Tunnushaasteita

Noniin, vihdoin saan hoidettua nämä tunnustukset pois alta ;)

Tämä tupsahti meille Netan ja Laran blogeista. Kiitos heille siitä :)

Säännöt:
1. Nimeä 15 bloggaajaa
2. Kerro heille tunnustuksestasi
3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi
4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen
5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi
Tässä olisi näitä faktoja itsestäni. Yritän kirjoittaa sellasia juttuja, joita en kirjoittanut viime tunnustushaasteeseen, mutta ainakin osa jutuista on varmasti tullut ilmi jotain muuta kautta.

1. Täytän heinäkuussa 18 vuotta. Käyn autokoulua ja saan toivottavasti ajokortin pian synttäreideni jälkeen.

2. Käyn lukiota Mattlidens gymnasiumissa. Ylioppilaaksi pääsen vasta vuonna 2014, koska käyn lukion luisteluharrastukseni takia neljässä vuodessa.

3. Kuten koulustani voi päätellä, olen suomenruotsalainen. Olen täysin kaksikielinen, puhun äidin kanssa suomea ja isän kanssa ruotsia. Ruotsi on kuitenkin äidinkieleni.

4. Minulla on kolme sisarusta, 20- ja 15-vuotiaat veljet sekä 11-vuotias sisko.

5. Freddy on minun ensimmäinen koirani. Sitä ennen minulla on ollut akvaariokaloja ja kaksi kania. Niiden kanssa harrastin kanihyppyä ja PET-näyttelyitä. Nuorempi kaneistani, Mindi, sokeutui alle vuoden ikäisenä perinnöllisen kaihin takia. Mindi oli ensimmäinen kani Suomessa, jolle suoritettiin kaihileikkaus. Valitettavasti leikkaus ei tuottanut toivottua tulosta eikä Mindi saanut näköään takaisin, joskin on mahdollista että Mindi leikkaukseen jälkeen näki hieman valoja. Rakkaat pupuni lopetettiin 01.11.10. Vanhemmalla kanilla Pupella oli kauheat mätäpaiseet korvissa ja ne olivat levinneet pahasti ja aiheuttaneet muutoksia korvakäytävissä ja pään rakenteissa. Mindi lähti yhdessä Pupen kanssa, koska Mindin silmien paineet olivat nousseet kovasti ja Mindiltä olisi viimeistään parin kuukauden kuluttua pitänyt poistaa molemmat silmät. Päätimme, ettei Mindin tarvitse kestää sellaista ja että se saa lähteä yhdessä Pupen kanssa, ettei sen tarvitse olla yksin. Kaipaan pupujani edelleen kovasti.

6. Kerroin aikaisemmin, että minusta tulee eläinlääkäri. Sen jälkeen kuitenkin muutin mieleni ja päätin, että minusta tulee luokanopettaja. Sen jälkeen olen kuitenkin "tullut järkiini" ja nyt minusta on taas tulossa eläinlääkäri. En usko, että enää muutan mieltäni, olen haaveillut eläinlääkärin urasta jo pienestä pitäen ja olen tällä hetkellä erittäin motivoitunut asian suhteen. Valitettavasti ensi vuoden kurssivalinnat tehtiin juuri silloin, kun minä olin aikeissa tulla opettajaksi ja otin silloin pois kaiken fysiikan ja kemian ja otin tilalle mm. psykologiaa. Nyt kurssivalintani ovat siis ihan päin mäntyä.

7. Aion ensi keväänä kirjoittaa pitkän suomen (toisena kotimaisena kielenä) sekä lyhyen saksan. Syksyllä 2013 kirjoitan kemian ja biologian ja keväällä 2014 kirjoitan äidinkielen, pitkän matikan ja pitkän englannin. Fysiikkaa tuskin kirjoitan ollenkaan, vaikka kaikki kurssit luenkin.


Ja sitten Taavin blogista saatiin Hyvän mielen haaste.

"Listaa sekalaisessa järjestyksessä vähintään kymmenen asiaa jotka tuovat hyvää mieltä. Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos blogi on julkinen)."

1. Kesä! Olen ihan ehdottomasti kesä-ihminen. Suomen kesä on ihana ja nautin lämmöstä suuresti. Kesäsateetkin ovat niin ihania. Sitten on tietty kesäloma. Ja mansikoita! Niin ja tietysti synttärini ovat kesällä ;)

2. Se, että täytän pian 18. Sitten ei enää tarvitse kysyä lupaa ihan kaikkeen :p Eipä tuo 18 vuoden ikä sinäänsä elämääni mitenkään muuta, mutta kaikkein eniten siinä odotan sitä, että saan ajokortin! Sitten ei enää ole niin riippuvainen toisten kyydeistä ja pääsee sellasiinkin paikkoihin, mihin ei julkisilla pääse (koiratanssikisat, here we come!)

3. Freddy. Freddyn touhuja katsellessa ei voi muuta kuin tulla hyvälle mielelle. Ainakaan useimmiten ;) Freddy on niin elämäniloinen ja kaikessa niin vilpitön. Pätee tosin koiriin yleensäkin, mutta Freddy on vaan niin Freddy.

