Vauhdikkaasti päivitystauolta

Hupsheijaa, nyt pääsi päivitystauko venähtämään aivan liian pitkäksi. Sitä voisi taas yrittää ryhdistäytyä ja kirjoitella meidän tekemisistä taas vähän tännekin.

Päivitystauon aikana me ollaan ehditty puuhastella kaikennäköstä. 4.2.2012 me uskaltauduttiin Tahtitassujen järjestämiin epävirallisiin koiratanssikisoihin Espoon Agimestaan. Kirjoitin jossain vaiheessa blogiinkin, että noihin kisoihin me mennään, mutta eipä me kuitenkaan kovinkaan paljoa harjoiteltu. Viimeisenä ilmoittautumispäivänä olin ihan kahden vaiheilla, että ilmoitanko meidät vai en. Lopulta päätin sitten kuitenkin ilmoittautua.

Sitä voisi luulla, että viimeistään siinä vaiheessa oltaisiin alettu harjoitella kunnolla, mutta eipä alettu. Treenattiin pari kertaa, ja siihen se sitten jäi. Viimeisinä päivinä treenaaminen oli aika paniikinomaista. Freddy kyllä osasi kaikki liikkeet (paitsi kieriminen oli vähän epävarmaa), mutta en ollut ollenkaan varma siitä, jaksaisiko Freddy suorittaa koko ohjelman, kehään kun ei saanut nameja viedä. Lelulla olisi saanut palkata kesken esityksenkin, mutta se ei jotenkin olisi toiminut meillä. Pelkäsin myös, että Freddy lähtisi huitelemaan kehästä, koska kun Freddy ei saa palkkaa Freddy turhautuu ja kyllästyy ja sitten se keksii jotain muuta jännää, mikä todennäköisesti olisi kaikki kivat koirat kehän ulkopuolella.

Kehään mentäessä meillä oli siis vain yksi tavoite: tullaan sieltä yhdessä pois ja vasta sitten, kun musiikki on loppunut. Kävi kuitenkin ilmi, että minä olin ollut huolissani ihan turhaan. Hyvin se siellä kehässä pysyi eikä ollut menossa sieltä mihinkään. Vähän Freddyä kyllä uusi tilanne jännitti, minkä seurauksena se oli kovin hidas ja jonkin verran kieltoja tuli, mutta kaikki liikkeet tuli suoritettua, kieriminenkin meni tosi hienosti! Ja mikä tärkeintä, meillä oli kivaa! Oli niin kivaa, että haluaisin vaan päästä heti uudestaan! Valitettavasti noita koiratanssikisoja ei kovin paljon järjestetä, ja ne on usein sellaisissa paikoissa, että niihin on hankala päästä julkisilla. Ajokorttia joudun vielä pari kuukautta odottamaan, mutta sen jälkeen päästäänkin sitten kisaamaan minne halutaan :)

Saatiin kehuja oivaltavista liikkeistä ja liikeyhdistelmistä, musiikki oli meille sopiva ja koreografia oli kiva. Minä sain kiitosta siitä, että osasin liikkua hyvin ja ottaa tilan haltuuni (tällä lienee jotain tekemistä taitoluisteluharrastukseni kanssa). Parannettavaa toki jäi vaikka kuinka paljon, minä sain palautetta siitä, että jäin jankkaamaan jotain juttua jos ei se heti onnistunut, silloin olisi vain pitänyt antaa olla ja mennä eteenpäin, tietysti. Freddyn jännittäminen ei luonnollisesti jäänyt tuomariltakaan huomaamatta.

Sijoitus oli sitten tosi hienosti mölliluokan 3.! Osallistujia taisi olla yhteensä 7. Jäätiin vielä katsomaan muita luokkia ja nähtiin hienoja esityksiä. Motivaatio nousi taas pilviin! Kannatti ehdottomasti osallistua, vaikka silloin kovasti epäröinkin. Nyt ollaan harjoiteltu ohjelmaa ja olisi kauhea hinku päästä jo virallisiin!

Hanna Maines nappasi meistä kuvan, tosin oman naamani jouduin sensuroimaan :D

Freddy täytti 18.2 kokonaiset 3 vuotta! Toisaalta tuntuu siltä, kuin Freddy olisi aina ollut meillä, mutta toisaalta muistan hyvin sen päivän kun haimme Freddyn kotiin. Elämä ensimmäisen koiran kanssa on välillä ollut vähän kivistä ja virheitä on tullut tehtyä, mutta se ilon määrä mitä Freddystä on ollut on niin suuri, ettei ne ikävemmät jutut paljoa paina.

Tällä hetkellä aurinko paistaa ja lämpötila on plussan puolella. Freddylle kevään tulo sopii paremmin kuin hyvin, sillä vaikka se lumesta tykkääkin niin hangessa kahlatessa tossuun menee usein lunta, mikä ei tunnu kovinkaan kivalta. Lisäksi lumi tuppaa paakkuntumaan varpaiden väliin, eikä paukkupakkasella ole kovin kiva ulkoilla kun Freddy palelee.

