Sivut

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kukkuu

Täällä me edelleen ollaan, vaikka päivitystauko pääsi taas venymään turhan pitkäksi. Mitään ihmeellistä ja mainitsemisen arvoista ei ole oikein tapahtunut, siitä johtuen on bloginkin päivittäminen jäänyt vähän vähemmälle. Myös ihanat kevätilmat ovat osaltaan vaikuttaneet päivitysten puuttumiseen, ollaan enimmäkseen vaan pompittu Freddyn kanssa pihalla.

Tämän ansiosta Freddykin laihtuminen on nyt lähtenyt loistavasti käyntiin, hyvähyvä. Ollaan myös treenattu nyt paremmin, mutta sinne sunnuntain mölli-tokoon ei kyllä olla menossa. Ei ole vielä niin hyvin kuitenkaan liikkeet hallussa. Sunnuntaina 15. toukokuuta menen kuitenkin nolaamaan itseni, Tiltun koirakoulu järjestää taas harkkatokon ja sinne me sitten mennään nakkilelu-luokkaan. Sinne menin jo ilmoittautumaankin, joten nyt ei voi enää perääntyä. Olisi vissiinkin syytä treenata, ettei toivottavasti ihan hirveesti tarvitse hävetä :D

Rasse ja Freddy pitkällä metsälenkillä, Freddy päätti ottaa koko metsän mukaansa
Minulle kävi eilen vähän ikävästi, kun kotiin pyöräillessäni kimppuuni kävi saksanpaimenkoira. Koiran omistaja seisoi minuun selin ja tekstasi, eikä huomannut minun tulevan. Hieman ennen koirakkoa hidastin vähän ja menin ohi, mutta päästyäni ohi koira yllättäen kävikin päälle. Pyörä kaatui, mutta minä pysyin jotenkin suurinpiirtein pystyssä ja pääsin loikkaamaan pari askelta eteenpäin. Nainen sai onneksi hihnan avulla pidettyä koiransa kiinni niin, että pääsin pois sen alta. Koira ei sitten sen pahemmin ehtinyt purra, mutta lapaluun kohdalle sain puremahaavan ja takki meni rikki.

Juteltiin sitten naisen kanssa jonkin aikaa ja hän pyyteli kovasti anteeksi. Kertoi koiralla olevan ohitusongelma jota hän työstää sen kanssa, mutta ei ollut nyt huomannut tuloani. En halunnut asiasta sen suurempaa juttua, joten sovittiin että annetaan vaan asian olla, jos ei mitään muuta ilmene. Nainen sitten kiitteli kovasti. Haava ei ole paha tai syvä, mutta jorvin tätönen oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa tulla näyttämään. Kipaistiin sitten päivystyksessä ja sain antibioottikuurin. Ei tuo mitenkään kauheen kipeä ole, eikä se puraisukaan kauheesti sattunut, enemmän vaan säikähdin ja ajattelin, ettei se nainen saa sitä koiraa minusta irti. Onneksi kuitenkin sai nopeasti koiransa kuriin enkä minäkään kaatunut kunnolla, joten pääsin loikkaamaan alta pois.

Selviydyttiin tällä kertaa onneksi pelkällä säikähdyksellä, mutta kyllähän tuo suututtaa, että ihminen, jonka koiralla on ohitusongelma, ei keskity sen koiran ulkoiluttamiseen ja sitten tällaista pääsee käymään! Juuri tällaisten asioiden takia niin monet hienot koirarodut saavat huonon maineen, tässäkin oli nyt kyseessä saksanpaimenkoira. Mummini tänään sitten soittelikin että kai minä nyt olen tullut järkiini ja tajuan, että ne saksanpaimenkoirat ovat vaarallisia. Joopajoo... Nainen kyllä säikähti itsekin ja tuntui ottavatan asian todella vakavasti, joten uskon kyllä hänen nyt panostavan siihen koiransa kouluttamiseen.

Eipä tällä kertaa muuta, hyvää pääsiäistä! :)

3 kommenttia:

  1. Hui, onneksi et satuttanut itseäsi pahemmin tossa hyökkäyksessä! Saksanpaimenkoirakin on kuitenkin sen verran kookas ja voimakas koira, että pahemminkin olisi voinut käydä. Vähän kurjaa tietysti, että tällaista pääsee tapahtumaan ja harmittaa omistajan huolimattomuus, kun ongelma on kuitenkin ollut tiedossa.

    Tsemiä tokoiluihin! Kuinka teidän koiratanssiharrastus muuten edistyy?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Koiratanssi on nyt jäänyt vähän vähemmälle, kun ollaan treenattua tota tokoa enemmän että päästään sinne mölleihin. Ei olla treenattu mitään uusia liikkeitä, vaan satunnaisesti tehty niitä vanhoja ja yhdistelty niitä eri tavoilla.

    Kunhan nyt saadaan nuo yhdet toko"kisat" alta pois niin sitten keskitytään varmasti taas siihen koiratanssiin enemmän :) En ole nyt ilmoittautunut millekään kurssille, mutta kunhan Koirakoulu Kompassiin taas tulee se jatkokurssi niin mennään sitten sille. Ajattelin että kesä treenataan (kurssia lukuunottamatta) itsenäisesti ja sitten syksyllä voisi yrittää päästä Ketterien koirien johonkin omatoimiryhmään :)

    VastaaPoista
  3. HUI! Onneksi ei pahemmin käynyt! O_O Ja onneks sulla ei ollut koiraa mukana

    Haha, jäi naurattamaan toi kuvateksti :'D Taavillakin jää karvoihin aina kaikki oksat kiinni. Etenkin peräpään seudulle, josta sitä karvaa oikeasti löytyy.
    On mietityttänyt välillä se, että kuinkakohan vähän karvaisemmilla shelteillä on, mutta näköjään oksia tarttuu siis jokapuolelle :D Freddy parka

    VastaaPoista