4. Koiratanssi ja sen treenaaminen. Se on vaan niin hauska laji ja siinä pääsee oikeesti nauttimaan sekä koira että omistaja. Ja tietysti kun se sisällyttää Freddyn kanssa touhuamisen niin mikäs sen parempaa.

5. Kauniit sanat. Kukapa ei kehuista tykkäisi? Kivat kommentit pelastavat aina päivän, vaikka ne tulisivatkin ihan pienistä asioista :)

6. Ajan viettäminen ystävien kanssa. Onneksi minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa on aina hauskaa ja joiden seura tuo aina hyvää mieltä :)

7. Luistelu. Olen harrastanut luistelua jo 13 vuotta ja vaikka välillä saattaakin tuntua, ettei oikein jaksa, niin aina sitä kuitenkin jaksaa ja aina (tai ainakin melkein aina) se on yhtä ihanaa. Siinä pääsee toteuttamaan itseään, haastamaan itsensä, voittamaan haasteet ja onnistumaan. Lisäksi se on tuonut mukanaan ihania ihmisiä ja ihania kokemuksia näitten ihmisten kanssa. Kaikki leirit ja kisamatkat ovat tuoneet minulle ihania muistoja!

8. Kauniit vaatteet. Tässä on kai pakko myöntää jonkin sortin pinnallisuuteni ja kertoa, että kauniit vaatteet tuovat minulle hyvää mieltä. Hamstraan ihania mekkoja ja tykkään ostaa ja käyttää kivoja vaatteita. Aina on paljon parempi päivä, kun on jotain kivaa päällä. Koirankin kanssa tykkään lähteä ulos kivoissa vaatteissa. Enkä silloin tarkoita mekkoa ja korkkareita, vaan esim. tosi kivaa Hurtta -ulkoiluasuani ja uusia makeita lenkkareitani ;)

9. Matkustaminen. Hyvässä seurassa tietenkin ja jonnekin kivaan kohteeseen. Aina ei tarvitse mennä minnekään tosi eksoottiseen paikkaan, esim. mökkireissuista tykkään todella paljon, jos sitä nyt voi matkustamiseksi kutsua. Ja Ahvenanmaalla viihdyn tosi hyvin, sinne matkustetaan yleensä perheen kanssa joka kesä. Tosin tänä kesänä saattaa reissu jäädän väliin. Toki minulle kelpaa myös etelänmatkat ja kaupunkilomat jossain kivassa Euroopan kaupungissa. Tai jenkeissä. Tai jossain muualla ;) Venetsia oli ihana, sinne haluan uudestaan! Ja Espanjaan!

10. Koiran ulkoiluttaminen. Ja siis ihan yleisestikin koirien kanssa touhuaminen, jos se nyt ei vielä selväksi tullut ;) Se on oikeesti tosi ihanaa, kun pääsee jonnekin metsään talsimaan koiran kanssa niin, että voi vaan kävellä eteenpäin ja nauttia koiransa seurasta ja ihanasta ympäristöstä. Mieluiten lenkkeilen metsässä ja sellainen löytyykin onneksi tuosta ihan läheltä. Välillä on kiva olla ihan kahdestaan oman koiran kanssa, välillä on ihan huippua mennä vähän isommalla porukalla. Joten minä poistun koneelta nyt, koska minua tullaan ihan kohta hakemaan ja lähdetään Rassen ja Maxin kera omistajien kanssa metsään pomppimaan!

Lenkkeilyä shelttiseurassa ja muuta mukavaa

Taas olisi ihan hirveesti asiaa. Meillä ei ole taas netti toiminu viikkoon (miten musta tuntuu että aina kaikki postaukset alkavat jollain "kone on ollut rikki" tms. selityksellä..) joten on jäänyt hirvee määrä juttua päivittämättä. Kuten nuo tunnustukset. Mutta hoidan ne huomenna. Oikeesti.

Viime sunnuntaina me käytiin lenkkeilemässä shelttiseurassa. Vihdoinkin pääsin näkemään ihan livenä valloittavan Teppo-vauvan. Mukana olivat myös shelttipojat Hippu ja Domi. Kävikin sitten ilmi, että Hippu on samalta kasvattajalta, kuin Freddy. Sukulaisia eivät pojat kuitenkaan ole. Tosi hauskaa oli, ja Freddykin suostui lopulta juoksemaan muitten kanssa, vaikka enimmäkseen keskittyikin nuorison komentamiseen ja namien varasteluun. Kuvia en tältä reissulta saanut ollenkaan, kun kamera ei suostunut lukemaan muistikorttia. Tarkempi tarkastelu osoitti, että muistikortista on pieni pala irti, joten se lienee mennyttä kamaa. Samasta syystä tästä päivityksestä puuttuu tuoreet kuvat.

Tänään me ollaan treenailtu vähän koiratanssia. Elokuun alussa oleviin Janakkalan kisoihin mennään samalla ohjelmalla, jolla kisattiin mölleissä silloin aikasemmin. En usko, että ainakaan Janakkalan kisoihin lähden vaikeuttamaan tai muuttamaan ohjelmaa ollenkaan, vaan pidetään koreografia täysin samana, mutta yritetään suorittaa se laadukkaammin. Tämän päivän treenit näyttivät varsin lupaavilta, vauhtia ja varmuutta on tullut liikkeisiin reippaasti lisää ja ohjelma on paljon sujuvampi eikä tekeminen enää näytä niin vaikealta. Sitten kun saisi siirrettyä sen saman innon ja vauhdin sinne kisatilanteeseen niin olis bueno.