Loppuun vielä pari kuvaa lumiselta lenkkipolulta.

Tanssia E-SS:n kerhoillassa

Me ollaan käyty taas tanssimassa. Tiistaina oli Etelä-Suomen Shelttien kerhoilta, jonka aiheena oli koiratanssi. Nadja Böckerman kertoi ensin vähän koiratanssista ja näytti erilaisia liikkeitä ja niiden yhdistämistä superhienon Hippi-shelttinsä kanssa, jonka jälkeen me pääsimme treenaamaan Nadjan opastuksella.

Alkuun tehtiin erilaisia kieppejä. Ensin koiran piti pyörähtää ympäri ihan "tavallisesti" molempiin suuntiin. Pyöriminen kuuluu Freddyn lemppareihin, mutta ollaan enimmäkseen opeteltu pyörimään vain toiseen suuntaan, niin treenattiin nyt myös sitä vähän vaikeampaa suuntaa, joka lähti sekin sujumaan ihan hyvin. Sitten kokeiltiin pyörimistä niin, että myös ohjaaja pyörii. Freddyn mielestä se oli ihan huippuhauskaa. Tehtiin myös niin, että käveltiin eteenpäin koira sivulla ja sitten koiran piti siitä pyörähtää. Aluksi Freddy ei oikein meinannyt ymmärtää, mutta sitten yhtäkkiä sillä syttyi lamppu päässä minkä jälkeen ei ollut ongelmia.

Sitten erilaisia pujotteluja. Freddyn kanssa ollaan harjoteltu pelkästään eteenpäin liikkuvaa peruspujottelua, mutta nyt kokeiltiin niin, että minä liikuin sivuttain, taaksepäin ja seisoin paikallani. Sivuttain käveleminen oli ihan helppo juttu ja Freddy tajusi sen heti. Samoin kahdeksikkoa jalkojeni välissä tekeminen sujui kuin vettä vain. Kun minä lähdin kävelemään takaperin, oli sekä koiralla että ohjaajalla vähän hahmotusongelmia, mutta kaipa se ihan hyvin sujui.

Väliin tehtiin vähän ohjaajan kiertämistä, mikä on Freddylle tuttu juttu. Siinä vaiheessa huomasin, että joku fiksu ihminen oli ottanut mukaan ihan liian vähän nameja, ja kun alettiin tehdä niitä meille uusia juttuja, niin namit alkoivat olla lopussa. Pussin pohjalla oli enää epämääräistä kanasilppua.

Freddy alkoi jo olla aika väsynyt (oltiin oltu liikkeellä jo lähemmäs kuusi tuntia) ja namit oli loppu, kun alettiin treenata kumartamista. Lähdin opettamaan sitä niin, että houkuttelin Freddyä menemään maahan ja kun kyynärpäät koskivat maata niin naks ja palkkaus niin, ettei Freddy missään vaiheessa mennyt kokonaan maahan. Tehtiin vain pari toistoa ja sitten pidettiin taukoa.

Viimeisenä tehtiin vielä "kurre-istumista", joka ei Freddyltä onnistu ihan sen takia, ettei se tuon jalan takia pysty istumaan normaalisti eikä se näin ollen pysy pystyssä jos se nostaa etujalat ilmaan. Liike on kuitenkin Freddylle hyvää jumppaa joten tehtiin pari toistoa niin, että houkuttelin Freddyn nostmaan etutassut ilmaan ja annoin sen ottaa vähän tukea kädestäni.

Kun sitten vihdoin päästiin kotiin joskus 21.30 aikaan, oli Freddy ihan poikki. Kotoota oltiin lähdetty jo kolmen aikoihin, koska minulla oli luisteluharkat enkä olisi niitten jälkeen ehtinyt kotiin hakemaan Freddyä, vaan se piti ottaa mukaan jäähallille. Sen ajan kun minä olin jäällä, Freddy sai viettää pukuhuoneessa. Hienosti se jaksoi loppuun asti treenata, mutta kyllä väsymy alkoi loppupuolella painaa.

Eilinenkin ilta meni koiratanssia treenatessa, yritän ehtiä kirjoittaa siitä jotain pientä vähän myöhemmin tänään.

Kuvan otti Satu Tuomela

Koiratanssin jatkokurssilla

Eilen päästiin koiratanssitreeneihin Kompassiin. Lähdettiin bussilla hyvissä ajoin (tosin meinattiin myöhästyä ensimmäisestä bussista kun joku tajusi bussipysäkillä unohtaneensa kaikki namit kotiin ja jouduttiin menemään takaisin hakemaan ne) ja ehdittiin kivasti tehdä lenkki Konalassa ennen treenien alkamista.

