Sivut

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Oletko koskaan..

.. paketoinut koiran jalkaa Kampin bussiterminaalin lattialla? Minäpä olen. Koska koirani kävi uimassa, minkä seurauksena sen tassuside tietenkin kastui, ja koska A) tällaisilla helteillä ei ole kiva jättää jalkaa hautumaan litimärkään siteeseen B) koiran mielestä märällä siteellä hengaaminen ei ehkä ole mitenkään erityisen mukavaa, päätin vaihtaa tassusiteen siinä bussia odotellessa. Saimme yllättäen myös vähän yleisöä. Ensin ihmiset katsoivat lievästi säikähtäneen nököisinä, kun minä kaivan laukustani järjettömän kokoiset Fiskarsin sakset (joku idiootti [joka ei siis missään nimessä ole minä] on menny piilottamaan ne pienet sakset enkä minä siinä kiireessä lähtiessäni ehtinyt niitä alkaa etsiä) ja kun he tajusivat, että aion leikata niillä saksilla ainoastaan koirani tassusiteen irti, he siirtyivät siihen ympärille katsomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Minä se täällä vaan leikkelen koiraani, ei mitään sen jännittävämpää. Freddy ei onneksi yleisöstä ollut moksiskaan, makasi vaan rauhassa kyljellään ("Oooh, onpa se kiltti kun se vaan makaa siinä ja antaa niin hienosti laittaa! Meidän Musti ei pysyisi hetkeäkään paikallaan. Laita varovasti ettei vaan koiraan satu, kun se kerran on noin nätisti!").

Kampissa kera märän tassun olimme siitä syystä, että olimme käyneet Rajasaaressa miittailemassa vähän Petsieläisiä. Minähän en pitkään aikaan ollut avannut koko Petsietä, mutta tänään aamupäivällä päästyäni kotiin luistelutreeneistä rupesin miettimään, josko tässä joku päivä olisi joku kiva miitti. No kappas, tänään pitäisi olla Rajasaaressa! Jaa milloin? No alle 20 minuutin kuluttua! Meiltähän kestää Rajasaareen julkisilla lähes tunti, joten myöhästyttiin vähäsen, mutta eipä se pahemmin haitannut.

Heti portilla meitä vastaan tuli nainen shelttinsä kanssa ja nämä kaksi pistivät heti leikiksi. Yleensä Freddyllä kestää jonkin aikaa ennenkuin se suostuu leikkimään toisen koiran kanssa ja vain jotkut koirat kelpaavat leikkikaveriksi. Shelttien kanssa se kuitenkin leikkii tosi mielellään ihan heti. Muitten kanssa se ei sitten oikein leikkinyt, vaan keskittyi lähinnä haukkumiseen, toisten komentamiseen ja minun vieressäni kökkimiseen.



Mutta hei, tiedättekös mitä? Tänään Freddy UI! Siis ihan oikeesti ui! Veteen se tuli tänään reippaasti ja tuli perässäni suoraan aika syvälle, ei tarvinnut miettiä niin tarkkaan tällä kerralla. Kun oltiin päästy tarpeeksi syvälle heitin sille kepin parinkymmenen sentin päähän ja se ui hakemaan sen! Paitsi että keppi meinasi siinä vaiheessa unohtua, koska Freddy hämmästyi itsekin niin paljon, että unohti kepin ja ui sen ohi. Minä sain noutaa kepin ja tunkea sen rantaa kohti polskuttavan koiran suuhun. Kaveri vaikutti melko ylpeältä kun pääsi rantaan keppinsä kanssa. Aika hurjaahan se Freddyn mielestä oli, kun ei tassut yltäny ollenkaan pohjaan. Ja tekniikka oli aika hukassa. Yleensä koirilla on ongelmana se, että niitten takapää vajoaa ja etupää nousee pystyyn. Freddyllä taas oli vähän päinvastainen ongelma, koska sillä vajosi etupää. Se on sinänsä vähän kurjempi ongelma, koska sillä tavalla hukkuu nopeammin.

Pitäis mennä jollekin vähän rauhallisemmalle rannalle uimakouluilemaan ja ottaa pelastusliivit mukaan. En viitsi laittaa Freddylle liivejä silloin kun paikalla on paljon muitakin koiria, mennään mieluummin sitten opettelemaan sitä uimista erikseen.

