Mietteitä tokosta

Tokoilu on minusta kivaa, etenkin nyt kun koirakin tykkää siitä. Treenaaminen on tosi kivaa, silloin kun tietää mitä tekee ja tuntuu, että homma etenee. Ja hyvin toimiva toko-koirakko on aivan upeaa katseltavaa.

Edelliseen kirjoitukseen olin lisännyt kuvan, jossa Freddy istuu paikallaan käskyn alla. Voin tietysti laittaa sen tähänkin.

Kuvasta näkee, että Freddy istuu vähän oudosti. Se ei istu "jalkojen päällä", vaan rönöttää tuolla lailla lonkallaan. Freddy istuu aina näin, koska tuo oikea  takajalka ei taivu samalla tavalla kuin vasen jalka taipuu. Asennon ei pitäisi sattua (kuten aina, enhän minä sitä ihan 100% varmuudella voi tietää), mutta on se varmasti hieman epämukava Freddylle.

Freddyhän ei yleensä istu muuten, kuin silloin kun pyydän sitä istumaan. Muuten se seisoo tai makaa. Meidän portaissa se istuu, mutta silloinkin se istuu pehvallaan niin, että sen takapuoli on ylemmällä portaalla ja jalat roikkuvat vapaina, näin (pahoittelen surkeita kuvia, kuvanmuokkausohjelma takkuilee niin en saa edes suoristettua):

En ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Freddy koskaan istu, ennen kuin toko-kurssimme kouluttaja kysyi asiaa minulta kun mietittiin Freddyn outoa asentoa. Tajusin, että eihän se muuten koskaan istu. Tästä voisi päätellä, ettei istuminen ole Freddystä kovin mukava asento.

Normaalisti istuva koirahan istuu näin:

Kuvan menin törkeästi lainaamaan täältä

Tokossa koiran täytyy istua. Perusasento sisältyy jokaiseen liikkeeseen. Lisäksi esim. luoksetulossa koiran täytyy odottaa paikallaan istuen. Olenkin monesti sanonut, että Freddy helposti läsähtää maahan odottaessaan. Olisikohan asennon epämukavuudella jotain tekemistä asian kanssa? Nythän olen vahvistanut paljon sitä istumista ja nykyään Freddy odottaa nätisti ihan istuen.

Freddyhän tulee perusasentoon todella innokkaasti ja istuu käskystä reippaasti. Se ei siis todellakaan näytä siltä, että istuminen olisi sille jotenkin inhottavaa. Mutta näkeehän sen ihan selkeesti, ettei Freddy istu normaalisti. Ja jos ei se kerran istu muuten, kun sitä erikseen pyydettäessä, niin eihän se sille silloin kovin luonnollinen asento ole.

Tokonhan kuuluu olla koiralle mielekästä. Jos se sisältää istumista, joka ei ole koiralle mielekästä, niin onko se toko sitten loppupeleissä enää kovin mielekästä? Freddyhän tykkää tokosta, mutta ylemmissä luokissa sitä istumista tulee lisää ja esim. mitään paikkaistumista en aio Freddyltä alkaa vaatia.

En halua vaatia koiralta mitään sellaista, mikä tuntuu siitä epämiellyttävältä. Siksi olen miettinyt paljon tätä tokon harrastamista. Freddy tykkää siitä niin kovasti ja se tekee kaiken tosi innokkaasti, niin tuntuisi kurjalta jättää tämä kaikki tähän. Pitkään mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että treenaillaan rauhassa, pyritään sinne kokeeseen ja kerätään alokasluokasta koulari, jos Freddyn innostus pysyy samanlaisena. Jos toko alkaa mennä Freddyn mielestä tylsäksi ja epämiellyttäväksi niin jätetään homma siihen. Ylempiin luokkiin ei tähdätä ollenkaan. Niin kauan kun Freddy tekee innoissaan ja mielellään ja selkeesti tykkää touhusta, voidaan jatkaa. Muuten jätetään homma siihen ja keskitytään kokonaan siihen koiratanssiin, jossa liikkeet voi tehdä kokonaan sellaisiksi, ettei koiran tarvitse tehdä mitään sellaista, mikä ei sille sovi.

Ja sitten tämä täytyy aina muistaa ja pitää siitä kiinni.

Lamppu on syttynyt!