Alkuun tehtiin kierimistä. Me ollaan oltu vähän jumissa tuon kierimisen suhteen, kun minä haluaisin, että Freddy osaisi kierähtää seisomisesta. Tällä hetkellä se osaa kierähtää käsiavustuksella makuulta. Lähdettiin työstämään sitä siten, että ohjasin koiran maahan ja lähdin häivyttämään käsiapuja. Kun Freddy alkaa tajuta tuon kierimisen kunnolla niin otetaan käsiapu mukaan ja käsketään kierimään seisaalta. Homma sujui hyvin ja saatiin tehtyä siten, että minä seisoin ja tein kädellä ihan pienen liikkeen. Aiemminhan minä olen itse istunut maassa. Joten edistystä tapahtuu, mietityttää vaan että tajuaako Freddy sitä, että seisaaltakin voi kieriä, kun ollaan treenattu sitä niin paljon makuulta.

Siitä jatkettiin peruuttamiseen. Peruuttamista ollaan treenattu kosketuskepillä, mutta siinäkin tulee vastaan se, etten minä osaa edetä. Kouluttaja ehdotti, että minä liikkuisin ihan vähän koiraa kohti ja sitten naksu heti kun se tekee pienenkin liikkeen taaksepäin. Minä vierastan hieman tuota tapaa, koska tavoitteenani on, että Freddy osaa peruuttaa minusta poispäin ja tuossa on riskinä se, että Freddy jää riippuvaiseksi siitä, että minä kävelen sitä kohti. Kokeiltiin sitten kuitenkin, ja kyllä siellä Freddyn pääkopassa jotain pieniä lamppuja taisi syttyä. Otti reippaasti parikin askelta, eikä minun tarvinnut kuin vähän nojata eteenpäin, niin Freddy lähti peruuttamaan. Kokeiltiin sitten niin, että minä istuin tuolilla ja sitten työnsin jalkoja eteenpäin, jolloin minun ei tarvinnut liikkua kokonaan eteenpäin, mutta Freddy sai siitä sen avun. Hyvinhän sekin sujui ja Freddy hoksasi nopeasti jutun juonen. Sitten pitää vaan saada noita apuja pois ja matkaa paljon lisää.

Kieriminen ja peruuttaminen ovat molemmat Freddylle jotenkin hirmu vaikeita, joten tehtiin seuraavaksi jotain vähän helpompaa. Selän päälle hyppääminen kuuluu Freddyn lemppareihin, joten tehtiin sitä. Sitä kehitettiin niin, että minä lähdin konttaamaan ja Freddyn piti maata siellä selän päällä. Helppo juttu Freddylle, mikäs siinä kun saa vaan maata ja tasaisin välein tungetaan namia naamaan. Se ei olisi halunnut tulla alas ollenkaan, vaan painoi tassulla päätäni alas kun nostin päätäni komentaakseni sen alas :D

Viimeisenä ketjutettiin helppoja juttuja, niin että tuli tehtyä useampi liike putkeen. Freddy alkoi jo olla aika väsynyt mutta teki kuitenkin kivasti.

Treeneistä jäi hyvä mieli, Freddy teki taas innokkaasti ja hyvällä vireellä. Loppua kohden vähän väsyi, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää tunnin treenaamisen jälkeen. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin pitämään Freddyn vapaana koko treenin ajan eikä tarvinnut ollenkaan pelätä, että se karkaisi toisten koirien luo. Kerran se tosin karkasi puomille jonka vieressä me treenasimme. Freddy on koko elämänsä aikana tehnyt yhden ainoan leikkimielisen puomikokeilun, mutta se yksi toisto oli sitten ilmeisesti niin kiva, että oli pakko päästä uudestaan. Ehkä se olis tykänny agilitystä..

Ensi sunnuntaina on taas treenit, sitä ennen on kuitenkin huomenna Etelä-Suomen Shelttien marraskuun kerhoilta, jonka teemana on juuri koiratanssi.

Tunnustuksia

Kiitokset Annalle, Eevalle ja Anulle tunnustushaasteesta!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Minä tosin olen huijari, joten aion skipata kakkoskohdan. Kun minä olin vähän hidas tämän kanssa niin tunnustus on käynyt jo miltei kaikissa blogeissa :/

Mutta ne tunnustukset:

1. Minä olen aika huono kouluttamaan koiria, koska minusta usein "yritys on tärkein" ja koira on tosi söpö kun se tekee kaikkea hassua, vaikkei se olisikaan yhtään sitä, mitä haettiin. Mutta palkkaan kuitenkin. Joten koirani tekee kaikkea hassua ja tekee kaiken väärin, mutta innokkaasti.

