'alla (kirjotetaan miten?! Joku ei ollu hereillä nelosluokan suomen tunnilla), joka tällä kertaa näytti lukemat 7,9. Jee, nyt ollaan jo seiskalla alkavalla numerolla! Edellisestä punnituksesta on aikaa kolme viikkoa ja silloin painoa oli 8,2 kg, eli painoa on lähtenyt kolmen viikon aikana 300g, mikä on tosi hyvä pudotus, sata grammaa viikossa on juurikin tavoite.

Freddy on nyt parin kuukauden ajan syönyt Royal Caninin Obesity Managementia eläinlääkärin suosituksesta ja tyytyväisiä ollaan, vatsa toimii ja paino tippuu. Ja näyttää myös maistuvan hyvin.

Tosi tyytyväinen olen siihen, että paino pn lähtenyt tippumaan noin hyvin. Nyt kun kaikki on vihdoin tajunnu, että Freddyn oikeesti pitää laihtua eikä mitään ylimäärästä saa antaa, on tuloksiakin alkanut näkyä. Tavoitepaino on siinä 7 kilon tuntumassa, todennäköisesti vähän yli. Lähtöpaino meillä oli 9,2kg (ihan käsittämätöntä, että se on päässyt noin isoksi), eli nyt aletaan vähitellen olla jo vähän voiton puolella.

Pienet nälkäset eläimet on turhaan soppajonossa

Back on track

Hupshupsheijaa.. Blogin päivittely on päässyt taas unohtumaan ööö.. puoleksi vuodeksi?! Nojoo, nyt tehdään comebacki ja alotetaan se pikakelauksella puolen vuoden tapahtumista.

 

Kesäkuussa me vietettiin ensinnäkin pari päivää koiratanssin parissa, kun osallistuttiin AVAlla esitettävän Koiran elämää -sarjan kuvauksiin. Sarjaa alettiin esittää syyskuussa ja meidänkin jaksomme on jo nähty. Sain taas nauraa itselleni ihan kunnolla. En oikeesti ole ihan niin pelle kuin miltä ohjelmassa vaikutin. Tai ehkä olen, en tiedä, toivottavasti en :D Kuvauspäivät oli rankkoja mutta oikein mukavia ja Freddykin jaksoi oikein hienosti, vaikka varsinkin toinen päivä oli pitkä ja lämmin. Ja saatiin Tiinalta hyviä vinkkejä treenaamiseen!

 

Heinäkuussa ei tapahtunut mitään muuta jännää, kuin että minä juhlin 18-vuotissynttäreitä ja jee sain ajokortin! Nyt me päästään minne ikinä halutaankaan, eikä aina olla niin riippuvaisia kyydeistä ja julkisesta liikenteestä. Sitä oli tarkoitus juhlistaa osallistumalla Veikkolan koiratanssikisoihin syyskuun alussa, mutta me ei sitten kuitenkaan oltu ihan valmiita siihen, vaikka tarkoitus oli olla. Oikeestihan meidän piti kisata jo elokuussa Janakkalassa, mutta eipä sitten kisattukaan.. Tarkoitus oli kuitenkin mennä Veikkolaan katsomaan kisoja ja samalla saada tuomarilta mielipide Freddyn jalasta, että estääkö se kilpailuihin osallistumisen. Minä olin sitten tietenkin kuumeessa sen viikonlopun, eikä me päästy paikalle.

 

Eikä me olla kisattu muissakaan kisoissa koko syksynä, vaikka meillä olikin sellaiset tavoitteet. Eikä meitä "valitettavasti" tulla näkemään messarissakaan, se on vähän turhan jännä paikka kisadebyyttiin. Mutta nyt on jo uudet kisat katsottu ja nyt ihan oikeesti lupaan (nyt se on virallista kun olen sen blogiin kirjoittanut), että me kisataan viimeistään 21.4.2013 Janakkalassa. Ihan oikeesti kisataan. Tammikuussa olisi kisat Tampereella ja 23.2 Salossa, mutta niihin en todennäköisesti uskalla ilmoittautua, koska molemmat ovat juuri ennen tärkeitä luistelukisoja enkä viitsi silloin olla harkoista pois. Mutta Janakkalassa nähdään! Toivottavasti me sitten tosiaan saadaan kisata, ettei meitä hylätä tuon jalan ja ontumisen takia. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

 

Elokuussa me osallistuttiin myös E-SS:n koiratanssikurssille. Kurssin veti Nadja Böckerman ja täytyy sanoa, että oli kyllä ihan mielettömän hyvä kurssi! Ehdottomasti paras niistä koiratanssikursseista, joille minä olen osallistunut. Nyt saatiin oikeesti tosi hyvin apua juuri niihin juttuihin, mihin me tarvitaan apua ja löyty uusi, meille erinomaisesti sopiva palkkaussysteemi. Ihan loistavaa, ainoa huono puoli kurssissa oli, että se oli niin lyhyt, ainoastaan kolme kertaa. Me oltais mielellämme jatkettu vielä kymmenen kertaa lisää. Vähintään.