Syyskuun Veikkolan kisoihin olin aikonut tehdä toisen ohjelman, koska kisat ovat sekä lauantaina että sunnuntaina, niin halusin esittää eri päivinä eri ohjelmat. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että päästään kisaamaan ainoastaan sunnuntaina. En siis todennäköisesti tee toista ohjelmaa ollenkaan, vaan vedetään Veikkolankin kisat vielä samalla ohjelmalla. Joensuun kisoihin tuskin lähdetään, mutta Jyväskylä ei kuulosta hassummalta, joten sitä täytyy vielä miettiä. Jos Jyväskylään lähdetään marraskuussa, niin saatetaan lähteä uudella ohjelmalla, en ole vielä varma. Messariin haluaisin kuitenkin jo saada uuden ohjelman tehtyä. Musiiki olisi jo valmiina ja vähän ideaa koreografiastakin, mutta se on sen verran vaikea, että meidän täytyy vähän treenailla lisää ennen kuin päästään toteuttamaan sitä. Mutta kattellaan että millä ohjelmalla me sitten päädytään kisaamaan.

Youtubesta löytyi tosi ihana video, tässä todella nähdään koiratanssia ja koira silminnähden nauttii tekemisestä. Itse pidän erittäin paljon noista tanssillisista ohjelmista silloin, kun ne on tehty tuolla tavalla hyvin ja sujuvat "kuin tanssi". Itse koen kuitenkin, että tuollainen tanssillinen ohjelma saattaa olla paljon vaikeampi toteuttaa kuin sellainen, jossa on esim. jokin tarina. Tämä minun suunnitteilla oleva ohjelmani on juurikin enemmän tuollainen tanssillinen ja siksi se tuntuukin minusta niin vaativalta. Tarkoitus olisi joku päivä saada kuvattua vähän meidän treenejä, niin saisi laitettua tuon meidän nykyisen koreografian näytille tänne blogiin. Voitte sitten kaikki kauhistella meidän touhujamme ;) Möllikisojen ohjelma on kyllä videolla, mutta kun tuo meidän videokameramme on niin kivikautinen ettei siltä saa siirrettyä videota koneelle kuin ainoastaan hyvin monen mutkan kautta. Niin jos saisin kuvattua jollain toisella kameralla niin saisi sen sitten blogiinkin laitettua.

Viime kesänä katselin myös koiratanssileirejä ja ajattelin, että sitten ensi kesänä osallistuisin. Tänä kesänä olisin sitten todella halunnut mennä, mutta Tahtitassujen leiri menee juuri harmillisesti luisteluleirini päälle enkä ihan raaskisi lähteä Ruotsiin, vaikka siitä jo viime kesänä haaveilinkin. Noihin luisteluleireihin menee niin tuhottomasti rahaa, ettei sitten olisi oikein varaa lähteä enää Ruotsiin leireilemään. Tänne houkuttaisi kyllä ihan hirveesti lähteä ja tilaakin olisi vielä... Mutta ensi kesänä, jos en enää luistele, niin lähden ihan varmasti Ruotsiin koiratanssileirille!

Niin ja mulla on taas ihan kauhea pentukuume. Teppo ei tietystikään yhtään parantanut asiaa. Mutta ei, minä en ota toista koiraa, ennen kuin olen lopettanut luistelun. Mutta kun hauvavauvat on niin söpöjä! Päädyin vahingossa selaamaan Freddyn vauvakuvia ja tällasia löytyi:



Freddy saa muuten torstaina kesäturkin. Äiti oli varannut Remediumista trimmausajan. Eivät minun trimmaukseni kelvanneet äidille. "No mutta kun aattelin, että jos sen tänä kesänä veisi trimmattavaks, niin siitä tulis tällä kertaa nätti."

Ihanaa kun nyt alkaa olla lämmintä ja valosaa tosi myöhään. Sieltä se kesä tulee!

Lomailua ja suklaan syöntiä

Huomasinkin äsken, että me oltiin saatu haaste. Vastaan siihen huomenna, tänään kerron vähän muita kuulumisia.

Minä kävin siis viime viikonloppuna Ruotsissa risteilyllä. Freddy pääsi viettämään viikonloppua Rassen seurassa. Freddy oli kuulemma käyttäytynyt hyvin, mikä kieltämättä oli hieman yllättävää :D Ei tullut elinikäistä porttikieltoa, vaan päinvastoin toivotettiin tervetulleeksi uudestaan!

Kaikki oli mennyt hyvin (lukuunottamatta sitä, että Freddyllä oli ensimmäisenä päivänä maha sekaisin..), Freddy oli syönyt ja nukkunut hyvin ja pojat olivat tulleet hyvin toimeen keskenään. Kun hain Freddyn kotiin niin huomasin, että on tullut jonkin verran riehuttua; Freddy nukkui aika makeasti. Sainkin kuulla, että Freddy ja Rasse olivat leikkineet paljon takapihalla.

