Painonvahtijat

Freddy on nyt pari viikkoa syönyt Jahti&Vahtia, johon vaihdoimme Virbacista koska Jahti&Vahti nappulat sisältää enemmän lihaa, on suomalaista, hinta-laatu-suhde on kohdallaan (25kg Jahti&Vahtia maksaa saman verran kuin 3kg Virbacia) ja muutenkin olen kuullut kyseisestä ruokamerkistä paljon hyvää. Nyt Freddy syö siis Jahti&Vahti kevyttä ja olen ollut ihan tyytyväinen. Maistuvuus on erinomainen, Freddy ei ole koskaan tykännyt mistään nappuloista niin paljon, että se olisi jaksanut nähdä vaivaa niitten saamisen eteen (kun olen yrittänyt antaa Freddylle tekemistä heittämällä aamunappulat nurmikolle niin olen saanut etsiä ne sieltä ihan itse) mutta näistä se tykkää niin paljon että niitä voi vaikka vähän piilotellakin. Muutenkin ole kyllä ruuan laatuun tyytyväinen, mutta yksi asia meni ruuan vaihtamisen jälkeen vähän pieleen.

Olin saanut Freddyn painon putoamaan ihan hyvin ja se oli tasaisesti tippunut muutaman viikon ajan, ihan niin kuin pitikin. Sitten vaihdoin ruokamerkkiä ja hupskeikkaa, ne pudotetut 700 grammaa tulivat viikossa takaisin. En tajua miten tuo on ylipäätään mahdollista lihoa noin paljon yhden viikon aikana, liikunnan määrä on koko ajan pysynyt korkealla ja sen lisäksi Freddy on saanut nyt olla melkein koko ajan meidän pihalla, missä se kyllä liikkuu paljon. Ruokaa olen antanut annossuositusten mukaan, ja olen siis antanut ruokaa sen mukaan kuinka paljon Freddyn pitäisi painaa, enkä sen nykyisen painon mukaan. Eihän nuo pussien annossuositukset mitään ehdottoman täydellisiä ja joka koiralle sopivia, mutta 700g viikossa.. No annoskokoa on nyt pienennetty ja paino on taas lähtenyt hitaasti ja varmasti tippumaan.

Eilen saivat kilot kyytiä kun käytiin Rassen ja Catharinan kanssa Puolarmaarissa lenkkeilemässä. Koirat olisivat halunneet aloittaa rallin jo bussipysäkillä mutta joutuivat kuitenkin odottamaan kunnes päästiin metsään. Siellä sitten mentiin ja lujaa. Huomasi kyllä taas, että Freddy väsyi nopeammin kuin Rasse, niin kyllä se ylimääräinen painolasti näkyy muuallakin kuin vain rasvakerroksena kylkiluiden päällä. Mutta kyllä se laihtuu :)

Freddyllä ja Rassella oli tosi kivaa ja kävivät vähän kastautumassakin jossain lammentapaisessa mikä sieltä metsän keskeltä löydettiin. Kinkun perässä Freddykin meni jopa niin pitkälle, että kylkikarvatkin vähän kastuivat. Rasse taisi mennä pidemmällekin, mutta kumpikaan ei kyllä uinut.

Jossain vaiheessa ajauduttiin metsäpolulta hiekkatielle ja tehtiin paikkamakuu, mikä meni Freddyltä hienosti, pysyi vaikka ohi ajoi pyörä. Vapautin, ja sitten jostain ilmestyi toinen pyörä. En ehtinyt ottaa Freddyä käskyn alle ja pyörän peräänhän se lähti. Karjaisin "EI!" ja mitä ihmettä, Freddy pysähtyi ja tuli takaisin. Freddy ei nykyisin enää niin herkästi lähde pyörien ja autojen perään, autojen perään se yrittää oikeastaan vain edelleen tässä meidän pikkutiellä, mutta sekin on parantunut huomattavasti. Pyörien perään se yrittää silloin tällöin, jos pyörä menee ihan nenän edestä. Jos pyörä menee jossain vähän kauempana niin Freddyä ei kinnosta, toisin kuin ennen, jolloin se lähti pyörän perään heti kun sellaisen jossain horistontissa bongasi. Jos sen ottaa käskyn alle ennen kuin se ehtii reagoida, niin antaa pyörien mennä ohi nätisti. Mutta vapautettuna, kuten tässä tapauksessa, se kyllä tuollaisessa tilanteessa edelleen lähtee pyörän perään. Sellaista ei ikinä saisi päästä tapahtumaan, minun tehtäväni on pitää huoli siitä, että se ei pääse lähtemään minkään perään. Pitkään aikaan se ei olekaan päässyt minkään perään, itse asiassa viimeksi syyskuussa 2009 ja sehän ei tunnetusti päättynyt mitenkään onnellisesti..

Kuten snaoin, jos Freddyn ehtii keskeyttää ennen kuin se lähtee perään, niin se onnistuu. Siinä vaiheessa kun se kuitenkin on jo lähtenyt perään, niin se käy niin kierroksilla ettei se kuule tai näe mitään. Siispä olin oikeesti todella iloisesti yllättynyt, että se kuuli ja vieläpä totteli kun kielsin. Ehkä olen oikeesti onnistunut takomaan sen päähän jotain syyskuun 2009 jälkeen. Ei kuitenkaan todellakaan tee mieli kokeilla uudestaan, sellaista ei saa päästä käymään, että Freddy lähtisi jonkun perään. Eilisessä tilanteessa ei varsinaisesti ollut mitään onnettomuusvaaraa, koska hiekkatie meni keskellä metsää eikä autoja ollut lähistöllä, eikä Freddy koskaan jahtaa mitään niin pitkään, että olisi päässyt millekään autotielle asti. Tosin ei se pyörien jahtaaminen koskaan mitenkään turvallista ole. Siispä koira pidetään hihnassa siellä, missä niitä pyöriä liikkuu.

Tunnen itseni jotenkin vähän huonoksi koiranomistajaksi ja -kouluttajaksi kun hehkutan blogissa sitä, miten koirani totteli kun kielsin sitä lähtemästä pyörän perään.. Mutta kun kyse on koirasta jonka kanssa on koko sen elämän ajan tapeltu tämän ongelmansa kanssa ja sitten se noinkin kiihtyneessä tilassa kuuntelee ja tottelee niin minähän hehkutan :D Tosin siinä, että se ylipäätään pääsi sen pyörän perään, ei ole mitään hehkuttamista.

Romaanitäti oli taas vauhdissa, kuvia mulla ei ole, mutta Catharinalla oli kamera eilen mukana, joten nämä kuvat ovat Catharinan ottamia.