 

 

Sitten vähän muita juttuja. Freddy kävi pari kuukautta sitten lääkärillä pitkästä aikaa. Oli alkanut käyttää jalkaa huonommin kuin aiemmin ja muutenkin vähän oireili kipua. Ristiselkä osoittautuikin olevan aika pahasti jumissa, mistä varmasti johtui kipuilu. Kuvattiin selkä ja lonkat, ja siellä onneksi, ja ehkä vähän yllättäenkin, oli kaikki prima kunnossa. Kuviahan ei lähetetty Kennelliittoon, joten mitään virallista lausuntoa ei ole, mutta selkä oli terve ja lonkat lääkäri arvioi A/A:ksi tai mahdollisesti A/B:ksi. Vähän pelättiin, että luustossa olisi isojakin muutoksia, koska onnettomuus sattui Freddyn ollessa pahasti kasvuvaiheessa, mutta onneksi luusto on kehittynyt ihan normaalisti, niin ei tarvitse siitä murehtia.

 

Freddy sai neljän viikon kipulääkekuurin (sekä laihdutusohjeet.. nyt onneksi kaikki perheenjäsenet ovat tajunneet Freddyn olevan ihan oikeasti ylipainoinen ja sen vaikuttavan tosi paljon Freddyn terveyteen ja nyt paino onkin lähtenyt tosi hyvin tippumaan), jonka jälkeen alotettiin fysioterapia. Nyt ollaan käyty fyssarilla kahdesti ja seuraavan kerran mennään joulun jälkeen.

 

Molemmilla kerroilla Freddyä jänskätti fyssarilla aluksi, mutta sitten se rentoutui nopeasti ja antoi tosi hyvin käsitellä, välillä nukahti ja sitten kun piti lähteä niin olisikin mieluummin jäänyt sinne. Molemmilla kerroilla käytiin koko kroppa läpi ja venytettiin alaselkää jumppapallolla, sekä käytiin vähän pulikoimassa vesijuoksumatolla. Se onkin aika jänskä härveli, mutta nopeasti Freddy tajusi jutun juonen siinäkin. Ekalla kerralla oltiin altaassa vain ihan pari minuuttia, tokalla kerralla 6½ minuuttia.

 

Freddyllä on hyvät ja symmetriset liikkeet (lihaksistossa toki on todella suuri puoliero), mutta lihasjumeja on jonkin verran, juuri ristiselän kohdalla sekä lapojen välissä. Kotona ollaan tehty tassujen nosteluita, venytelty jumppapallolla sekä venytelty kaikki raajat aina tassusiteen vaihdon yhteydessä. Fyssarikertojen välillä tilanne oli selkeästi parantunut ja toivottavasti paranee entisestään seuraavaan kertaan mennessä. Freddyssä kyllä huomaa selkeän eron; se käyttää jalkaa taas paljon enemmän ja liikkuu huomattavasti mieluummin ja ketterämmin. Toki laihtumisellakin on varmasti näppinsä pelissä mukana.

 

Josko tämä riittäisi tältä erää, nyt tuli taas aika moinen romaani. Jospa sitä yrittäisi taas päivitellä vähän tiheämmin niin ei aina tarvitsisi taroinoida niin paljon kerralla. Näihin merkkeihin siis, hyvää yötä!

 

Myönnettäköön että tämä on otettu jo jonkin aikaa sitten, turkin pituus paljastaa

 

Vieraileva tähti

Freddy sai eilen kaverin kylään, nyt oli Rassen vuoro tulla meille hoitoon kun omistaja lähti Kreikkaan. Perjantaihin asti saadaan nauttia Rassen seurasta. Äsken käytiin pitkällä lenkillä ja yritin moneen otteeseen saada poitsuista yhteiskuvan, mikä ei tosiaankaan ollut helppoa enkä sitten sellasta hyvää kuvaa saanutkaan.

"Hyh, mä en ton kaljurotan kanssa poseeraa!"

Freddy on edelleenkin aika mustasukkainen, kuten aikaisemminkin kun Rasse on täällä ollut. Ei kuitenkaan läheskään yhtä pahasti, kuin aikaisemmin. Rasse saa ihan rauhassa liikkua meillä sisällä ja saa jopa maistella Freddyn luita, tosin vain Freddyn valvovan silmän alla ja Freddy päättää, milloin riittää ja käy sitten hakemassa luun Rasselta pois. Yöllä saivat olla molemmat ihan vapaasti, en teljennyt niitä eri huoneisiin vaan luotin siihen, etteivät tapa toisiaan ja herään siihen, jos jotain ärinää tulee. Ei ollut mitään ongelmia ja molemmat nukkuivat ihan rauhassa. Aamulla tosin sain aika vauhdikkaan herätyksen...