Maanantaina veli soitti kesken koulupäivän, että oli löytänyt Freddyn takkahuoneesta syömästä tuliaiseksi ostettua suklaalevyä. Puolikas levy sillä oli ollut ja sitä se oli ehtinyt pikkasen järsiä. Levy oli kuitenkin taitettu siististi keskeltä poikki, joten veli epäili, ettei se ollut syönyt enempää, vaan joku muu oli syönyt siitä levystä puolet. Varmistin siis vaan veljeltä, ettei se ollut mitään tummaa suklaata ja koska ei ollut, niin totesin ettei mitään hätää.

Kotona tarkistin mikä levy se oli, jonka Freddy oli saanut hampaisiinsa ja olin ihan varma, että se oli ollut vielä aamulla avaamaton. Paperi oli revitty ihan kokonaan eikä toista puolikasta löytynyt mistään. Levy oli kyllä siististi taitettu keskeltä, mutta nuo suklaalevythän menee aika herkästi poikki muutenkin, joten se on saattanut mennä itsestään poikki. Epäilen siis aika vahvasti, että Freddy on syönyt sen puolikkaan, koska kukaan ei tunnustanut avanneensa suklaalevyä eikä sitä toista puolikasta koskaan löytynyt. Freddy vaikutti ihan normaalilta (siis normaalilta Freddyltä, en tiedä kuinka "normaalia" sen käytös noin yleensä on :D), mutta soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärille josta sanottiin, ettei sellaisen annoksen pitäisi Freddyn kokoiselle koiralle olla vaarallinen, vatsa voi mennä sekaisin, mutta muuten ei pitäisi tulla mitään. Illan seurailin tilannetta, mutta ei Freddylle mitään tullut, eikä vatsakaan mennyt sekaisin.

Varmaa tietoa suklaalevyn kohtalosta ei varmaan koskaan saada, mutta pääasia ettei Freddylle käynyt mitään. Sitä en myöskään tiedä, miten se oli sen suklaalevyn saanut, mutta se on tullut koirien kanssa todettua, että ne pystyvät mitä ihmeellisimpiin suorituksiin kun ne tosissaan jotain haluavat.



Yllä oleva kuva on otettu viime kesän lopulla, niin kuin turkista huomaa. Freddyllä lähtee tänäkin kesänä turkki kokonaan, kattellaan vähän että missä vaiheessa. Äiti oli vähän sitä mieltä, että Freddy kannattaisi viedä trimmattavaksi ihan jollekin trimmaajalle, niin siitä tulisi vähän nätimpi tällä kertaa. Trimmaustaitojani ei ilmeisesti ihan arvosteta...

Lauantaina on koiratanssin SM-kiat Tampereella! Hirveesti tekis mieli lähteä katsomaan, mutta rahatilanne on tällä hetkellä sen verran heikko, ettei ole oikein varaa kustantaa junalippuja Tampereelle ja takaisin. Harmittaa. Mutta me jatketaan omia treenailujamme. Pitäisi saada tehtyä uusi ohjelma, Veikkolan kisoissa ei haluta esittää samaa ohjelmaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Mulla on valittuna kiva musiikki ja siihen koreografiaakin jo suunniteltuna, se tosin on hieman monimutkainen niin täytyy nyt vähän miettiä että onko se ollenkaan toteuttamiskelpoinen.

Hups, tuli romaani. Yritän taas päivitellä vähän useammin ja vähän lyhyemmin niin joku ehkä jaksaa jopa lukea :)

Koiratanssikisoja

Koneeni on ollut rikki tässä jonkin aikaa, mutta nyt minulla on vihdoin uusi läppäri, jee! Tällä on niiiin kiva kirjottaa :D

Syksylle on luvassa ihanan paljon koiratanssikisoja, päästään mekin kisaamaan virallisiin! Aika jännää. Heinäkuun jälkeen minulla on (toivottavasti) ajokortti, niin ei tule ongelmia kyydityksen suhteen.

4.8.2012 Janakkala
8.9.2012 Veikkola, Kirkkonummi
9.9.2012 Veikkola, Kirkkonummi
20.10.2012 Joensuu
10.11.2012 Jyväskylä
8.12.2012 Helsinki, messari!

Me tullaan debytoimaan virallisissa kisoissa Janakkalassa. Sitten kisataan Veikkolassa molempina päivinä, Joensuu taitaa kyllä olla meille vähän turhan kaukana. Jyväskyläänkin ajaa sen kolme tuntia, niin sitäkin täytyy nyt vähän miettiä. Jos saan jonkun matkaseuraksi niin mikäs siinä. Messariin meidän on kyllä pakko päästä! Varmaan kymmenenä peräkkäisenä vuotena olen ollut siellä kattelemassa ja ihmettelemässä, tuntuu aika hurjalta että vihdoin pääsisin sinne oman koirani kanssa.

Mutta jee, kivasti tuo lisää motivaatiota harrastamiseen kun pääsee kisaamaankin! Ja tosi kiva että noita kisoja aletaan järjestää aina vaan enemmän.

Vanha kuva viime kesältä, Freddy pääsi katsomaan siskon yleisurheilukisoja ja oli vähän tylsää.