Me käytiin tänään vähän tokoilemassa jäähallin viereisellä kentällä ennen luisteluharkkojani. Treenit menivät hyvin ja oli kivaa, niin kuin nykyään lähes aina on. Nyt kun toko on Freddynkin mielestä kivaa ja se keskittyy siihen treenaamiseen eikä pitkin kenttää seilailuun.

Tänään Freddyn tekemisessä näkyi jopa jonkinsortin positiivista muutosta aiempaan verrattuna. Kuin joku pieni lamppu olisi syttynyt sen pienessä päässä. Ärsykekontrollilamppu. Ärsykekontrolli on Freddyn kanssa se ongelmasana. Sitä kun ei ole. Se osaa suorittaa eri liikkeet, mutta se ei tiedä mitä eri käskysanat tarkoittavat. Kun se kuulee käskyn, se arvaa mitä pitää tehdä ja jos se menee oikein ja se saa palkan niin se tarjoaa sitä uudestaan seuraavalla käskyllä, muuten se jatkaa yrittämistä kunnes menee oikein.

Minähän olen tämän(kin) mokannut, olen auttanut Freddyä ja sitten lopulta palkannut kun menee oikein, joten Freddy ei edes yritä erottaa niitä sanoja toisistaan, apua ja palkkaahan tulee kuitenkin. Nyt olen kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja tuloksia alkaa heti näkyä. Liikkestä seisomiset menivät tänään nimittäin tosi hyvin, mutta erityisen iloinen olen luoksetulosta. Aikaisemmin Freddy on nimittäin jätättäessä pahimmassa tapauksessa läsähtänyt maahan ja luokse se ryntää heti kun siltä tuntuu, yleensä viimeistään silloin, kun minä käännyn ympäri. Mitään luoksetulokäskyä se ei jää odottamaan.

Tänäänpä jäi. Se meni niin hyvin, että aloin tehdä erilaisia häiriöitä ja huutelin väliin vääriä sanoja. Ensin meni väärin, mutta kun en palkannut niin johan alkoi koira keskittyä paremmin. Loput menivätkin hienosti, Freddy nyki välillä eteenpäin, mutta hillitsi itsensä ja "Tänne"-käskyn tultua tuli ja kovaa. Jesjesjes!

Tässä istutaan kunnes toisin sanotaan

Minä haluan, että koira erottaa eri käskysanat toisistaan ja että se ei tee liikkeitä ennen käskyä. Niinhän me varmaan kaikki haluamme koiramme tokossa toimivan. Haluan myös, että koira haluaa suorittaa liikkeen, että se odottaa innolla pääsevänsä suorittamaan liikettä ja että käskysana on sille lupa saada alkaa suorittaa liikettä. Kun käskysana tulee, koira lähtee välittömästi ja innolla suorittamaan tehtävää. Tänään juuri tämä oli havaittavissa Freddyn luoksetulossa. Siitä näki, että se halusi jo singota täysiä luokse, mutta sen oli hillittävä itsensä ja odotettava lupaa. Ja luvan tullessa Freddy lähti kuin raketti. Tykkään!

Luoksetuloon olen muuten nyt saanut opetettua Freddylle sen lopun perusasennonkin. Välillä se meinaa unohtua ja siihen tarvitaan pieni käsiapu, mutta nyt se kuitenkin on siinä ja Freddy tekee sen ihan hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee :) Joskus.

Tassua toisen eteen

Keväällä minulla alkaa luistelussa peruskuntokausi, mikä tarkoittaa paljon lenkkeilyä. Viime vuonna otin Freddyn parille lenkille mukaan, mutta en koskaan opettanut sitä juoksemaan oikeesti. Tänä vuonna ajattelin opettaa Freddyn vetämään, niin voin sitten juosta sen kanssa. Suunnitelman toteuttaminen alkoi tänään aamulla.

Juostiin melko lyhyt lenkki, puolisen tuntia rauhallisella vauhdilla. Aluksi minä lähinnä vedin Freddyä, mutta siinä jossain puolenvälin tienoilla sillä taisi syttyä jonkinlainen lamppu sen pienessä pääkopassaan ja johan ilme kirkastui ja vauhti kiihtyi. Ei se vieläkään vetänyt, mutta juoksi reippaasti ja siitä näki että oli kivaa. Naamallekin ilmestyi Freddylle ominainen "Freddy-virne" :D



"Freddy-virne"

Talvella olin aikeissa tilata kunnolliset vetovaljaat sekä juoksunarun ja -vyön, mutta jostain syystä jätin ne kuitenkin hankkimatta. Freddyllä oli siis ihan vaan jotkut kaapista löydetyt valjaat ja niihin kiinnitettynä minun vyötärölleni sidottu hieman joustava hihna. Kyllähän niillä eteenpäin pääsee, mutta erityisesti nuo valjaat olivat aika huonot, minusta ne eivät istuneet oikein hyvin ja luulen sen olleen osasyynä siihen, ettei Freddy aluksi halunnut oikein juosta. Kunnolliset valjaathan ovat ehdottoman tärkeät juostessa, joten ne täytyy nyt hankkia ennenkuin aletaan kunnolla juosta. 