Ulkona nämä ovatkin sitten ihan parhaat kaverit ja risut ja männynkävyt saavat kyllä kyytiä kun nämä kaksi pääsevät vauhtiin. Sisälläkin on tullut painittua jonkin verran ja meno on ajoittain kiihtynyt aika kovaksi.

Rasse ei myöskään ole ihan tajunnut, miksi kaikelle talon ohi menevälle pitää haukkua. Se juoksee Freddyn perässä aina ikkunalle eikä sitten ollenkaan tajua, että miksi tässä nyt pitää haukkua. "Ton tyhmän pyörän takiako meijän piti tänne asti juosta? Mitä sä nyt siinä haukut? Oo hiljaa ja tehdään jotain kivaa mieluummin! Käyks paini?"

Freddy heitti talviturkin

Ei, Freddy ei käynyt uimassa. Freddyltä ihan kirjaimellisesti lähti talviturkki :D

Tällä hetkellä Freddy näyttää siis tältä. Vietiin siis Freddy Remediumiin trimmattavaksi, koska äiti halusi että se olisi vähän siistimmän näköinen nyt kuin viime vuonna :D Nyt turkista tuli kyllä vielä tosi paljon lyhyempi kuin viime vuonna, minä kun en ihan sitä konetta osannut käyttää niin en oikein saanut leikattua sitä turkkia kunnolla. Vertailun vuoksi kuva viime kesältä.

Tuohon verrattunahan Freddy on ihan kalju. Äiti vähän kauhistui, että miten siitä turkista nyt noin lyhyt tuli, mutta kasvaahan se takaisin. Veljeni saivat kyllä hyvät naurut ja Freddy on taas saanut kasan uusia lempinimiä, mm. Bambi, Dingo ja Hyeena.

Trimmauksen myötä Freddy kyllä kutistui ihan hirveesti, puolet tosta koirasta taisi olla pelkkää turkkia. Se oli sellanen "iso ja muhkea" koira, nyt se on ihan ruipelo. Pikkusen tuntuu kyllä oudolta lenkillä, kun aikasemmin siinä on juossut iso, pyöreä karvapallo, nyt siinä meneekin tommonen rimppakinttu. Mutta kyllä siihen alkaa nopeesti jo tottua.

Freddy kyllä viihtyy nakupellenä paremmin kuin hyvin. Siitä huomaa heti että se lenkillä juoksee paaaaljon enemmän ja paaaaljon lujempaa. Tietysti se johtuu varmasti osittain siitä, että se jaksaa paljon paremmin kun ei ole niin kuuma, mutta kyllä sen on varmasti muutenkin kevyempi liikkua karvattomana. Saman ilmiön huomasin viime vuonnakin; kun karvat lähti niin koiraan tuli lisää vauhtia. Lenkillä se sinkoili aluksi niin vallattomasti joka suuntaan, että tuntui kuin trimmaaja olisi vahingossa trimmannut Freddyltä korvatkin kokonaan pois. Jouduin komentamaan sitä kerran ihan kunnolla, kun tyyppi meinasi singota jonkun pihalle eikä meinannut totella kun kutsuin. Onneksi korvat kuitenkin kasvavat takaisin turkkia nopeammin ja riitti kun kerran komensin, sen jälkeen korvat kyllä pysyivät päässä ihan normaalisti.

Turkin lähdettyä Freddy myös viihtyy tavallista paremmin sohvassa, sängyssä jne. Tavallisesti sen on liian kuuma olla kovin pitkään sohvassa tai sängyssä, nyt se tulee ihan iholle kiinni ja jää siihen nukkumaan. Hassu hauva.

Mutta kyllä Freddystä näkee että se nauttii selvästi enemmän kesästä lyhyellä turkilla. Jotkut väittävät, että sheltin turkki suojaa koiraa myös lämmöltä, mutta siihen minä sanon vaan että pyh. Freddystä ainakin huomaa miten sen on paljon helpompi olla kun turkki on vedetty lyhyeksi. Ei tule niin kuuma ja on paljon kivempi viilettää ympäriinsä kun ei ole turkkia hidastamassa. Freddyllä kun on muutenkin niin muhkea turkki. Vaikka onhan se aika hassun näköinen nakupellenä :D

Freddyllä oli muuten jalka kipeenä eilen. Ei oikein käyttänyt sitä ollenkaan ja vaan nakersi jalkaa jatkuvasti. Avasin siteen ja huomasin, että tassu on auki ja siitä tulee pikkusen verta. Ilmeisesti siinä ei ole ollut tarpeeksi pehmustetta. Bepanthenia vaan päälle ja uusi side jalkaan. Freddy kuitenkin repi siteen heti irti eikä antanut jalan olla ollenkaan. Laitoin sitten vielä uuden kerroksen Bepanthenia ja paljon pehmustetta päälle. Nyt sillä on aika paksu side jalassa mutta on nyt antanut tuon siteen olla. Illalla alkoi käyttää jalkaa jo paremmin ja tänään on taas käyttänyt sitä ihan normaalisti. Siinä oli tosiaan todennäköisesti ollut vaan liian vähän pehmustetta, nyt kun siinä on taas tarpeeksi pehmustetta niin jalalle astuminen ei satu ja se pääsee taas paranemaan.