Tohtoria tervehtimässä

Tällä kertaa onneksi vähän leppoisammissa merkeissä. Freddy täytti tossa pari viikkoa sitten kolme ja muistuikin tuossa viime viikolla mieleen, että koira kuuluisi rokottaa sillai säännöllisesti. Tarkastinpa sitten, että milloinkas ne meijän rokotukset menee vanhaksi ja hupsheijaa, 10.3.2012. Siispä varasin ajan eläinlääkärille ja tänään käytiin uusiin tiloihin muuttaneessa Mevetissä. Oli muuten aika upeet tilat! Aika paljon isommat kuin edelliset!

Lääkäri kuunteli sydämen ja katso silmät, korvat ja hampaat. Hyvältä näytti kaikki! Lihaksisto oli tietysti edelleen epäsymmetrinen jalan takia ja lääkäri suosittelikin meille fysioterapiaa (niin, siellä fysioterapiassa on ollu tarkotus käydä tässä viimesen parin vuoden ajan, vanhemmat vaan on vähän haluttomia sponsoroimaan ja itselläni ei tuloja ole, joten ei ole ihan onnistunut, mutta ehkä nyt kun ell oikein erikseen siitä sanoi niin voisi vähän taloudellista tukea saada). Jalkaakin vilkaisi pikaisesti, mutta siinä ei kuluneen vuoden aikana ole tapahtunut mitään muutoksia, joten siinä ei mitään sen kummempaa ollut. Lopuksi vielä pistettiin se piikki. Freddy ei siitä pahemmin välittänyt, niinkuin lääkäri sanoikin, Freddy on joutunut aika paljon kovempiakin kokemaan niin ei pikkunen rokotus missään tuntunut.

Vastaanottovirkailija oli jo ehtinyt kaivata Freddyä ja kysyikin, miten oltiin maltettu pysyä poissa eläinlääkäriltä kokonainen vuosi. Uskokaa pois, ei mitään ongelmia sen asian suhteen! Freddyhän on tosi tuttu koira Mevetissä ja kaikki työntekijät tuntevat Freddyn ja ovat Freddyn kavereita. Toivottavasti mennään lääkärille seuraavan kerran taas vasta vuoden päästä!

Käytiinpä muuten myös vaa´alla ja paino oli nyt 8,4 kg. Vuosi sitten kun käytiin, niin paino oli 9,2  kg. Onhan tuo hyvä muutos ja tuon kokoiselle koiralle tosi iso ero, mutta vielä olisi kyllä varaa tiputtaa jonkin verran. Meidän kotivaaka on vähän rikki ja välillä tuntuu vähän siltä, että se arpoo niitä lukuja siihen näytölle joten Freddyn tarkkaa painoa en ole saanut kotona punnittua.

Tarkkasilmäisimmät varmaan muuten huomasivatkin blogin ulkoasun päivittyneen. Toivottavasti kelpaa :)

Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ihan ilmaset

Minä onnistuin perjantain luistelutreeneissä rikkomaan akillesjänteeni ja nyt sitä täytyisi pitää levossa, joten meidän lenkkimme ovat olleet aika köyhiä nämä viimeiset päivät. Onneksi Freddy osaa hyvin viihdyttää ja juoksuttaa myös itseään, tarvitaan ainoastaan pieni kepinpala ja joku (minä) siihen viereen kiljumaan ja kannustamaan. Puolentoista tunnin aikana Freddy juoksi varmaan yli 10km, minä kävelin korkeintaan kilometrin. 

"Oteteaan kisa, ton ympäri ja takas!"

On se vaan niin kaunis ja herttanen <3 :D

Karvat naamassa

Ja taas

Freddyllä on asiaa

Hups.

"Mä näytän sulle kieltä!"

Ja sitten tossu irtosi. Ja kukakohan sen sielä hangesta sai hakea? Joku, jota se hanki ei ihan niin hyvin kantanutkaan.

Vauhdikkaasti päivitystauolta

Hupsheijaa, nyt pääsi päivitystauko venähtämään aivan liian pitkäksi. Sitä voisi taas yrittää ryhdistäytyä ja kirjoitella meidän tekemisistä taas vähän tännekin.

Päivitystauon aikana me ollaan ehditty puuhastella kaikennäköstä. 4.2.2012 me uskaltauduttiin Tahtitassujen järjestämiin epävirallisiin koiratanssikisoihin Espoon Agimestaan. Kirjoitin jossain vaiheessa blogiinkin, että noihin kisoihin me mennään, mutta eipä me kuitenkaan kovinkaan paljoa harjoiteltu. Viimeisenä ilmoittautumispäivänä olin ihan kahden vaiheilla, että ilmoitanko meidät vai en. Lopulta päätin sitten kuitenkin ilmoittautua.

Sitä voisi luulla, että viimeistään siinä vaiheessa oltaisiin alettu harjoitella kunnolla, mutta eipä alettu. Treenattiin pari kertaa, ja siihen se sitten jäi. Viimeisinä päivinä treenaaminen oli aika paniikinomaista. Freddy kyllä osasi kaikki liikkeet (paitsi kieriminen oli vähän epävarmaa), mutta en ollut ollenkaan varma siitä, jaksaisiko Freddy suorittaa koko ohjelman, kehään kun ei saanut nameja viedä. Lelulla olisi saanut palkata kesken esityksenkin, mutta se ei jotenkin olisi toiminut meillä. Pelkäsin myös, että Freddy lähtisi huitelemaan kehästä, koska kun Freddy ei saa palkkaa Freddy turhautuu ja kyllästyy ja sitten se keksii jotain muuta jännää, mikä todennäköisesti olisi kaikki kivat koirat kehän ulkopuolella.

