"Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti!"

Pääsiäisloman aikana iski kesä. Aivan upeat kelit ja ulkona tarkenee jo ilman naparetkivarustusta! Minä tykkään. Freddykin tykkää, mutta se ei varmasti toivo lämpötilojen enää nousevan yhtään. Näillä keleillä sen tulee jo tosi nopeasti kuuma ja lenkit tehdään mieluiten metsässä, missä on varjoisaa. Kohta saattaa käydä niin, että minä tartun trimmauskoneeseen ja hupskeikkaa, Freddystä tuli lyhytkarvainen..

Käytiin taas Rassen omistajineen kanssa metsässä pomppimassa, pojilla oli hirmusen hauskaa ja tällä kertaa innostuivat riehumaankin, viimeksi vain jolkottelivat polkua pitkin eteenpäin. Tarkoituksenamme oli olla nokkelia ja kokeilla uutta metsäreittiä, mutta onnistuimme vahingossa valitsemaan pyörätien, joten koiria sai sitten jatkuvasti kutsua luokse ja pitää käskyn alla. Hienosti Freddy kyllä ohitti pyörät eikä lähtenyt perään. Niin siis kunhan vaan tunki kanaa naamaan tarpeeksi tiheään tahtiin.. Edistystä sekin. Päästiin kuitenkin lopulta pois pyörätieltä ja löydettiin ihan kivoja metsäpolkuja.

Tehtiin myös ihan minimaalisen vähän tokojuttuja ja alun keskittymisongelmista huolimatta Freddy teki sitten lopulta nätisti. Tehtiin myös paikkamakuu yhdessä, mikä ei ehkä sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Jätettiin koirat ja lähdettiin kävelemään eteenpäin. Ei mennyt montaa sekuntia, ennen kuin molemmat rynnivät täysillä ohi ja jatkavat kesken jäänyttä takaa-ajoleikkiä. Juujuu tokonhan pitää olla kivaa, mutta pojat taisivat nyt kyllä ymmärtää asian vähän väärin. Saatiin kyllä sitten lopulta paikkamakuukin toimimaan ihan hyvin.

Lopuksi mentiin vielä hetkeksi koirapuistoon ja sieltä sankarit värväsivät itselleen uudeksi rallikaveriksi hauskan kääpiöpinserin. Tulipahan juostua ja kotona nukuttiinkin sitten monta tuntia.

Mustista ja Mirristä kävimmä hakemassa oranssin tällaisen:

Siellä oli kaikki lelut alennuksessa, joten käytiin alennusten houkuttelemana tsekkaamassa tähän lähelle hiljattain avattu uusi Musti ja Mirri. Lelua ei vielä ole testattu, mutta tämän päivän iltaruuan voisi vaikka tarjoilla tuosta. Oikeastaan olisin halunnut tällaisen:

Noista oli vaan valitettavasti pienet loppu ja isompaa kokoa Freddylle ei millään olisi voinut ottaa, joten me jäädään odottamaan että niitä pieniä tulee lisää.

Pihakausi avattu

Meillä on kiva aidattu takapiha, mutta valitettavasti Freddy ei ole talven aikana voinut oleskella pihalla, koska aita on vain matala verkkoaita, joka talvella jäi ihan kokonaan lumen alle. Nyt lumien sulettua oli kuitenkin aika tarkastaa taas aidan kunto ja kun sen todettiin olevan hyvin pystyssä, pääsi Freddykin pihalle. Ja voi että sitä pienen eläimen riemua. Pihaa ympäri mentiin lujaa monta kierrosta. Sitten siirryttiin kaivamaan maasta sinne syksyllä piilotettuja aarteita. Tämänhetkinen saldo on kaksi luuta, yksi puutarhahanska sekä jokin, mitä kukaan meistä ei ole vielä onnistunut tunnistamaan. Tunnistaako joku teistä?

Ihania aarteita! Kunhan pysyvät siellä pihalla, ettei Freddy raahaa niitä tänne sisälle.. Myös naapurin parivuotias pikkutyttö oli riemuissaan bongattuaan pihalta taas "Hauhaun". Yritti kovasti kiivetä aidan yli tänne meidän pihalle ja huusi kuin palosireeni kun vanhemmat hakivatkin pois. Ihan tyhmää kun pitää vaan katsoa nätisti aidan toiselta puolelta ja odottaa, että Hauhau tulee moikkaamaan. Varsinkin kun Hauhau ei pahemmin välitä ko. tytöstä ja pysyttelee mieluiten mahdollisimman kaukana siitä. Kävi se tyttöä kerran nätisti moikkaamassa ja antoi silittääkin, mutta muuten Freddy ei ole kovin kiinnostunut ihailijastaan. Paitsi silloin kun ihailija itkee. Silloin pieni paimenkoira vähän huolestuu.