Tunnushaasteita

Noniin, vihdoin saan hoidettua nämä tunnustukset pois alta ;)

Tämä tupsahti meille Netan ja Laran blogeista. Kiitos heille siitä :)

Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Kerro heille tunnustuksestasi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi
Tässä olisi näitä faktoja itsestäni. Yritän kirjoittaa sellasia juttuja, joita en kirjoittanut viime tunnustushaasteeseen, mutta ainakin osa jutuista on varmasti tullut ilmi jotain muuta kautta.

1. Täytän heinäkuussa 18 vuotta. Käyn autokoulua ja saan toivottavasti ajokortin pian synttäreideni jälkeen.

2. Käyn lukiota Mattlidens gymnasiumissa. Ylioppilaaksi pääsen vasta vuonna 2014, koska käyn lukion luisteluharrastukseni takia neljässä vuodessa.

3. Kuten koulustani voi päätellä, olen suomenruotsalainen. Olen täysin kaksikielinen, puhun äidin kanssa suomea ja isän kanssa ruotsia. Ruotsi on kuitenkin äidinkieleni.

4. Minulla on kolme sisarusta, 20- ja 15-vuotiaat veljet sekä 11-vuotias sisko.

5. Freddy on minun ensimmäinen koirani. Sitä ennen minulla on ollut akvaariokaloja ja kaksi kania. Niiden kanssa harrastin kanihyppyä ja PET-näyttelyitä. Nuorempi kaneistani, Mindi, sokeutui alle vuoden ikäisenä perinnöllisen kaihin takia. Mindi oli ensimmäinen kani Suomessa, jolle suoritettiin kaihileikkaus. Valitettavasti leikkaus ei tuottanut toivottua tulosta eikä Mindi saanut näköään takaisin, joskin on mahdollista että Mindi leikkaukseen jälkeen näki hieman valoja. Rakkaat pupuni lopetettiin 01.11.10. Vanhemmalla kanilla Pupella oli kauheat mätäpaiseet korvissa ja ne olivat levinneet pahasti ja aiheuttaneet muutoksia korvakäytävissä ja pään rakenteissa. Mindi lähti yhdessä Pupen kanssa, koska Mindin silmien paineet olivat nousseet kovasti ja Mindiltä olisi viimeistään parin kuukauden kuluttua pitänyt poistaa molemmat silmät. Päätimme, ettei Mindin tarvitse kestää sellaista ja että se saa lähteä yhdessä Pupen kanssa, ettei sen tarvitse olla yksin. Kaipaan pupujani edelleen kovasti.

6. Kerroin aikaisemmin, että minusta tulee eläinlääkäri. Sen jälkeen kuitenkin muutin mieleni ja päätin, että minusta tulee luokanopettaja. Sen jälkeen olen kuitenkin "tullut järkiini" ja nyt minusta on taas tulossa eläinlääkäri. En usko, että enää muutan mieltäni, olen haaveillut eläinlääkärin urasta jo pienestä pitäen ja olen tällä hetkellä erittäin motivoitunut asian suhteen. Valitettavasti ensi vuoden kurssivalinnat tehtiin juuri silloin, kun minä olin aikeissa tulla opettajaksi ja otin silloin pois kaiken fysiikan ja kemian ja otin tilalle mm. psykologiaa. Nyt kurssivalintani ovat siis ihan päin mäntyä.

7. Aion ensi keväänä kirjoittaa pitkän suomen (toisena kotimaisena kielenä) sekä lyhyen saksan. Syksyllä 2013 kirjoitan kemian ja biologian ja keväällä 2014 kirjoitan äidinkielen, pitkän matikan ja pitkän englannin. Fysiikkaa tuskin kirjoitan ollenkaan, vaikka kaikki kurssit luenkin.


Ja sitten Taavin blogista saatiin Hyvän mielen haaste.

"Listaa sekalaisessa järjestyksessä vähintään kymmenen asiaa jotka tuovat hyvää mieltä. Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos blogi on julkinen)."

1. Kesä! Olen ihan ehdottomasti kesä-ihminen. Suomen kesä on ihana ja nautin lämmöstä suuresti. Kesäsateetkin ovat niin ihania. Sitten on tietty kesäloma. Ja mansikoita! Niin ja tietysti synttärini ovat kesällä ;)

2. Se, että täytän pian 18. Sitten ei enää tarvitse kysyä lupaa ihan kaikkeen :p Eipä tuo 18 vuoden ikä sinäänsä elämääni mitenkään muuta, mutta kaikkein eniten siinä odotan sitä, että saan ajokortin! Sitten ei enää ole niin riippuvainen toisten kyydeistä ja pääsee sellasiinkin paikkoihin, mihin ei julkisilla pääse (koiratanssikisat, here we come!)