Kehään mentäessä meillä oli siis vain yksi tavoite: tullaan sieltä yhdessä pois ja vasta sitten, kun musiikki on loppunut. Kävi kuitenkin ilmi, että minä olin ollut huolissani ihan turhaan. Hyvin se siellä kehässä pysyi eikä ollut menossa sieltä mihinkään. Vähän Freddyä kyllä uusi tilanne jännitti, minkä seurauksena se oli kovin hidas ja jonkin verran kieltoja tuli, mutta kaikki liikkeet tuli suoritettua, kieriminenkin meni tosi hienosti! Ja mikä tärkeintä, meillä oli kivaa! Oli niin kivaa, että haluaisin vaan päästä heti uudestaan! Valitettavasti noita koiratanssikisoja ei kovin paljon järjestetä, ja ne on usein sellaisissa paikoissa, että niihin on hankala päästä julkisilla. Ajokorttia joudun vielä pari kuukautta odottamaan, mutta sen jälkeen päästäänkin sitten kisaamaan minne halutaan :)

Saatiin kehuja oivaltavista liikkeistä ja liikeyhdistelmistä, musiikki oli meille sopiva ja koreografia oli kiva. Minä sain kiitosta siitä, että osasin liikkua hyvin ja ottaa tilan haltuuni (tällä lienee jotain tekemistä taitoluisteluharrastukseni kanssa). Parannettavaa toki jäi vaikka kuinka paljon, minä sain palautetta siitä, että jäin jankkaamaan jotain juttua jos ei se heti onnistunut, silloin olisi vain pitänyt antaa olla ja mennä eteenpäin, tietysti. Freddyn jännittäminen ei luonnollisesti jäänyt tuomariltakaan huomaamatta.

Sijoitus oli sitten tosi hienosti mölliluokan 3.! Osallistujia taisi olla yhteensä 7. Jäätiin vielä katsomaan muita luokkia ja nähtiin hienoja esityksiä. Motivaatio nousi taas pilviin! Kannatti ehdottomasti osallistua, vaikka silloin kovasti epäröinkin. Nyt ollaan harjoiteltu ohjelmaa ja olisi kauhea hinku päästä jo virallisiin!

Hanna Maines nappasi meistä kuvan, tosin oman naamani jouduin sensuroimaan :D

Freddy täytti 18.2 kokonaiset 3 vuotta! Toisaalta tuntuu siltä, kuin Freddy olisi aina ollut meillä, mutta toisaalta muistan hyvin sen päivän kun haimme Freddyn kotiin. Elämä ensimmäisen koiran kanssa on välillä ollut vähän kivistä ja virheitä on tullut tehtyä, mutta se ilon määrä mitä Freddystä on ollut on niin suuri, ettei ne ikävemmät jutut paljoa paina.

Tällä hetkellä aurinko paistaa ja lämpötila on plussan puolella. Freddylle kevään tulo sopii paremmin kuin hyvin, sillä vaikka se lumesta tykkääkin niin hangessa kahlatessa tossuun menee usein lunta, mikä ei tunnu kovinkaan kivalta. Lisäksi lumi tuppaa paakkuntumaan varpaiden väliin, eikä paukkupakkasella ole kovin kiva ulkoilla kun Freddy palelee.

Loppuun vielä pari kuvaa lumiselta lenkkipolulta.

Tanssia E-SS:n kerhoillassa

Me ollaan käyty taas tanssimassa. Tiistaina oli Etelä-Suomen Shelttien kerhoilta, jonka aiheena oli koiratanssi. Nadja Böckerman kertoi ensin vähän koiratanssista ja näytti erilaisia liikkeitä ja niiden yhdistämistä superhienon Hippi-shelttinsä kanssa, jonka jälkeen me pääsimme treenaamaan Nadjan opastuksella.

Alkuun tehtiin erilaisia kieppejä. Ensin koiran piti pyörähtää ympäri ihan "tavallisesti" molempiin suuntiin. Pyöriminen kuuluu Freddyn lemppareihin, mutta ollaan enimmäkseen opeteltu pyörimään vain toiseen suuntaan, niin treenattiin nyt myös sitä vähän vaikeampaa suuntaa, joka lähti sekin sujumaan ihan hyvin. Sitten kokeiltiin pyörimistä niin, että myös ohjaaja pyörii. Freddyn mielestä se oli ihan huippuhauskaa. Tehtiin myös niin, että käveltiin eteenpäin koira sivulla ja sitten koiran piti siitä pyörähtää. Aluksi Freddy ei oikein meinannyt ymmärtää, mutta sitten yhtäkkiä sillä syttyi lamppu päässä minkä jälkeen ei ollut ongelmia.