Kivaahan se juokseminen sitten loppujen lopuksi kuitenkin oli, joten eiköhän Freddy pääse jatkossakin lenkeille mukaan, päästään pikkuhiljaa juoksemaan ihan kunnon lenkkejä. Täytyy vielä vähän odotella lumien sulamista, tällä hetkellä asfaltoidut kävelytiet ovat jo aika hyvin lumettomia, mutta kivempihan se on juosta jollain vähän pehmeämmällä alustalla. Ehditään siis vielä treenata :)

Tästä lystistä ei valitettavasti saatu kuvia kun äiti ei suostunut lähtemään mukaan kuvaamaan. Ihme tyyppi.

Toko-kurssin vika kerta

Tultiin juuri kotiin tämän kurssin vikoista toko-treeneistä. Freddy on ihan rätti-poikki-väsynyt. Treenit menivät tosi hyvin ja Freddy teki taas tosi innoissaan. Nykyään toko on Freddyn mielestä tosi hauskaa, se tekee juttuja tosi mielellään ja keskittyy niihin ihan eri lailla kuin ennen! Ollaan siis edistytty.

Tällä vikalla kerralla tehtiin kaikki ALO:n liikkeet läpi kouluttajan käskyttämänä. Liikkeet olivat kyllä helpotettuja ja palkkailin usein, mutta oli tosi kiva tehdä perjaatteessa koko koe läpi.

Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia, tämä sujuu meiltä ihan helposti.

Paikkamakuun aikana kävin palkkaamassa minuutin kohdalla, eli puolessavälissä. Freddy pysyi hienosti, vaikkakin vilkuili välillä vieressä luoksetuloa treenaavaa koirakkoa.

Seuraaminen tehtiin kahdessa lyhyessä pätkässä. Freddy seurasi tosi hyvin, paikka oli ehkä vähän epämääräinen ja seuraaminen oli aika väljää, mutta Freddy pysyi hyvin mukana ja kontakti pysyi, mihin olen tosi tyytyväinen.

Liikkeestä maahanmenon tein nyt ensimmäistä kertaa ihan kokonaisena liikkeenä. Aiemmin Freddy on ollut vapaassa seuruussa, mutta nyt aloitin liikkeen perusasennosta ja siitä suoritettiin koko liike loppuun asti. Tämän Freddy osaa tosi hienosti, maahanmeno tosin on ehkä vähän hidas. Freddy kyllä lähtee heti menemään maahan, mutta se menee niin huolella etupää ensin maahan että siinä kestää kauan. Se ei laskeudu tasaisesti hissinä vaan menee sellaisena outona "matona".

Liikkeestä seisomista ollaan harjoiteltu melko vähän, mutta sujuu Freddyltä kuitenkin ihan hyvin. Pysähtyy kyllä hyvin käskystä, mutta se paikoillaan pysyminen on vähän ongelmallista. Tein siis niin, että Freddyn pysähtyessä tungin sille namin naamaan ja jatkoin pari askelta eteenpäin ja palasin koiran luokse. Seisoin hetken Freddyn vieressä ennen kuin pyysin istumaan perusasentoon ja siinä pysyi kyllä hyvin. Ongelma on vaan se, että se meinaa lähteä pysähtymisen jälkeen perään. Eiköhän se kuitenkin sen ihan hyvin opi, tätä ollaan niin vähän treenattu etten pidä sitä minään ongelmana.

Luoksetulon teki nätisti, nykyään Freddy myös odottaa kiltisti istualtaan eikä läsähdä heti maahan jätettyäni sen, niin kuin teki ennen. Freddy tulee luoksetulossa suoraan sivulle, missä kylläkin kestää vähän turhan kauan. Freddy siis juoksee kyllä luokse ihan nopeasti, mutta se perusasentoon kiepsahtaminen on vähän hidas.