2. Toivon usein, että minulla olisi enemmän aikaa koiraharrastukselle. Tällä hetkellä ehdin touhuta koiraharrastusten parissa vain silloin, kun minulla ei jostain syystä ole luistelutreenejä tai -kisoja, eli hyvin harvoin. Rakastan luisteluharrastustani, mutta se vie aivan älyttömän paljon aikaa.

3. Freddy on ihan minun koirani. Se ei myöskään tottele ketään muuta, kuin minua. Isääni se totteleen jonkin verran ja hänen kanssaan se osaa lenkillä käyttäytyä ihan nätisti. Kaikkien muiden perheenjäsenteni kanssa se possuilee minkä ehtii. Minun kanssani se tottelee oikein hyvin eikä ole mitään ongelmia.

4. Minulla on pentukuume. Aussie tai bc olisi kivoja, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan minun rotujani. Sheltti on minun rotuni! Se olisi vielä täydellisempi jos se olisi vähän isompi, mutta tarpeeksi täydellinen ihan tuollaisenaan. Olen luvannut itselleni olla ottamatta toista koiraa ennen kuin lopetan luistelun, mutta saatan joutua joustamaan sen asian suhteen..

5. Kun Freddyn päästää pihalle, se juoksee ensimmäisenä häätämään kaikki oravat pois pihalta. Oravat on sen mielestä ihan ok, mutta meidän pihalle niillä ei ole asiaa.

6. Minua hävettää saamattomuuteni. Freddyn viralliset terveystutkimukset oli tarkoitus hoitaa, mutta eipä ole hoidettu. Fysioterapiassakaan ei ole käyty. Oikeastaan olisin kyllä saanut nuo hoidettua, mutta olen köyhä lapsi eivätkä vanhempani halua maksaa. Minua ärsyttää suunnattomasti äitini ajatustapa, että luustokuvaukset ovat ihan turhat, että Freddyn luusto ei varmasti ole kehittynyt normaalisti ja että emme me mitään sillä tiedolla kuitenkaan tee. Ja ettei hän halua tietää, kuinka pilalla lonkat yms. ovat. "Tieto lisää tuskaa". Fysioterapia on hänen mielestään ihan hyvä juttu ja Freddy pääseekin varmaan fysioterapiaan ihan lähiaikoina. Möys silmäpeilaukseen äiti on alkanut myöntyä.

7. Minusta tulee eläinlääkäri. Jos siis selviän fyssasta ja kemmasta. Se ei ole ihan itsestäänselvää.

8. Haluaisin muuttaa blogin ulkoasua, mutta olen huono ulkoasujen muuttamisessa. Se on todella hidasta eikä lopputulos koskaan miellytä minua, joten en jaksa alkaa säätää.

Päivitystauolta palailua

Hupshei, päivitystauko pääsi taas venähtämään turhan pitkäksi. Oli koeviikkoa ja luistelukisoja ja sellasta, niin on nuo koirailut jääny taas vähän vähemmälle. Enimmäkseen ollaan vaan lenkkeilty ja satunnaisesti treenattu vähän koiratanssia. Ens sunnuntaina meillä alkaakin viiden kerran koiratanssin jatkokurssi, tosin ekalle kerralle me ei päästä omien luistelukisojeni takia.

Viikonloppuna oli muuten koiratanssin avoimet EM:ät Tanskassa! Onnea kaikille suomalaisille hienoista suorituksista, erityisesti HTM-joukkueelle joukkuepronssista! Tarkemmat tulokset löytyvät kisajärjestäjän blogista ja tässä vielä linkki Suomen maajoukkueen blogiin. Espoon Agimestan hallilla järjestetään 4.2.2012 koiratanssin möllikisat. Me tähdätään sinne!

Syyslomaa me vietettiin vuokratulla mökillä keskellä Nuuksion metsiä. Freddy ja minä viihdyttiin siellä erinomaisesti, mutta ehdittiin valitettavasti olla siellä vain yksi yö, kun jollain oli taas luistelukisat..

Ja pari hassua kuvaa meidän lenkkipolulta. On muuten kiva, että vaikka asutaan Espoossa Länsiväylän varressa, niin metsä on ihan kivenheiton päässä ja päästään joka päivä sinne ulkoilemaan.

Me oltiin muuten saatu pariinkiin otteeseen tunnustushaaste. Vastaan haasteeseen tässä ihan lähiaikoina joku päivä kunhan vaan kerkeän :)

Potkulauta Pärnu

Olinkin kokonaan unohtanut mainita, että Rasse oli meillä viikonloppuhoidossa. Saimme nauttia pienen sympaattisen nokkahuilun (siitä lähtee kummallisia, nokkahuilua muistuttavia ääniä :D) seurasta perjantaista sunnuntaihin. Rasse on täälläpäin hyvin toivottu vieras. Paitsi ehkä Freddyn mielestä.