Sitten erilaisia pujotteluja. Freddyn kanssa ollaan harjoteltu pelkästään eteenpäin liikkuvaa peruspujottelua, mutta nyt kokeiltiin niin, että minä liikuin sivuttain, taaksepäin ja seisoin paikallani. Sivuttain käveleminen oli ihan helppo juttu ja Freddy tajusi sen heti. Samoin kahdeksikkoa jalkojeni välissä tekeminen sujui kuin vettä vain. Kun minä lähdin kävelemään takaperin, oli sekä koiralla että ohjaajalla vähän hahmotusongelmia, mutta kaipa se ihan hyvin sujui.

Väliin tehtiin vähän ohjaajan kiertämistä, mikä on Freddylle tuttu juttu. Siinä vaiheessa huomasin, että joku fiksu ihminen oli ottanut mukaan ihan liian vähän nameja, ja kun alettiin tehdä niitä meille uusia juttuja, niin namit alkoivat olla lopussa. Pussin pohjalla oli enää epämääräistä kanasilppua.

Freddy alkoi jo olla aika väsynyt (oltiin oltu liikkeellä jo lähemmäs kuusi tuntia) ja namit oli loppu, kun alettiin treenata kumartamista. Lähdin opettamaan sitä niin, että houkuttelin Freddyä menemään maahan ja kun kyynärpäät koskivat maata niin naks ja palkkaus niin, ettei Freddy missään vaiheessa mennyt kokonaan maahan. Tehtiin vain pari toistoa ja sitten pidettiin taukoa.

Viimeisenä tehtiin vielä "kurre-istumista", joka ei Freddyltä onnistu ihan sen takia, ettei se tuon jalan takia pysty istumaan normaalisti eikä se näin ollen pysy pystyssä jos se nostaa etujalat ilmaan. Liike on kuitenkin Freddylle hyvää jumppaa joten tehtiin pari toistoa niin, että houkuttelin Freddyn nostmaan etutassut ilmaan ja annoin sen ottaa vähän tukea kädestäni.

Kun sitten vihdoin päästiin kotiin joskus 21.30 aikaan, oli Freddy ihan poikki. Kotoota oltiin lähdetty jo kolmen aikoihin, koska minulla oli luisteluharkat enkä olisi niitten jälkeen ehtinyt kotiin hakemaan Freddyä, vaan se piti ottaa mukaan jäähallille. Sen ajan kun minä olin jäällä, Freddy sai viettää pukuhuoneessa. Hienosti se jaksoi loppuun asti treenata, mutta kyllä väsymy alkoi loppupuolella painaa.

Eilinenkin ilta meni koiratanssia treenatessa, yritän ehtiä kirjoittaa siitä jotain pientä vähän myöhemmin tänään.

Kuvan otti Satu Tuomela

Koiratanssin jatkokurssilla

Eilen päästiin koiratanssitreeneihin Kompassiin. Lähdettiin bussilla hyvissä ajoin (tosin meinattiin myöhästyä ensimmäisestä bussista kun joku tajusi bussipysäkillä unohtaneensa kaikki namit kotiin ja jouduttiin menemään takaisin hakemaan ne) ja ehdittiin kivasti tehdä lenkki Konalassa ennen treenien alkamista.

Alkuun tehtiin kierimistä. Me ollaan oltu vähän jumissa tuon kierimisen suhteen, kun minä haluaisin, että Freddy osaisi kierähtää seisomisesta. Tällä hetkellä se osaa kierähtää käsiavustuksella makuulta. Lähdettiin työstämään sitä siten, että ohjasin koiran maahan ja lähdin häivyttämään käsiapuja. Kun Freddy alkaa tajuta tuon kierimisen kunnolla niin otetaan käsiapu mukaan ja käsketään kierimään seisaalta. Homma sujui hyvin ja saatiin tehtyä siten, että minä seisoin ja tein kädellä ihan pienen liikkeen. Aiemminhan minä olen itse istunut maassa. Joten edistystä tapahtuu, mietityttää vaan että tajuaako Freddy sitä, että seisaaltakin voi kieriä, kun ollaan treenattu sitä niin paljon makuulta.

Siitä jatkettiin peruuttamiseen. Peruuttamista ollaan treenattu kosketuskepillä, mutta siinäkin tulee vastaan se, etten minä osaa edetä. Kouluttaja ehdotti, että minä liikkuisin ihan vähän koiraa kohti ja sitten naksu heti kun se tekee pienenkin liikkeen taaksepäin. Minä vierastan hieman tuota tapaa, koska tavoitteenani on, että Freddy osaa peruuttaa minusta poispäin ja tuossa on riskinä se, että Freddy jää riippuvaiseksi siitä, että minä kävelen sitä kohti. Kokeiltiin sitten kuitenkin, ja kyllä siellä Freddyn pääkopassa jotain pieniä lamppuja taisi syttyä. Otti reippaasti parikin askelta, eikä minun tarvinnut kuin vähän nojata eteenpäin, niin Freddy lähti peruuttamaan. Kokeiltiin sitten niin, että minä istuin tuolilla ja sitten työnsin jalkoja eteenpäin, jolloin minun ei tarvinnut liikkua kokonaan eteenpäin, mutta Freddy sai siitä sen avun. Hyvinhän sekin sujui ja Freddy hoksasi nopeasti jutun juonen. Sitten pitää vaan saada noita apuja pois ja matkaa paljon lisää.