Estehyppy on meillä ollut se ongelma, mutta tänään sekin meni hyvin. Estehyppy tehtiin ilman käskytystä ja tehtiin muutama toisto, koska se on ollut vaikea. Tehtiin tämä niin, että käveltiin estettä kohti ja vähän ennen estettä minä pysähdyin ja annoin käskyn. Palkkasin heti hypystä eikä tehty liikkeen loppuosaa ollenkaan. Freddy meni hienosti ja vauhdilla yli. Tästä liikkeestä jäi erityisen hyvä fiilis, koska sen kanssa on ollut niin paljon ongelmia. Nyt se meni ihan helposti.

Nyt meillä ei siis ole enää ohjattuja toko-treenejä, täytyy sitten treenata ahkerasti itsenäisesti. En ole ilmoittautunut mihinkään toko-ryhmään, mikä harmittaa kyllä aika paljon. Olisin halunnut yrittää päästä johonkin HSKH:n toko-ryhmään, mutta en sitten saanut sitäkään aikaiseksi. Joten nyt treenataan sitten yksin.

Sain muuten ihan hullun idean mennä reilun kuukauden kuluttua (24.4) Tiltun koirakoulun harkkatokoon nakkilelu-luokkaan. Katsotaan jos uskalletaan mennä, se nyt ainakin on tavoite.

Jalkakuulumisia

Freddy oli torstaina lääkärillä rokotettavana. Ei löytynyt mitään kummallista, painoa pitää vähän tarkkailla, mutta se olikin jo tiedossa. Ei ole mitään paniikkia, mutta pikkasen on paino kastraation jälkeen noussut.

Samalla tutkittiin jalka. Jalkahan on tutkittu viimeksi kesällä kun Freddy kastroitiin, joten oli mielenkiintosta päästä taas kuulemaan lääkärin näkemys siitä, miltä jalka näytti.

Lääkäri katsoi ensin Freddyn liikkeet ja hyvältä näytti. Oli todella tyytyväinen siihen, miten hyvin Freddy jalkaa käytti ja liikkuminen oli muutenkin terveen näköstä. Freddyhän käyttää jalkaa lähes normaalisti, mutta välillä se saatta jollain askeleella jättää astumatta jalalle ja välillä se käyttää jalkaa lähinnä vain apujalkana. Se ei astu sille varsinaisesti, mutta potkii sillä maasta vauhtia. Hitaassa vauhdissa Freddy käyttää jalkaa ihan täysin normaalisti, mutta vauhdin kasvaessa vammautunut jalka jää vähän jälkeen, kun siinä on vähän heikompi koordinaatio eikä se niin kovassa vauhdissa oikein pysy mukana. Se on vähän kuin potkulauta, Freddy ei kovassa vauhdissa astu jalalle kunnolla mutta potkii sillä vauhtia.

Freddyn lonkkia/selkää/kyynäriä ei ole kuvattu, mutta ajattelin, että sen voisi nyt tehdä ja silmät peilata. Freddyhän oli vain 6kk vanha onnettomuuden sattuessa, joten jalan vammautuminen on todennäköisesti aiheuttanut jonkinlaisia muutoksia ainakin oikeaan lonkkaniveleen. Freddy on onneksi niin pieni ja kevyt koira, että jalan vammautuminen tuskin on rasittanut etupään niveliä niin, että ne olisivat vioittuneet. Sitähän ei tietenkään voi tutkimatta varmaksi sanoa, joten kuvataan sitten samalla myös kyynärnivelet. Luustokuvia en ajatellut lähettää Kennelliittoon, koska kuvautan Freddyn ihan vain saadakseni itse tietää Freddyn luuston kunnon. Tulokset eivät pahemmin palvelisi shelttien jalostusta, koska vammautuminen on vaikuttanut niihin. Silmäpeilauksen tulokset lähetetään tietenkin Kennelliittoon.

Itse jalka näytti ihan hyvältä, aika samanlaiselta kuin silloin kesän alussa. Karvaa on tullut lisää, mikä on hyvä, koska se toimii pehmusteena. Lisäksi tassuun on tullut jonkinlainen kovettuma, mikä on myöskin hyvä, koska se estää ihoa rikkoontumasta. Kovettuma näyttää aika inhottavalta ja se saa jalan näyttämään aika pahalta, mutta kovettumasta on oikeastaan vain hyötyä.