3. Freddy. Freddyn touhuja katsellessa ei voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle. Ainakaan useimmiten ;) Freddy on niin elämäniloinen ja kaikessa niin vilpitön. Pätee tosin koiriin yleensäkin, mutta Freddy on vaan niin Freddy.

4. Koiratanssi ja sen treenaaminen. Se on vaan niin hauska laji ja siinä pääsee oikeesti nauttimaan sekä koira että omistaja. Ja tietysti kun se sisällyttää Freddyn kanssa touhuamisen niin mikäs sen parempaa.

5. Kauniit sanat. Kukapa ei kehuista tykkäisi? Kivat kommentit pelastavat aina päivän, vaikka ne tulisivatkin ihan pienistä asioista :)

6. Ajan viettäminen ystävien kanssa. Onneksi minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa on aina hauskaa ja joiden seura tuo aina hyvää mieltä :)

7. Luistelu. Olen harrastanut luistelua jo 13 vuotta ja vaikka välillä saattaakin tuntua, ettei oikein jaksa, niin aina sitä kuitenkin jaksaa ja aina (tai ainakin melkein aina) se on yhtä ihanaa. Siinä pääsee toteuttamaan itseään, haastamaan itsensä, voittamaan haasteet ja onnistumaan. Lisäksi se on tuonut mukanaan ihania ihmisiä ja ihania kokemuksia näitten ihmisten kanssa. Kaikki leirit ja kisamatkat ovat tuoneet minulle ihania muistoja!

8. Kauniit vaatteet. Tässä on kai pakko myöntää jonkin sortin pinnallisuuteni ja kertoa, että kauniit vaatteet tuovat minulle hyvää mieltä. Hamstraan ihania mekkoja ja tykkään ostaa ja käyttää kivoja vaatteita. Aina on paljon parempi päivä, kun on jotain kivaa päällä. Koirankin kanssa tykkään lähteä ulos kivoissa vaatteissa. Enkä silloin tarkoita mekkoa ja korkkareita, vaan esim. tosi kivaa Hurtta -ulkoiluasuani ja uusia makeita lenkkareitani ;)

9. Matkustaminen. Hyvässä seurassa tietenkin ja jonnekin kivaan kohteeseen. Aina ei tarvitse mennä minnekään tosi eksoottiseen paikkaan, esim. mökkireissuista tykkään todella paljon, jos sitä nyt voi matkustamiseksi kutsua. Ja Ahvenanmaalla viihdyn tosi hyvin, sinne matkustetaan yleensä perheen kanssa joka kesä. Tosin tänä kesänä saattaa reissu jäädän väliin. Toki minulle kelpaa myös etelänmatkat ja kaupunkilomat jossain kivassa Euroopan kaupungissa. Tai jenkeissä. Tai jossain muualla ;) Venetsia oli ihana, sinne haluan uudestaan! Ja Espanjaan!

10. Koiran ulkoiluttaminen. Ja siis ihan yleisestikin koirien kanssa touhuaminen, jos se nyt ei vielä selväksi tullut ;) Se on oikeesti tosi ihanaa, kun pääsee jonnekin metsään talsimaan koiran kanssa niin, että voi vaan kävellä eteenpäin ja nauttia koiransa seurasta ja ihanasta ympäristöstä. Mieluiten lenkkeilen metsässä ja sellainen löytyykin onneksi tuosta ihan läheltä. Välillä on kiva olla ihan kahdestaan oman koiran kanssa, välillä on ihan huippua mennä vähän isommalla porukalla. Joten minä poistun koneelta nyt, koska minua tullaan ihan kohta hakemaan ja lähdetään Rassen ja Maxin kera omistajien kanssa metsään pomppimaan!

Lenkkeilyä shelttiseurassa ja muuta mukavaa

Taas olisi ihan hirveesti asiaa. Meillä ei ole taas netti toiminu viikkoon (miten musta tuntuu että aina kaikki postaukset alkavat jollain "kone on ollut rikki" tms. selityksellä..) joten on jäänyt hirvee määrä juttua päivittämättä. Kuten nuo tunnustukset. Mutta hoidan ne huomenna. Oikeesti.

Viime sunnuntaina me käytiin lenkkeilemässä shelttiseurassa. Vihdoinkin pääsin näkemään ihan livenä valloittavan Teppo-vauvan. Mukana olivat myös shelttipojat Hippu ja Domi. Kävikin sitten ilmi, että Hippu on samalta kasvattajalta, kuin Freddy. Sukulaisia eivät pojat kuitenkaan ole. Tosi hauskaa oli, ja Freddykin suostui lopulta juoksemaan muitten kanssa, vaikka enimmäkseen keskittyikin nuorison komentamiseen ja namien varasteluun. Kuvia en tältä reissulta saanut ollenkaan, kun kamera ei suostunut lukemaan muistikorttia. Tarkempi tarkastelu osoitti, että muistikortista on pieni pala irti, joten se lienee mennyttä kamaa. Samasta syystä tästä päivityksestä puuttuu tuoreet kuvat.