Kieriminen ja peruuttaminen ovat molemmat Freddylle jotenkin hirmu vaikeita, joten tehtiin seuraavaksi jotain vähän helpompaa. Selän päälle hyppääminen kuuluu Freddyn lemppareihin, joten tehtiin sitä. Sitä kehitettiin niin, että minä lähdin konttaamaan ja Freddyn piti maata siellä selän päällä. Helppo juttu Freddylle, mikäs siinä kun saa vaan maata ja tasaisin välein tungetaan namia naamaan. Se ei olisi halunnut tulla alas ollenkaan, vaan painoi tassulla päätäni alas kun nostin päätäni komentaakseni sen alas :D

Viimeisenä ketjutettiin helppoja juttuja, niin että tuli tehtyä useampi liike putkeen. Freddy alkoi jo olla aika väsynyt mutta teki kuitenkin kivasti.

Treeneistä jäi hyvä mieli, Freddy teki taas innokkaasti ja hyvällä vireellä. Loppua kohden vähän väsyi, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää tunnin treenaamisen jälkeen. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin pitämään Freddyn vapaana koko treenin ajan eikä tarvinnut ollenkaan pelätä, että se karkaisi toisten koirien luo. Kerran se tosin karkasi puomille jonka vieressä me treenasimme. Freddy on koko elämänsä aikana tehnyt yhden ainoan leikkimielisen puomikokeilun, mutta se yksi toisto oli sitten ilmeisesti niin kiva, että oli pakko päästä uudestaan. Ehkä se olis tykänny agilitystä..

Ensi sunnuntaina on taas treenit, sitä ennen on kuitenkin huomenna Etelä-Suomen Shelttien marraskuun kerhoilta, jonka teemana on juuri koiratanssi.

Tunnustuksia

Kiitokset Annalle, Eevalle ja Anulle tunnustushaasteesta!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Minä tosin olen huijari, joten aion skipata kakkoskohdan. Kun minä olin vähän hidas tämän kanssa niin tunnustus on käynyt jo miltei kaikissa blogeissa :/

Mutta ne tunnustukset:

1. Minä olen aika huono kouluttamaan koiria, koska minusta usein "yritys on tärkein" ja koira on tosi söpö kun se tekee kaikkea hassua, vaikkei se olisikaan yhtään sitä, mitä haettiin. Mutta palkkaan kuitenkin. Joten koirani tekee kaikkea hassua ja tekee kaiken väärin, mutta innokkaasti.

2. Toivon usein, että minulla olisi enemmän aikaa koiraharrastukselle. Tällä hetkellä ehdin touhuta koiraharrastusten parissa vain silloin, kun minulla ei jostain syystä ole luistelutreenejä tai -kisoja, eli hyvin harvoin. Rakastan luisteluharrastustani, mutta se vie aivan älyttömän paljon aikaa.

3. Freddy on ihan minun koirani. Se ei myöskään tottele ketään muuta, kuin minua. Isääni se totteleen jonkin verran ja hänen kanssaan se osaa lenkillä käyttäytyä ihan nätisti. Kaikkien muiden perheenjäsenteni kanssa se possuilee minkä ehtii. Minun kanssani se tottelee oikein hyvin eikä ole mitään ongelmia.

4. Minulla on pentukuume. Aussie tai bc olisi kivoja, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan minun rotujani. Sheltti on minun rotuni! Se olisi vielä täydellisempi jos se olisi vähän isompi, mutta tarpeeksi täydellinen ihan tuollaisenaan. Olen luvannut itselleni olla ottamatta toista koiraa ennen kuin lopetan luistelun, mutta saatan joutua joustamaan sen asian suhteen..

5. Kun Freddyn päästää pihalle, se juoksee ensimmäisenä häätämään kaikki oravat pois pihalta. Oravat on sen mielestä ihan ok, mutta meidän pihalle niillä ei ole asiaa.

6. Minua hävettää saamattomuuteni. Freddyn viralliset terveystutkimukset oli tarkoitus hoitaa, mutta eipä ole hoidettu. Fysioterapiassakaan ei ole käyty. Oikeastaan olisin kyllä saanut nuo hoidettua, mutta olen köyhä lapsi eivätkä vanhempani halua maksaa. Minua ärsyttää suunnattomasti äitini ajatustapa, että luustokuvaukset ovat ihan turhat, että Freddyn luusto ei varmasti ole kehittynyt normaalisti ja että emme me mitään sillä tiedolla kuitenkaan tee. Ja ettei hän halua tietää, kuinka pilalla lonkat yms. ovat. "Tieto lisää tuskaa". Fysioterapia on hänen mielestään ihan hyvä juttu ja Freddy pääseekin varmaan fysioterapiaan ihan lähiaikoina. Möys silmäpeilaukseen äiti on alkanut myöntyä.

7. Minusta tulee eläinlääkäri. Jos siis selviän fyssasta ja kemmasta. Se ei ole ihan itsestäänselvää.

8. Haluaisin muuttaa blogin ulkoasua, mutta olen huono ulkoasujen muuttamisessa. Se on todella hidasta eikä lopputulos koskaan miellytä minua, joten en jaksa alkaa säätää.