Jalassahan on siis kolme varvasta, jotka ovat yhdessä mytyssä, joten tassu näyttää siltä kuin siinä ei olisi varpaita ollenkaan. Kynsiä on vain yksi ja anturaa ei ollenkaan. Tassussa pidetään koko ajan sidettä, koska muuten tassun iho ei kestäisi. Iho on siinä kovin ohut ja luu hankautuu sisäpuolelta sitä vasten, ja kuluttaa ihon rikki jos siinä ei ole sidettä. Ulkona jalkaan laitetaan tossu jossa on vähän kovempi pohja.

Tassu yläviistosta kuvattuna

Suoraan sivulta kuvattuna. Tuo tumma on siis sitä kovettumaa ja siitä jatkuu  kynsi.

Tuo alempi kuva etenkin on aika ilkeän näköinen, mutta tuo tumma on tosiaan vain hyväksi. Tassu tuskin on kipeä, sitähän ei kukaan voi varmasti sanoa, mutta siinä ei ole oikeastaan mitään mikä voisi olla kipeä. Tassu ei ole mitenkään kosketusarka ja Freddy antaa ihan rauhassa painella tassua.

Noista kuvista on ehkä vähän hankala hahmottaa mitään, mutta tassu on siis tuollainen töppö. Ei sitä oikein tassuksi tunnista, mutta Freddy pärjää sen kanssa mainiosti. Vertailun vuoksi vuosi sitten otettu kuva (tammikuulta 2010).

Tuo on siis otettu edestä ylhäältä, eli kuvassa on aikalailla sama kohta kuin tuossa ensimmäisessä tänään otetussa kuvassa. Jalka ei pahemmin ole muuttunut, tässä kuvassa Freddyllä ei vielä ole karvoja tassussa joten sen näkee tästä ehkä vähän paremmin. Tästä kuvasta ei näe tuota tassun alapuolta, mutta siinä oli silloin vielä haava/rupi. Nykyään siinä on siis kovettuma. Tassu näyttää tässä kuvassa ehkä jopa vähän paremmalta kuin tänään otetuissa kuvissa, mutta todellisuudessa jalka on pysynyt samanlaisena, ihan vähän se on mennyt parempaan suuntaan. Nuo karvat ja tuo kovettuma tekevät sen eron.

Jalan tila on siis pysynyt ennallaan, Freddyn liikkeet ovat parantuneet ja oikeaan takaraajaan on tullut lisää lihaksia ja lihastasapaino on mennyt parempaan suuntaan (aiemmin Freddyllä oli iso puoliero, nyt ero on pienempi). Jalkaa hoidetaan jatkossakin samalla tavalla kuin tähänkin asti, eli vaihdetaan side muutaman päivän välein, huuhdellaan jalkaa ja rasvaillaan sitä. Jos ei mitään ihmeellistä tapahdu niin seuraavan kerran mennään jalkaa näyttämään vasta vuoden päästä.

Ihan hyvillä mielillä lääkäristä siis lähdettiin, en ole itse huomannut jalassa mitään suurempia muutoksia, joten lääkärin lausunto vastasi sitä, mitä odotinkin. Tästä jatketaan eteenpäin :)

Mut hei, täähän on kivaa!

Toko nimittäin. Olen kärsinyt tokon suhteen pienestä motivaatiopulasta ja pariin otteeseen olen harkinnut jättäväni koko tokon. Mutta olen asettanut tavoitteeksi virallisiin kokeisiin osallistumisen, joten niihin myös osallistutaan. Jotenkin tokossa se, ettei me oikein edetä minnekään, on alkanut vähän kyllästyttää. Meillä on ihan kiva pohja liikkeille, mutta minusta tuntuu, ettei me saada niistä kokonaisia, valmiita suorituksia.

Viime sunnuntain ohjatuissa treeneissä koin kuitenkin jonkinlaisen valaistuksen. Meidän ongelmiin löytyi ratkaisu, ja sehän on tietysti PEILIIN KATSOMINEN. Pääsääntöisestihän vika on nimenomaan ohjaajassa, kun koulutus ei meinaa edetä. Minä olen kuitenkin hidastanut meidän tokoilun etenemistä ihan tajuttomasti. Olen itse jumittunut sille "työstetään nyt tätä pohjaa" -tasolle, enkä ole vienyt liikkeitä eteenpäin.