Freddyn mielestä Rasse on tosi kiva, jos sillä on oma emäntänsä mukana. Freddyn mielestä ei ole kivaa, jos joutuu jakamaan minut Rassen kanssa. Sillä on vähän tapana loukkaantua moisesta. Ehkä se ei siksi ollut kovin innostunut tokosta eilen. Tai sitten se johtui jostain ihan muusta. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa jotenkin todennäköisemmältä. Onneksi me saatiin sovittua ja nyt me ollaan taas kavereita. Ja kyllä Freddy Rassesta tykkää, sen kanssa on tosi kiva riehua ja painia.

Sen verran on vielä pakko mainita eilisestä harkkatokosta, kun pikkasen nauratti vanhoja blogipostauksia lueskellessa. Toukokuun harkkatokokokeessa olemme saaneet palautetta, että meillä on todella hyvä yhteistyö ja että Freddystä näkee, että sillä on kivaa ja se tykkää tokosta ja minun kanssani työskentelystä. Eilen taas saatiin kommenttia, että yhteistyö puuttui ja koiraa ei kiinnostanut. Joo, kyllä me puhutaan ihan samasta koirasta :D

Häkkiapinat

Lueskelin tässä äskettäin ihan mielenkiinnosta blogin tilastoja. Täytyy sanoa, että blogimme on löydetty varsin mielenkiintoisilla avainsanoilla. Monet niistä oli hyvin imartelevia, kuten "lihonut", "collie huono turkki", tai "sotanorsu doberman". Kaikkein kummallisinta oli kuitenkin se, että kaksi kertaa blogi on löydetty haun avainsanoilla "potkulauta pärnu" :D Eipä tainut etsijä löytää hakemaansa. Enkä oikein käsitä, miten tuolla päätyy meidän blogiin. Mutta piristi päivää kummasti.

No ei ihan niin kuin Strömsössä

Tänään aamulla hypättiin Freddyn kanssa bussiin suuntana harkkatokokoe Tiltulla. Ilmoittauduttiin toimistossa ja lähdettiin lenkille. Pysähdyttiin hetkeksi Kilon poliisin parkkipaikalle ja tehtiin pari ihan lyhyttä seuraamista ja luoksetulo. Homma näytti oikein lupaavalta.

Nakkilelu-luokka alkoi klo 10.00 ja ensin tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Ne sujuivat oikein hyvin, jonka jälkeen me siirryttiin odottamaan vuoroamme. Me mentiin kehään neljänsinä, ja kun oli meidän vuoro suorittaa yksilöliikkeet, oli Freddy ihan hukassa. Se oli ihan pihalla koko touhusta ja vaan löntysteli perässä. Siitä innokkuudesta ja täysillä tekemisestä ei ollut tietoakaan. Tämä ei ollut se Freddy, jonka kanssa on tosi kiva tehdä kaikkea ja joka tekee sata lasissa. Tämä oli se Freddy, jonka kanssa "treenasin tokoa" pari vuotta sitten naksuttelemalla aina, kun koira edes vähän vilkaisi minuun. En tiedä missä oli vika, mutta pieleen meni.

Pisteet ja ne kuuluisat kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10: Siinä se istui, antoi nätisti koskea itseään, mutta ei ollut kovin innostunut tuomarista.

Paikkamakuu 10: Kympin arvoinen suoritus :)

Seuraaminen 7: Sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Freddy oli jollain sunnuntaikävelyllä. Roikkui kyllä mukana ja teki kaikki perusasennot, mutta tosiaankin roikkui mukana, oikeasta paikasta ei ollut tietoakaan ja kontakti.. Niin siis mikä kontakti?

Liikkeestä maahanmeno 8: Ekalla käskyllä jäi seisomaan, tokalla meni maahan. Seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista.

Luoksetulo 6: Palkkasin jätössä, että pysyisi istumassa eikä läsähtäisi makuulle, siitä -1 piste. Ja kuitenkin se kävi makuulle. Matka oli korkeintaan 1,5 metriä, joten Freddy ei tajunnut ollenkaan, että sen pitäisi tulla luokse, kun sehän melkein oli jo luona. Olisi varmaan pitänyt käyttää sivulletulokäskyä luoksetulokäskyn sijaan, sen se olisi jopa saattanut tajuta. Mutta joo, kyllähän se sieltä tuli ekalla käskyllä, mutta hiiiiitaaaaaasti ja perusasentoon tuleminen vaati käsiavun.