Tänään me ollaan treenailtu vähän koiratanssia. Elokuun alussa oleviin Janakkalan kisoihin mennään samalla ohjelmalla, jolla kisattiin mölleissä silloin aikasemmin. En usko, että ainakaan Janakkalan kisoihin lähden vaikeuttamaan tai muuttamaan ohjelmaa ollenkaan, vaan pidetään koreografia täysin samana, mutta yritetään suorittaa se laadukkaammin. Tämän päivän treenit näyttivät varsin lupaavilta, vauhtia ja varmuutta on tullut liikkeisiin reippaasti lisää ja ohjelma on paljon sujuvampi eikä tekeminen enää näytä niin vaikealta. Sitten kun saisi siirrettyä sen saman innon ja vauhdin sinne kisatilanteeseen niin olis bueno.

Syyskuun Veikkolan kisoihin olin aikonut tehdä toisen ohjelman, koska kisat ovat sekä lauantaina että sunnuntaina, niin halusin esittää eri päivinä eri ohjelmat. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että päästään kisaamaan ainoastaan sunnuntaina. En siis todennäköisesti tee toista ohjelmaa ollenkaan, vaan vedetään Veikkolankin kisat vielä samalla ohjelmalla. Joensuun kisoihin tuskin lähdetään, mutta Jyväskylä ei kuulosta hassummalta, joten sitä täytyy vielä miettiä. Jos Jyväskylään lähdetään marraskuussa, niin saatetaan lähteä uudella ohjelmalla, en ole vielä varma. Messariin haluaisin kuitenkin jo saada uuden ohjelman tehtyä. Musiiki olisi jo valmiina ja vähän ideaa koreografiastakin, mutta se on sen verran vaikea, että meidän täytyy vähän treenailla lisää ennen kuin päästään toteuttamaan sitä. Mutta kattellaan että millä ohjelmalla me sitten päädytään kisaamaan.

Youtubesta löytyi tosi ihana video, tässä todella nähdään koiratanssia ja koira silminnähden nauttii tekemisestä. Itse pidän erittäin paljon noista tanssillisista ohjelmista silloin, kun ne on tehty tuolla tavalla hyvin ja sujuvat "kuin tanssi". Itse koen kuitenkin, että tuollainen tanssillinen ohjelma saattaa olla paljon vaikeampi toteuttaa kuin sellainen, jossa on esim. jokin tarina. Tämä minun suunnitteilla oleva ohjelmani on juurikin enemmän tuollainen tanssillinen ja siksi se tuntuukin minusta niin vaativalta. Tarkoitus olisi joku päivä saada kuvattua vähän meidän treenejä, niin saisi laitettua tuon meidän nykyisen koreografian näytille tänne blogiin. Voitte sitten kaikki kauhistella meidän touhujamme ;) Möllikisojen ohjelma on kyllä videolla, mutta kun tuo meidän videokameramme on niin kivikautinen ettei siltä saa siirrettyä videota koneelle kuin ainoastaan hyvin monen mutkan kautta. Niin jos saisin kuvattua jollain toisella kameralla niin saisi sen sitten blogiinkin laitettua.

Viime kesänä katselin myös koiratanssileirejä ja ajattelin, että sitten ensi kesänä osallistuisin. Tänä kesänä olisin sitten todella halunnut mennä, mutta Tahtitassujen leiri menee juuri harmillisesti luisteluleirini päälle enkä ihan raaskisi lähteä Ruotsiin, vaikka siitä jo viime kesänä haaveilinkin. Noihin luisteluleireihin menee niin tuhottomasti rahaa, ettei sitten olisi oikein varaa lähteä enää Ruotsiin leireilemään. Tänne houkuttaisi kyllä ihan hirveesti lähteä ja tilaakin olisi vielä... Mutta ensi kesänä, jos en enää luistele, niin lähden ihan varmasti Ruotsiin koiratanssileirille!

Niin ja mulla on taas ihan kauhea pentukuume. Teppo ei tietystikään yhtään parantanut asiaa. Mutta ei, minä en ota toista koiraa, ennen kuin olen lopettanut luistelun. Mutta kun hauvavauvat on niin söpöjä! Päädyin vahingossa selaamaan Freddyn vauvakuvia ja tällasia löytyi:



Freddy saa muuten torstaina kesäturkin. Äiti oli varannut Remediumista trimmausajan. Eivät minun trimmaukseni kelvanneet äidille. "No mutta kun aattelin, että jos sen tänä kesänä veisi trimmattavaks, niin siitä tulis tällä kertaa nätti."

Ihanaa kun nyt alkaa olla lämmintä ja valosaa tosi myöhään. Sieltä se kesä tulee!

Lomailua ja suklaan syöntiä

Huomasinkin äsken, että me oltiin saatu haaste. Vastaan siihen huomenna, tänään kerron vähän muita kuulumisia.