Oikeestihan Freddy osaa. Freddy melkein osaa ne kokonaiset liikkeet. Minä vaan en usko että se osaa. En luota sen osaamiseen. En vaadi siltä tarpeeksi. Tai nyt vaadin. Nyt kun tajusin. Vähän turhan kauan asian tajuamisessa kesti, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Sunnuntain tokot olivat siis erittäin onnistuneet. Freddy teki innoissaan ja minä olin ihan innoissani. Estehyppy on edelleen vaikea, sen rakentaminen pitää aloittaa ihan alusta. Mutta kaikki muu olikin sitten ihan loistavaa. Tehtiin tavallista pidempi seuraamispätkä, johon sisältyi pari perusasentoa ja käännös kumpaankin suuntaan. Ja Freddy teki kaiken hienosti. Täydellistähän se ei missään nimessä ollut, vaatii vielä paljon työtä, mutta huomasin Freddyn pystyvän seuraamaan tuon pituisen matkan hyvin ilman, että innostus lopahtaa. Liikkeestä maahanmenot olivat ihan loistavia, sen liikkeen Freddy oikeesti osaa. Tehtiin myös kolme paikkamakuuta, kävin palkkailemassa melko usein. Freddy pysyi tosi hienosti vaikka olikin häiriötä. Kotiin lähdettiin erittäin tyytyväisinä kera uudelleen löydetyn motivaation.

Toko-innostusta tukee uusittu autotallimme. Se on nyt tyhjennetty ja sinne on asennettu uusi lattia ja peilikaapit. Autotalli on siis varsin oivallinen tokon treenaamiselle. Näin talvisin kun tuonne ulos on vähän ikävä raahautua treenaamaan ja olohuoneessa tuppaa tila loppumaan kesken, niin mikäs sen mukavampaa kuin oma toko"halli". Autotalli on lämmin ja olohuoneeseen verrattuna kivan kokoinen, joten siellä on ihan kiva treenata silloin, kun muualle ei oikein pääse. Lattia on hyvin pitävää muovia, joten siinä ei tassutkaan luisu :)

Nyt tosin on kevät jo alkanut, ihanaa! Tuon autotallin uusimisesta olisi ollut enemmän hyötyä muutama viikko sitten, mutta kuten jo sanoin, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Autotallin toimivuus treenitilana on tietysti jo testattu ja hyvin toimii :)

Pahoittelen erittäin sekavaa kirjoitusta jossa ei ole päätä eikä häntää. Iski vaan niin järjetön toko-inspiraatio-innostus, jota en osaa muuntaa fiksuksi tekstiksi. Ensi kerralla ehkä jotain vähän aivollisempaa.

Ulkoasukin muuttui vähän pirteämmäksi, talvea on nyt jatkunut jo niin kauan, ettei sitä jaksa enää blogissa katsella. Ja jos ulkolämpötila pysyttelee jatkossakin päivisin plussan puolella, niin kohta ei tarvitse ulkonakaan enää katsella talvea.

Heiluu hauvojen kanssa

Meidän koiratanssin alkeiskurssi loppui tänään oikein mukavissa merkeissä. Treenit olivat onnistuneet ja totesin, että Freddy nykyään oppii asiat nopeasti, paljon nopeammin kuin ennen. Ehkä minäkin siis olen oppinut jotain.

Nyt meillä alkaa olla jo sen verran liikkeitä hallussa, että niistä saisi tehtyä jonkinlaisen mini-ohjelman. Minulla on kuitenkin musiikki valmiina ja jonkinlainen koreografiakin ja haluan siihen ohjelmaan joitain tiettyjä liikkeitä, joita Freddy ei vielä täysin hallitse. Jatketaan siis vielä yksittäisten liikkeiden treenaamista.

Olin ilmoittautunut jatkokurssille, mutta jouduinkin sitten perumaan senkin, kun luistelut menevät niin pahasti päällekkäin sen kanssa. Harmittaa, koska olisin ehdottomasti halunnut jatkaa tästä vielä, Freddy tykkää koiratanssista hirveesti ja minä tykkään hirveesti. Treenaillaan nyt sitten yksiksemme ja katsotaan jos sattuisi taas kohdalle joku kurssi tai jotain.