Liikkeestä seisominen 7: Tässä vaiheessa Freddyllä syttyi jokin pieni lamppu päässä. Siitä, miten se tuli perusasentoon, huomasi heti, että nyt sillä välähti. "Aijaaaa, hei täähän on tätä tokoo!". Silti kuitenkin vain 7, koska käskyn jälkeen otti pari askelta ennen pystähtymistä, mutta sitten seisoi hyvin ja pysyi nätisti. Tuomarikin sanoi sitä, että seisoo tosi nätisti sitten kun seisoo, mutta koska se ei pysähtynyt heti niin olin tavallaan antanut kaksoiskäskyn (?) Itse olin kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka sinne ne pari ylimääräistä askelta tulikin (Tässä kyllä vähän ihmettelin, kun seuraava koirakko teki ihan samanlaisen suorituksen, koira otti pari askelta käskyn jälkeen ja vielä ennakoi viimeisen perusasennon, ja silti pisteitä tuli 8,5. En sitten tiedä, miksi meidän suoritus oli niin paljon huonompi).

Estehyppy 10: Tässä vaiheessa Freddy oli jo ihan kärryillä hommasta ja hienohan se hyppy oli.

Kokonaisvaikutus 7: Tuomari sanoi, että oli vähän ristiriitaista, kun välillä se teki tosi nätisti, mutta sitten taas välillä oli haluton ja yhteistyö puuttui. Ja niinhän se olikin.

Pisteitä tuli yhteensä 129/160 ja jotenkin ihmeellisesti me onnistuttiin kuitenkin olemaan sijalla 3./6.

Harmittaa. Minun puolestani kaikki liikkeet olisivat vaikka saaneet mennä nollille, jos se vaan olisi johtunut siitä, että Freddy innoissaan touhuilee kaikkea samaan aikaan eikä tee mitään oikein. Jos se olisi yrittänyt ja ollut mukana. Mutta kun ei, kun ongelma oli se, ettei sitä kiinnostanut ollenkaan. En tajua mikä siihen meni, kun meillä on ollut niin kivaa treenatessa ja aina on ollut tosi hauskaa. Tuomari kysyi, että jännittikö minua, mutta ei, ei minua jännittänyt. Kun ryhmäliikkeet menivät niin hienosti ja sitten se nukahti. Ja kun se tuolla tavalla yhtäkkiä heräsi ja alkoi tehdä innoissaan. Ja sitten kun se teki, niin teki kympin arvoisia suorituksia. Plaah, tekisi mieli mennä mahdollisimman pian uudestaan, mutta seuraava harkkatokokoe taitaa olla vasta ensi kuussa ja minä en taida päästä sinne. Joten saas nähdä, milloin päästään seuraavan kerran.

Se on kai sitten niin että vaan back to basics. Riehutaan ja pidetään ihan supermegahauskaa treeneissä niin, että Freddykin nauttii siitä tekemisestä. Mutta kun niin minä olen tietääkseni treenannut koko ajan. En ymmärrä.

Mutta tällaista kai se koirien kanssa on. Eipä me tästä lannistuta, vaan jatketaan eteenpäin :) Ei se maailma yhteen harkkakokeeseen kaadu.

Freddy ja Freddyn luu, jonka se sai palkinnoksi. Saatiin myös iso köysilelu, joka valitettavasti Freddyn suuhun on aivan liian suuri

Shelttejä kerrakseen

 Eilen Freddy pääsi mukaan kaverilleni. Kaverillani oli illan tätinsä hovawart Molly hoidossa ja koirat tulivat oikein mainiosti toimeen keskenään. Eivät pahemmin kiinnittäneet toisiinsa mitään huomiota, mikä oli ihan hyvä. Tulivat toimeen, mutta eivät hajottaneet taloa riehumalla. Tehtiin pitkä iltalenkki, jonka jälkeen molemmat kävivät tyytyväisinä nukkumaan. Kotiin lähdettiin vasta niin myöhään, että Freddy oli ehtinyt jo käydä yöunille eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi keskellä yötä piti lähteä ulos pimeään kyyhöttämään bussipysäkille. Bussissa nukkui taas niin sikeästi, etten raaskinut pistää sitä kävelemään bussipysäkiltä kotiin, vaan kannoin pienen hauvan sylissä kotiin. Ai miten niin pilalle hemmoteltu koira?

Tänään ohjelmassa oli E-SS:n ulkoilupäivä Luukissa. Päivän aikana käveltiin luontopolku jonka varrella vastailtiin shelttiaiheisiin kysymyksiin, syötiin, kisattiin juoksukisa ja ihan vaan vietettiin aikaa sheltteilijöiden kesken. Lopuksi oli vielä näyttelykoulutus halukkaille, mutta siihen me ei osallistuttu. Paikalla oli mukavasti väkeä, shelttejä ehkä lähemmäs 30 ja ihmisiä sitten vähän vähemmän.

Luontopolulle jakauduttiin pienempiin porukoihin ja lähdettiin polulle vähän eri aikoihin. Meidän porukkaamme kuului Freddyn lisäksi kaksi shelttiä, joista toinen oli tuttu ja turvallinen Rasse. Niiden kanssa Freddy pistikin ralliksi. Luontopolun jälkeen jäätiin nurmialueelle syömään ja sheltit saivat touhuta vapaasti. Freddy tosin kyhjötti lähinnä minun jaloissani ja ärhenteli niille koirille, jotka kehtasivatkin tulla minua moikkaamaan.

