Melkein ihan oikea leidi

Koeviikon (= mulla ei pahemmin ole koulua) kunniaksi käytiin Freddyn kanssa Tapiolassa moikkaamassa mummia. Tapiolassahan on tunnetusti keskellä päivää runsaasti vanhemman sukupolven edustajia liikenteessä, joten Freddy sai taas osakseen paljon ihasteluja.

"Vautsi, toihan on kun ihan oikea Lassie! Minkä rotunen se on?"
"Tää on shetlanninlammaskoira."
"Onpa hieno, kato vaan ettei kukaan varasta sitä! Onkos se muuten tyttö vai poika?"
"Poikahan tää on."
"Jaa vai niin.. Meinasin jo sanoa että sehän on ihan oikea leidi, mutta enpäs sitten sanokaan kun kerran poika on. Olkoon sitten herrasmies."

Oli oikein antoisa keskustelu erään vanhemman herran kanssa.

Jätin Freddyn mummille luisteluharkkojeni ajaksi ja vähän oli kuulemma Freddy jäänyt ikävöimään. Kumma sinänsä, kun se on kuitenkin ollut siellä vajaan viikon hoidossa kun me käväisimme viime kesänä Venetsiassa ja silloin meni ihan hyvin. Kyllä se oli rauhoittunut ja käynyt nukkumaan, mutta kuulemma vahtinut ovea aika paljon. Nukkuipa se siinä oven edessä jonkin aikaa ja sai sitten postit päähänsä. Kummia nämä kerrostalot kun posti heitetään pahaa-aavistamattomien pienten shelttien päähän.

Kokonaisuudessaan oli tosi kiva päivä, sää oli aivan ihana ja ulkoiltiin paljon. Freddykin tykkää ihan hirveesti olla mummilla kylässä, vaikkei sitten halunnutkaan sinne hylätyksi jäädä. Mummi ylpeänä kertoi ettei ollut yhtään antanut Freddylle herkkuja. Ainoastaan kaksi pientä kananpalaa, pienen siivun kinkkua, sekä palan piparia.. Meillä on vissiinkin vähän eri käsitykset siitä mitä "ei yhtään herkkuja" tarkoittaa.