Rasse lähti perjantaina kotiin, joten meillä on nyt ollut vähän rauhallisempaa. Vähän on Freddyllä kaveria ikävä, mutta se osaa kyllä arvostaa tätä omaa rauhaa :D

Ja loppuun taas aivan upeaa koiratanssia: *klik*

Painia ja vatsavaivoja



Sisäpainista ei ole helppo saada kuvia

Kuten kuvista voi päätellä, meillä painitaan. Meillä painitaan paljon. Enimmäkseen sisällä. Ulkona juostaan, sisällä painitaan. Tosin välillä juostaan myöskin sisällä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tuolit alkaa lennellä, on aika vähän komentaa koiria ja käskeä niitä rauhoittumaan. Mutta kun niillä on niin kivaa.

Kaikki on siis sujunut ihan hyvin ja pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. Tiettyjä Freddyn asettamia sääntöjä Rassen täytyy tosin noudattaa. Minun syliini ei tungeta, jos Freddy on siinä. Minun sylistä on myös poistuttava välittömästi, jos Freddy päättää tulla syliin. Rasse saa koskea vain tiettyihin luihin. Muut luut ovat Freddyn.

Rasse on sisäistänyt säännöt hyvin ja turhilta murinoilta ollaan vältytty. Rassekin on saanut rohkeutta paljon lisää ja nyt se olisi leikkimässä koko ajan. Siitä Freddy ei ole ihan niin innoissaan. Freddykin leikkii mielellään ja paljon, mutta rajansa kaikella. Edellisen kirjoituksen jälkeen roolit ovat menneet vähän toisinpäin, Rasse on että "Jee!" ja Freddyä kyllästyttää. Mutta kivaa niillä on keskenään.

Freddyn luu

Freddy on paininut muittenkin kuin Rassen kanssa. Eilen aamulla Freddy oli tosi vaisun oloinen ja pian se jo oksensi lattialle. Ulkona se raahusti väsyneenä eteenpäin ja oksensi ulkona vielä kahdesti. Maha oli muutenkin sekaisin. Sisällä se vain nukkui eikä edes koskenut ruokaansa. Iltaa kohden se kuitenkin piristyi ja illalla se söi kaiken ruuan, jossa oli seassa riisiä. Tänään se on ollut taas ihan normaali. Rassen maha on onneksi ollut ihan kunnossa.

Päätin muuten sittenkin perua sen meidän dobo-kurssin. Samaan aikaan on nimittäin koiratanssin jatkokurssi ja me mennään sitten kuitenkin mieluummin sillle kurssille. Ensi sunnuntaina on siis viimeinen alkeiskurssin kerta ja heti seuraavalla viikolla alkaa sitten jatkokurssi.

Sunnuntaitokoilua

Sitä eiliset toko-treenit kirjaimellisesti olivat. Sunnuntaitokoilua. Ihan joka suhteessa. Meidän ryhmässä on meidät mukaan lukien vain kaksi koirakkoa (normaaleja ihmisiä ei vissiin kiinnosta raahautua treenaamaan sunnuntaisin klo 21-22) ja eilen toinen koirakko ei ollut paikalla. Olimme Freddyn kanssa siis ainoat, mikä oli kyllä oikeestaan tosi kiva. Kouluttajalla oli aikaa katsoa meidän juttuja kunnolla ja treenejä sovellettiin kokonaan meidän mukaan. Saatiin myös kouluttajan omasta koirasta hyvää häiriötä.

Alkuun tehtiin seuraamista, mikä meni ihan kivasti. Pysähdyttäessä Freddy menee perusasentoon aika hitaasti. Siihen sain vinkiksi ihan yksinkertaisesti vaan jättää palkkaamatta kaikki vähänkin hitaat suoritukset. Freddy ei ole oikein osannut tuota, joten olen vaan palkannut aina kun se istuu, mutta kouluttajan mielestä Freddy osasi jo niin hyvin, ettei kannata palkata muista kun vain niistä parhaista. Tuo on minulla tosi tavallinen virhe, en vaadi tarpeeksi ja palkkaan huonommistakin suorituksista.

Sitten se ongelma. Estehyppy. Tehtiin alkuun niin, että kouluttaja seisoi esteen toiseella puolella ja minä käskin koiran hyppäämään ja kun se hyppäsi, niin namikippo maahan esteen toisella puolella. Tämä meni aluksi tosi hyvin, Freddy tiesi mitä teki ja teki innoissaan. Ja sitten yhtäkkiä se vain katosi. Freddy ei tajunnut yhtään mitään ja vaan tarjosi perusasentoa ja hetken kuluttua jo vilkuttamistakin. Helpotettiin siten, että kouluttaja laittoi kupin maahan jo ennen kuin Freddy hyppäsi, mutta silti ei mennyt yli. Taukokaan ei auttanut, eikä saatu sitten enää hyvää suoritusta loppuun, mikä jäi vaivaamaan aika pahasti.