Minä kävin siis viime viikonloppuna Ruotsissa risteilyllä. Freddy pääsi viettämään viikonloppua Rassen seurassa. Freddy oli kuulemma käyttäytynyt hyvin, mikä kieltämättä oli hieman yllättävää :D Ei tullut elinikäistä porttikieltoa, vaan päinvastoin toivotettiin tervetulleeksi uudestaan!

Kaikki oli mennyt hyvin (lukuunottamatta sitä, että Freddyllä oli ensimmäisenä päivänä maha sekaisin..), Freddy oli syönyt ja nukkunut hyvin ja pojat olivat tulleet hyvin toimeen keskenään. Kun hain Freddyn kotiin niin huomasin, että on tullut jonkin verran riehuttua; Freddy nukkui aika makeasti. Sainkin kuulla, että Freddy ja Rasse olivat leikkineet paljon takapihalla.

Maanantaina veli soitti kesken koulupäivän, että oli löytänyt Freddyn takkahuoneesta syömästä tuliaiseksi ostettua suklaalevyä. Puolikas levy sillä oli ollut ja sitä se oli ehtinyt pikkasen järsiä. Levy oli kuitenkin taitettu siististi keskeltä poikki, joten veli epäili, ettei se ollut syönyt enempää, vaan joku muu oli syönyt siitä levystä puolet. Varmistin siis vaan veljeltä, ettei se ollut mitään tummaa suklaata ja koska ei ollut, niin totesin ettei mitään hätää.

Kotona tarkistin mikä levy se oli, jonka Freddy oli saanut hampaisiinsa ja olin ihan varma, että se oli ollut vielä aamulla avaamaton. Paperi oli revitty ihan kokonaan eikä toista puolikasta löytynyt mistään. Levy oli kyllä siististi taitettu keskeltä, mutta nuo suklaalevythän menee aika herkästi poikki muutenkin, joten se on saattanut mennä itsestään poikki. Epäilen siis aika vahvasti, että Freddy on syönyt sen puolikkaan, koska kukaan ei tunnustanut avanneensa suklaalevyä eikä sitä toista puolikasta koskaan löytynyt. Freddy vaikutti ihan normaalilta (siis normaalilta Freddyltä, en tiedä kuinka "normaalia" sen käytös noin yleensä on :D), mutta soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärille josta sanottiin, ettei sellaisen annoksen pitäisi Freddyn kokoiselle koiralle olla vaarallinen, vatsa voi mennä sekaisin, mutta muuten ei pitäisi tulla mitään. Illan seurailin tilannetta, mutta ei Freddylle mitään tullut, eikä vatsakaan mennyt sekaisin.

Varmaa tietoa suklaalevyn kohtalosta ei varmaan koskaan saada, mutta pääasia ettei Freddylle käynyt mitään. Sitä en myöskään tiedä, miten se oli sen suklaalevyn saanut, mutta se on tullut koirien kanssa todettua, että ne pystyvät mitä ihmeellisimpiin suorituksiin kun ne tosissaan jotain haluavat.



Yllä oleva kuva on otettu viime kesän lopulla, niin kuin turkista huomaa. Freddyllä lähtee tänäkin kesänä turkki kokonaan, kattellaan vähän että missä vaiheessa. Äiti oli vähän sitä mieltä, että Freddy kannattaisi viedä trimmattavaksi ihan jollekin trimmaajalle, niin siitä tulisi vähän nätimpi tällä kertaa. Trimmaustaitojani ei ilmeisesti ihan arvosteta...

Lauantaina on koiratanssin SM-kiat Tampereella! Hirveesti tekis mieli lähteä katsomaan, mutta rahatilanne on tällä hetkellä sen verran heikko, ettei ole oikein varaa kustantaa junalippuja Tampereelle ja takaisin. Harmittaa. Mutta me jatketaan omia treenailujamme. Pitäisi saada tehtyä uusi ohjelma, Veikkolan kisoissa ei haluta esittää samaa ohjelmaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Mulla on valittuna kiva musiikki ja siihen koreografiaakin jo suunniteltuna, se tosin on hieman monimutkainen niin täytyy nyt vähän miettiä että onko se ollenkaan toteuttamiskelpoinen.

Hups, tuli romaani. Yritän taas päivitellä vähän useammin ja vähän lyhyemmin niin joku ehkä jaksaa jopa lukea :)

Koiratanssikisoja

Koneeni on ollut rikki tässä jonkin aikaa, mutta nyt minulla on vihdoin uusi läppäri, jee! Tällä on niiiin kiva kirjottaa :D

Syksylle on luvassa ihanan paljon koiratanssikisoja, päästään mekin kisaamaan virallisiin! Aika jännää. Heinäkuun jälkeen minulla on (toivottavasti) ajokortti, niin ei tule ongelmia kyydityksen suhteen.

4.8.2012 Janakkala
8.9.2012 Veikkola, Kirkkonummi
9.9.2012 Veikkola, Kirkkonummi
20.10.2012 Joensuu
10.11.2012 Jyväskylä
8.12.2012 Helsinki, messari!