Se on Freddyssä ikävää, että se ei tykkää toisista koirista, jos ne ovat minun lähelläni, vaan ärisee niille. Kauempana minusta se tulee hyvin toimeen toisten kanssa, mutta minun jalkojeni juurella ei. Yritin saada sitä juoksemaan muitten kanssa ja kyllä se vähän kävikin toisten kanssa leikkimässä, mutta enimmäkseen se kyhjötti minun jaloissani. Ettei se emäntä vaan pääse katoamaan siinä vilinässä. Kerran se kadotti minut ja käveli ympäriinsä eksyneen näköisenä. Kun se sitten vihdoin löysi minut niin ei riemulla ollut rajaa. Taisi toinen jo pelästyä, että se on kadottanut minut lopullisesti eikä löydä minua enää ikinä.

Muistan kun pienenä Freddy veteli koirapuistossa täysiä ympäriinsä eikä välittänyt minusta pätkääkään. Joidenkin ihmisten koirat eivät pahemmin välittäneet muista koirista, vaan hengailivat omistajiensa jaloissa ja halusivat vain leikkiä omistajiensa kanssa. Silloin kadehdin heitä, minäkin halusin, että minun koirani haluaisi vain olla minun kanssani. En ole tarkoituksella opettanut Freddyä roikkumaan koko ajan minun jaloissani, jotenkin siitä on vain tullut sellainen. Nyt minulla on koira, joka mieluiten vain hengaa minun kanssani ja leikkii minun kanssani mieluummin, kuin toisten koirien kanssa. Ja nyt haluaisin, että se leikkisi ja riehuisi muitten kanssa. Yleensä se menee niin päin, että omistaja jahtaa koiraansa kun koira ei halua tulla kiinniotetuksi, mutta minäpä juoksin tänään koiraani karkuun. Tuo vaan saa minut kiinni aika paljon helpommin. Mutta kai se on vaan niin, että Freddy leikkii mieluummin vain tuttujen kavereitten kanssa.

Kivaa kuitenkin oli, kiitos mukavasta päivästä! Kuvia Freddystä oli ihan hirmu vaikea saada, juuri siitä syystä, että se oli koko ajan minussa kiinni. Ja silloin kun se leikki, niin joku koira onnistui aina tunkemaan siihen kameran eteen :D Sellasta se on näitten kanssa.

"Kyllä mä tiiän, että sulla on siellä makkaraa!"

Jep, ei ole helppoa ottaa kuvia, kun paikalla on n. 30 sinkoilevaa koiraa

Rasse ja Freddy

Hylätty pieni shetlantilainen etsii omistajaansa

Oli tosi kiva nähdä niin paljon shelttejä ja Freddylläkin oli hauskaa, kun sieltä sitten löytyi pari kivaa leikkikaveria. Toivottavasti päästään mukaan treffaamaan muita shelttejä taas mahdollisimman pian.

Ainiin ja saatiin muuten mitattua Freddy ensimmäistä kertaa ihan kunnon mitalla! Hienosti se seiso pöydällä vaikkei ollakaan sitä ollenkaan harjoteltu. Säkäkorkeutta tuolla elikolla on tasan 37cm :)

Paniikkitokoilua

Me ei kesäloman aikana olla treenattu tokoa juuri ollenkaan. Kalenteria selaillessani huomasin harkkatokokeen, johon olin suunnitellut osallistuvani Freddyn kanssa. Aikaa kokeeseen on reilu viikko. Hups.

Laadin siis tehokkaan treenisuunnitelman, jota lähdettiin toteuttamaan tänään. Suunnattiin läheiselle hiekkakentälle ja eikun lihapullat esiin. Tehtiin alkuun vähän seuraamista ja Freddy oli ihan kuutamolla. Ei tajunnut mistään mitään, eikä edes osannut seurata lihapullaa kun tungin sen Freddyn naaman eteen. Sitä touhua ei kyllä ihan heti seuraamiseksi tunnistanut.

Sitten Freddyllä yhtäkkiä syttyi jonkinlainen lamppu päässä ja homma lähti kulkemaan. Freddyn seuraaminenhan ei ole koskaan ollut mitenkään täydellistä, enkä aio sille täydellistä seuraamista opettaakaan. Kunhan nyt pysyy suunnillee oikeella paikalla ja pitää sitä kontaktia yllä. Sellaista seuraaminen tänään oli. Käännöksissä pysyi hyvin mukana ja teki oikein hyvällä vireellä. Matka oli lyhyt ja palkkasi usein.