Otettiin koirista ryhmäkuvatkin, mutta minun kameralla niistä kuvista tuli kyllä niin kaamean näkösiä että niitä en kehtaa julkasta :D

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Zuida duida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?

Blogin päivittäjä on viimein kotiutunut luisteluleiriltä Saksasta, joten blogin päivittäminen onnistuu taas. Koska minä olen ollut poissa muutaman viikon, ei päivitettävää matieriaaliakaan mitenkään kauheasti ole. Meidän porukat oli kotona koko sen ajan, kun minä olin poissa, joten Freddy sai olla ihan normaaliin tapaan kotona. Se tosin on taas lihonut hieman, minkä huomasin heti kun pääsin kotiin. Olin taas saanut painon tippumaan aika hyvin, mutta huomasi heti kun koiraa tunnusteli, että nyt sitä massaa on tullut taas lisää. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Äiti sai kiittää korkeampia voimia siitä, että vaaka oli rikki enkä saanut selville Freddyn tarkkaa painoa. Säästyi äiti sen pahemmilta raivoomisilta. Mutta kyllä meinasi taas pieni koira lähteä lentoon kun minä siihen kotiovelle ilmestyin, häntä vispasi eikä pikkueläin tiennyt oikein että miten päin sitä olisi. Ja se ääni mikä siitä lähti. Haukkumista, ölisemistä ja ihan suoraa kiljumista. Ihme ettei naapurit hälyttäny poliisia paikalle.

Eilen käytiin taas ulkoilemassa Rassen kanssa, pojilla oli tuttuun tapaan oikein hauskaa. Kotipihassa ne sitten rikkoivat siinä riehuessaan yhden pihavalon, lampusta katkesi jalka. Äitiä nauratti kun kaksi hullua veti täysiä telttaa ympäri, mutta nauru loppui kun katkennut lamppu löytyi nurmikolta. Saivat tosin nopeasti anteeksi, ei kai noille nyt voi kauaa olla vihainen.






Yllä on heikkolaatuisia kuvia tämän päivän uintireissulta. Kameran esiin laukusta kaivaminen ja sitten suin päin kuvien räpsiminen sen enempää asiaan keskittymättä ei koskaan aikaisemmin ole tuottanut hyvää tulosta, eikä se sitä yllättäen nytkään tehnyt. No mutta määrä korvaa laadun! Eiku..

Tehtiin siis tämän kesän ensimmäinen reissu Haukilahden uimarantaan. Freddyhän ei koskaan ole mennyt mielellään veteen, viime kesän lopulla sain sen nakeilla houkuteltua erittäin vastahakoisesti niin pitkälle, että pitkät mahakarvat pikkuisen kastuivat, mutta mitenkään mielekästä touhu ei tosiaankaan ollut eikä Freddyä sen pidemmälle saanut. Tänäänkään homma ei aluksi näyttänyt erityisen lupaavalta, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jonkin sortin läpimurto. Freddy tuli minun perässäni aina vain pidemmälle ja pidemmälle, ja lopulta enää vain pää ja pieni kaistale selästä oli pinnalla ja Freddy joutui etutassuillaan tekemään jotain vähän uimista muistuttavia liikkeitä. Eikä minulla ollut edes nakkeja mukana! Ja Freddy näytti jopa viihtyvän! Ehkä se vielä jonain päivänä oikeesti ui. Kuvatodisteita tästä minulla ei valitettavasti ole, koska olin itsekin siellä vedessä Freddyn seurana ja kamera oli rannalla. Samoin mukaan lähtenyt pikkusiskoni oli vedessä ja kun käskin siskon juosta rantaan ottamaan kuva, lähti Freddy tietenkin innoissaan juoksemaan perään. Mutta ehkä noista joistain kuvista näkee miten märkä se on.. :D

Ei kestänyt kauaa ennen kuin Freddy, joka vielä vajaa tunti sitten oli kymmenen minuutin ajan kerännyt rohkeutta yhden tassun kastamiseen, haki innoissaan keppiä vedestä. Kolmannesta kuvasta näkee miten se juoksee reippaasti veteen eikä epäröi ollenkaan.

Aika rohkea toi mun hauva!