Me tullaan debytoimaan virallisissa kisoissa Janakkalassa. Sitten kisataan Veikkolassa molempina päivinä, Joensuu taitaa kyllä olla meille vähän turhan kaukana. Jyväskyläänkin ajaa sen kolme tuntia, niin sitäkin täytyy nyt vähän miettiä. Jos saan jonkun matkaseuraksi niin mikäs siinä. Messariin meidän on kyllä pakko päästä! Varmaan kymmenenä peräkkäisenä vuotena olen ollut siellä kattelemassa ja ihmettelemässä, tuntuu aika hurjalta että vihdoin pääsisin sinne oman koirani kanssa.

Mutta jee, kivasti tuo lisää motivaatiota harrastamiseen kun pääsee kisaamaankin! Ja tosi kiva että noita kisoja aletaan järjestää aina vaan enemmän.

Vanha kuva viime kesältä, Freddy pääsi katsomaan siskon yleisurheilukisoja ja oli vähän tylsää.

Tohtoria tervehtimässä

Tällä kertaa onneksi vähän leppoisammissa merkeissä. Freddy täytti tossa pari viikkoa sitten kolme ja muistuikin tuossa viime viikolla mieleen, että koira kuuluisi rokottaa sillai säännöllisesti. Tarkastinpa sitten, että milloinkas ne meijän rokotukset menee vanhaksi ja hupsheijaa, 10.3.2012. Siispä varasin ajan eläinlääkärille ja tänään käytiin uusiin tiloihin muuttaneessa Mevetissä. Oli muuten aika upeet tilat! Aika paljon isommat kuin edelliset!

Lääkäri kuunteli sydämen ja katso silmät, korvat ja hampaat. Hyvältä näytti kaikki! Lihaksisto oli tietysti edelleen epäsymmetrinen jalan takia ja lääkäri suosittelikin meille fysioterapiaa (niin, siellä fysioterapiassa on ollu tarkotus käydä tässä viimesen parin vuoden ajan, vanhemmat vaan on vähän haluttomia sponsoroimaan ja itselläni ei tuloja ole, joten ei ole ihan onnistunut, mutta ehkä nyt kun ell oikein erikseen siitä sanoi niin voisi vähän taloudellista tukea saada). Jalkaakin vilkaisi pikaisesti, mutta siinä ei kuluneen vuoden aikana ole tapahtunut mitään muutoksia, joten siinä ei mitään sen kummempaa ollut. Lopuksi vielä pistettiin se piikki. Freddy ei siitä pahemmin välittänyt, niinkuin lääkäri sanoikin, Freddy on joutunut aika paljon kovempiakin kokemaan niin ei pikkunen rokotus missään tuntunut.

Vastaanottovirkailija oli jo ehtinyt kaivata Freddyä ja kysyikin, miten oltiin maltettu pysyä poissa eläinlääkäriltä kokonainen vuosi. Uskokaa pois, ei mitään ongelmia sen asian suhteen! Freddyhän on tosi tuttu koira Mevetissä ja kaikki työntekijät tuntevat Freddyn ja ovat Freddyn kavereita. Toivottavasti mennään lääkärille seuraavan kerran taas vasta vuoden päästä!

Käytiinpä muuten myös vaa´alla ja paino oli nyt 8,4 kg. Vuosi sitten kun käytiin, niin paino oli 9,2  kg. Onhan tuo hyvä muutos ja tuon kokoiselle koiralle tosi iso ero, mutta vielä olisi kyllä varaa tiputtaa jonkin verran. Meidän kotivaaka on vähän rikki ja välillä tuntuu vähän siltä, että se arpoo niitä lukuja siihen näytölle joten Freddyn tarkkaa painoa en ole saanut kotona punnittua.

Tarkkasilmäisimmät varmaan muuten huomasivatkin blogin ulkoasun päivittyneen. Toivottavasti kelpaa :)

Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ihan ilmaset

Minä onnistuin perjantain luistelutreeneissä rikkomaan akillesjänteeni ja nyt sitä täytyisi pitää levossa, joten meidän lenkkimme ovat olleet aika köyhiä nämä viimeiset päivät. Onneksi Freddy osaa hyvin viihdyttää ja juoksuttaa myös itseään, tarvitaan ainoastaan pieni kepinpala ja joku (minä) siihen viereen kiljumaan ja kannustamaan. Puolentoista tunnin aikana Freddy juoksi varmaan yli 10km, minä kävelin korkeintaan kilometrin. 

"Oteteaan kisa, ton ympäri ja takas!"

On se vaan niin kaunis ja herttanen <3 :D

Karvat naamassa

Ja taas

Freddyllä on asiaa

Hups.

"Mä näytän sulle kieltä!"

Ja sitten tossu irtosi. Ja kukakohan sen sielä hangesta sai hakea? Joku, jota se hanki ei ihan niin hyvin kantanutkaan.