Meillä on käynyt noin ennenkin, että Freddy muka ensin osaa ja sitten se yllättäen katoaa ihan kokonaan. Ympäristössä ei tapahdu mitään muutosta, mitään ei tapahtu, mutta yhtäkkiä Freddy ei vaan tajua ollenkaan. Mistä tällainen voi johtua?

Loppuun tehtiin vielä kolme kahden minuutin paikkamakuuta ja kouluttaja tuli oman koiransa kanssa siihen ihan viereen kävelemään ja hyppimään häiriöksi. Palkkasin Freddyä usein ja se oli ensin vähän hermostunut, mutta lopussa se makasi jo ihan rauhassa, vaikka toinen koira pomppi siinä vieressä. Tähän olin siis tyytyväinen.

Aikaisin aamulla lainakoiramme saapui. Käytin koirat yhdessä ulkona ja kaikki meni oikein hyvin. Sisällä nuo sitten vähän riehuivat mutta rauhoittuivat aika nopeasti. Rasse on onneksi ollut täällä jo monta kertaa, joten paikka oli tuttu eikä tarvinnut jännittää.

Freddyn piti vähän saada näyttää Rasselle kuka on pomo ja vähän murahti kun Rasse yritti kiivetä syliini kun Freddy oli silitettävänä. Rähinöiltä ollaan kuitenkin ainakin tähän asti vältytty ja toivottavasti niitä ei tule ollenkaan. Hyvin nuo tulevat toimeen keskenään, Rassea tosin vähän inhottaa kun Freddy innoissaan hyppii päälle ja haluaisi leikkiä.

Kuvaa hyvin aamun tunnelmia: Freddy on että "Jee!" ja Rasse luimuilee.

Nyt molemmat nukkuvat ihan tyytyväisen oloisina.

Freddy 2v!

Hupskeikkaa, blogin päivittäminen on taas vähän jäänyt. Otanpa taas itseäni niskasta kiinni.

Perjantaina 18.2.2011 Freddylle tuli mittariin täyteen 2 kokonaista vuotta! Hurjan paljon onnea pienelle vauvalle!

Kaksi vuotta on mennyt tajuttoman nopeasti. Vastahan tuo oli niin pieni. Nyt se taitaa jo olla ihan aikuisen koiran näköinen, mutta aivojen kehitys pysähtyi siinä jossain puolen vuoden iässä. Korvat tosin pysyvät nykyään jo aika hyvin päässä ja Freddy pysyy hyvin hallinnassa, mutta muuten tuo on kyllä aika sekopäinen otus :D

Minulla ei ole mitään tietoa Freddyn sisaruksista, mutta niistä olisi tosi kiva tietää jotain. Jos siis joku tietää jotain Freddyn sisaruksista (ja muistakin lähisukulaisista), niin kertokaa ihmeessä! Freddyn sisarukset ovat siis nimeltään SOUND'S LIGHT-ON (u.), SOUND'S SHINING-ALL (u., asuu ilmeisesti Karkkilassa) ja SOUND'S LIGHTNING-ALL (n.). Kutsumanimistä minulla ei ole mitään tietoa.

Me ollaan käyty koiratanssi- ja tokotreeneissä. Koiratanssi etenee kivasti ja tykätään molemmat tosi paljon! Tätä kyllä jatketaan ehdottomasti! Tokoilutkin etenevät ihan kivasti, seuraamisessa alkaa olla se perusidea selvä, nyt pitää vaan kasvattaa sitä matkaa ja treenata niitä käännöksiä. Liikkeellelähdössä tippuu helposti kontakti, niin sitäkin pitää treenata.

Minulla alkoi nyt hiihtoloma ja sain tänne hiihtolomaksi pari marsua. Freddyn mielestä Pörrö ja Miina ovat ihan älyttömän mielenkiintosia ja se istuu usein niiden häkin ulkopuolella ja katselee niitä häntä heiluen. Ehkä sillä on meidän pupuja vähän ikävä.

Huomenna aamulla saamme toisenkin hiihtolomakaverin, nimittäin Rasse muuttaa tänne hiihtolomaviikoksi. Siitä voi seurata aika mielenkiintoista menoa!

Mukavaa hiihtolomaa niille, joilla sellainen on, muille muuten vaan mukavaa helmikuuta! :D