Väliin tehtiin paikkamakuu. Tätä ollaan kyllä treenailtu jonkin verran kesän aikana, joten ajattelin tehdä kokonaisen minuuutin paikkamakuun. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun puskista yllättäen ilmestyi The Häiriö. Toinen koira. Toiset koirat ovat ok, jos nekin tekevät paikkamakuuta. Mutta jos ne juoksevat ohi niin hui. Lyhensin siis matkaa reippaasti ja palkkasin tosi tiheään tahtiin. Freddy ei kuitenkaan näyttänyt olevan toisesta koirasta moksiskaan, joten peruutin taas pari askelta ja hyvinhän Freddy pysyi. Aika makeeta. Seisoin hetken Freddyn vieressä ennen kuin vapautin perusasennon kautta. Sillä kun on tapana ennakoida ja nousta ylös ennen lupaa. Tänään hoiti senkin superisti.

Jäävät olivat loistavia! Tehtiin ensin liikkeestä maahanmeno ja toimi heti täydellisesti. Ja minä kun luulin, ettei se osaa. Siirryttiin siitä suoraan tekemään liikkeestä seisominen. Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että menee pieleen, koska Freddy ei erota käskyjä "maahan" ja "seiso", tai ainakaan se ei jaksa kuunnella niitä ja arpoo sitten, että meneekö maahan vai jääkö seisomaan. Olin siis täysin valmistautunut siihen, että se menee maahan kun käsken seisomaan, mutta Freddy yllätti ja tadaa, siihen se jäi seisomaan. Minä en voinut muuta kuin ihmetellä. Koska eihän se osaa näitä juttuja. Ei se erota käskysanoja toisistaan. Tai niin ainakin luulin.

Loppuun vielä luoksetulo. Odotti hienosti ja luvan saatuaan tuli täysillä. Tehtiin uudestaan ja silloin ilmestyi The Ultimate Häiriö. Ohi menevä koira paikkamakuun aikana on eri asia kuin ohi menevä koira luoksetulon aikana. Ja joku random koira on eri asia kuin Freddyn shelttikaveri Jane. Meinasin jo odottaa, että Jane omistajineen ehtii mennä ohi ja kadota näkyvistä ennen kuin tehdään, mutta sitten päätinkin ottaa riskin ja katsoa, onnistuisiko luoksetulo noinkin pahan häiriön alla. Ja onnistuihan se, ihan täydellisesti! Perusasentoon tulemiseen tarvitsee pienen käsiavun, mutta muuten menee loistavasti. Se oikeesti osaa!

Loppuun riehuttiin oikein kunnolla, en olisi voinut olla tyytyväisempi treeniin! Freddy oli ihan hurjan innokas sitten kun se tajusi, että mitä tässä oltiinkaan tekemässä ja teki kaiken täysillä. En voi kuin hehkuttaa. Ei se toko ollutkaan niin tylsää! Nyt on taas motivaatiota kunnolla ja toivottavasti Freddylläkin into säilyy. Jos se tekee näin hyvin sitten harkkakokeessa niin varmaan sekoan. Mutta katotaan sitä sitten.

Parasta aikaa koiran omistamiselle

Kesä on minusta ihana vuodenaika. Suomen kesä on ihanan kaunis ja minä rakastan lämpöä, jota on viime vuosina myös Suomen kesissä riittänyt. Ja kesäsateet ovat jotain niin ihanaa. Ja sitten on tietysti kesäloma.

Syksy tulee kuitenkin vahvana kakkosena. Onko olemassa mitään ihanampaa, kuin pimenevissä syysilloissa peiton alle käpertyminen kaakaomuki kädessä. Ja tietenkin koira kainalossa. Ja se ääni, mikä sateesta lähtee, on parasta. Yleensä puhutaan sateen ropinasta, mutta tätä kirjoittaessani ulkona sataa kaatamalla, eikä sitä ääntä voi oikein ropinaksi kutsua. Se on pikemminkin jonkin sortin "huminaa".

Jos mietitään ihan puhtaasti koiranomistajan näkökulmasta, on syksy varmastikin paras. Silloin ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, joten koiran kanssa voi lenkkeillä kunnolla ilman, että se (tai omistaja) läkähtyy tai jäätyy. Syksyisessä metsässä on niin ihana ulkoiluttaa koiraa. Toki syksyllä joutuu usein ulkoiluttamaan koiraa sateessa ja kuraa tulee sisään yhden ulkoilukerran jälkeen enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä, mutta silti se on vaan niin parasta. Sitä paitsi minusta sateessakin on ihan kiva ulkoiluttaa koiraa, kunhan on kunnolliset ulkoiluvaatteet (rakastan Hurtan ulkoilupukuani!). Freddy sen sijaan ei aina ole ihan yhtä innokas ulkoilija sateella :D

Viikon takaiselta aamulenkiltä otettuja kuvia (silloin paistoi aurinko, tänään tosiaan ulkoiltiin kaatosateessa):