Kukkuu

Täällä me edelleen ollaan, vaikka päivitystauko pääsi taas venymään turhan pitkäksi. Mitään ihmeellistä ja mainitsemisen arvoista ei ole oikein tapahtunut, siitä johtuen on bloginkin päivittäminen jäänyt vähän vähemmälle. Myös ihanat kevätilmat ovat osaltaan vaikuttaneet päivitysten puuttumiseen, ollaan enimmäkseen vaan pompittu Freddyn kanssa pihalla.

Tämän ansiosta Freddykin laihtuminen on nyt lähtenyt loistavasti käyntiin, hyvähyvä. Ollaan myös treenattu nyt paremmin, mutta sinne sunnuntain mölli-tokoon ei kyllä olla menossa. Ei ole vielä niin hyvin kuitenkaan liikkeet hallussa. Sunnuntaina 15. toukokuuta menen kuitenkin nolaamaan itseni, Tiltun koirakoulu järjestää taas harkkatokon ja sinne me sitten mennään nakkilelu-luokkaan. Sinne menin jo ilmoittautumaankin, joten nyt ei voi enää perääntyä. Olisi vissiinkin syytä treenata, ettei toivottavasti ihan hirveesti tarvitse hävetä :D

Rasse ja Freddy pitkällä metsälenkillä, Freddy päätti ottaa koko metsän mukaansa

Minulle kävi eilen vähän ikävästi, kun kotiin pyöräillessäni kimppuuni kävi saksanpaimenkoira. Koiran omistaja seisoi minuun selin ja tekstasi, eikä huomannut minun tulevan. Hieman ennen koirakkoa hidastin vähän ja menin ohi, mutta päästyäni ohi koira yllättäen kävikin päälle. Pyörä kaatui, mutta minä pysyin jotenkin suurinpiirtein pystyssä ja pääsin loikkaamaan pari askelta eteenpäin. Nainen sai onneksi hihnan avulla pidettyä koiransa kiinni niin, että pääsin pois sen alta. Koira ei sitten sen pahemmin ehtinyt purra, mutta lapaluun kohdalle sain puremahaavan ja takki meni rikki.

Juteltiin sitten naisen kanssa jonkin aikaa ja hän pyyteli kovasti anteeksi. Kertoi koiralla olevan ohitusongelma jota hän työstää sen kanssa, mutta ei ollut nyt huomannut tuloani. En halunnut asiasta sen suurempaa juttua, joten sovittiin että annetaan vaan asian olla, jos ei mitään muuta ilmene. Nainen sitten kiitteli kovasti. Haava ei ole paha tai syvä, mutta jorvin tätönen oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa tulla näyttämään. Kipaistiin sitten päivystyksessä ja sain antibioottikuurin. Ei tuo mitenkään kauheen kipeä ole, eikä se puraisukaan kauheesti sattunut, enemmän vaan säikähdin ja ajattelin, ettei se nainen saa sitä koiraa minusta irti. Onneksi kuitenkin sai nopeasti koiransa kuriin enkä minäkään kaatunut kunnolla, joten pääsin loikkaamaan alta pois.

Selviydyttiin tällä kertaa onneksi pelkällä säikähdyksellä, mutta kyllähän tuo suututtaa, että ihminen, jonka koiralla on ohitusongelma, ei keskity sen koiran ulkoiluttamiseen ja sitten tällaista pääsee käymään! Juuri tällaisten asioiden takia niin monet hienot koirarodut saavat huonon maineen, tässäkin oli nyt kyseessä saksanpaimenkoira. Mummini tänään sitten soittelikin että kai minä nyt olen tullut järkiini ja tajuan, että ne saksanpaimenkoirat ovat vaarallisia. Joopajoo... Nainen kyllä säikähti itsekin ja tuntui ottavatan asian todella vakavasti, joten uskon kyllä hänen nyt panostavan siihen koiransa kouluttamiseen.

Eipä tällä kertaa muuta, hyvää pääsiäistä! :)

Ja mitäs me ollaan tehty?

No ei mitään. Ei yhtään mitään, ainoastaan laiskoteltu. Hävettää. Ei olla edes pahemmin tokoa treenattu. Ja milloin me oltiinkaan menossa sinne möllitokoon? Siihen on reilut kaksi viikkoa! Eipä kovin hyvältä näytä. Saanko syyttää koeviikkoa, joka onneksi loppui eilen? Tänään mennään taas juoksemaan.