Freddyn Toilailut

Tanssia E-SS:n kerhoillassa

2011-11-14T12:26:00.000+02:00

Me ollaan käyty taas tanssimassa. Tiistaina oli Etelä-Suomen Shelttien kerhoilta, jonka aiheena oli koiratanssi. Nadja Böckerman kertoi ensin vähän koiratanssista ja näytti erilaisia liikkeitä ja niiden yhdistämistä superhienon Hippi-shelttinsä kanssa, jonka jälkeen me pääsimme treenaamaan Nadjan opastuksella.

Alkuun tehtiin erilaisia kieppejä. Ensin koiran piti pyörähtää ympäri ihan "tavallisesti" molempiin suuntiin. Pyöriminen kuuluu Freddyn lemppareihin, mutta ollaan enimmäkseen opeteltu pyörimään vain toiseen suuntaan, niin treenattiin nyt myös sitä vähän vaikeampaa suuntaa, joka lähti sekin sujumaan ihan hyvin. Sitten kokeiltiin pyörimistä niin, että myös ohjaaja pyörii. Freddyn mielestä se oli ihan huippuhauskaa. Tehtiin myös niin, että käveltiin eteenpäin koira sivulla ja sitten koiran piti siitä pyörähtää. Aluksi Freddy ei oikein meinannyt ymmärtää, mutta sitten yhtäkkiä sillä syttyi lamppu päässä minkä jälkeen ei ollut ongelmia.

Sitten erilaisia pujotteluja. Freddyn kanssa ollaan harjoteltu pelkästään eteenpäin liikkuvaa peruspujottelua, mutta nyt kokeiltiin niin, että minä liikuin sivuttain, taaksepäin ja seisoin paikallani. Sivuttain käveleminen oli ihan helppo juttu ja Freddy tajusi sen heti. Samoin kahdeksikkoa jalkojeni välissä tekeminen sujui kuin vettä vain. Kun minä lähdin kävelemään takaperin, oli sekä koiralla että ohjaajalla vähän hahmotusongelmia, mutta kaipa se ihan hyvin sujui.

Väliin tehtiin vähän ohjaajan kiertämistä, mikä on Freddylle tuttu juttu. Siinä vaiheessa huomasin, että joku fiksu ihminen oli ottanut mukaan ihan liian vähän nameja, ja kun alettiin tehdä niitä meille uusia juttuja, niin namit alkoivat olla lopussa. Pussin pohjalla oli enää epämääräistä kanasilppua.

Freddy alkoi jo olla aika väsynyt (oltiin oltu liikkeellä jo lähemmäs kuusi tuntia) ja namit oli loppu, kun alettiin treenata kumartamista. Lähdin opettamaan sitä niin, että houkuttelin Freddyä menemään maahan ja kun kyynärpäät koskivat maata niin naks ja palkkaus niin, ettei Freddy missään vaiheessa mennyt kokonaan maahan. Tehtiin vain pari toistoa ja sitten pidettiin taukoa.

Viimeisenä tehtiin vielä "kurre-istumista", joka ei Freddyltä onnistu ihan sen takia, ettei se tuon jalan takia pysty istumaan normaalisti eikä se näin ollen pysy pystyssä jos se nostaa etujalat ilmaan. Liike on kuitenkin Freddylle hyvää jumppaa joten tehtiin pari toistoa niin, että houkuttelin Freddyn nostmaan etutassut ilmaan ja annoin sen ottaa vähän tukea kädestäni.

Kun sitten vihdoin päästiin kotiin joskus 21.30 aikaan, oli Freddy ihan poikki. Kotoota oltiin lähdetty jo kolmen aikoihin, koska minulla oli luisteluharkat enkä olisi niitten jälkeen ehtinyt kotiin hakemaan Freddyä, vaan se piti ottaa mukaan jäähallille. Sen ajan kun minä olin jäällä, Freddy sai viettää pukuhuoneessa. Hienosti se jaksoi loppuun asti treenata, mutta kyllä väsymy alkoi loppupuolella painaa.

Eilinenkin ilta meni koiratanssia treenatessa, yritän ehtiä kirjoittaa siitä jotain pientä vähän myöhemmin tänään.

Kuvan otti Satu Tuomela

Koiratanssin jatkokurssilla

2011-11-07T12:08:00.000+02:00

Eilen päästiin koiratanssitreeneihin Kompassiin. Lähdettiin bussilla hyvissä ajoin (tosin meinattiin myöhästyä ensimmäisestä bussista kun joku tajusi bussipysäkillä unohtaneensa kaikki namit kotiin ja jouduttiin menemään takaisin hakemaan ne) ja ehdittiin kivasti tehdä lenkki Konalassa ennen treenien alkamista.

Alkuun tehtiin kierimistä. Me ollaan oltu vähän jumissa tuon kierimisen suhteen, kun minä haluaisin, että Freddy osaisi kierähtää seisomisesta. Tällä hetkellä se osaa kierähtää käsiavustuksella makuulta. Lähdettiin työstämään sitä siten, että ohjasin koiran maahan ja lähdin häivyttämään käsiapuja. Kun Freddy alkaa tajuta tuon kierimisen kunnolla niin otetaan käsiapu mukaan ja käsketään kierimään seisaalta. Homma sujui hyvin ja saatiin tehtyä siten, että minä seisoin ja tein kädellä ihan pienen liikkeen. Aiemminhan minä olen itse istunut maassa. Joten edistystä tapahtuu, mietityttää vaan että tajuaako Freddy sitä, että seisaaltakin voi kieriä, kun ollaan treenattu sitä niin paljon makuulta.

Siitä jatkettiin peruuttamiseen. Peruuttamista ollaan treenattu kosketuskepillä, mutta siinäkin tulee vastaan se, etten minä osaa edetä. Kouluttaja ehdotti, että minä liikkuisin ihan vähän koiraa kohti ja sitten naksu heti kun se tekee pienenkin liikkeen taaksepäin. Minä vierastan hieman tuota tapaa, koska tavoitteenani on, että Freddy osaa peruuttaa minusta poispäin ja tuossa on riskinä se, että Freddy jää riippuvaiseksi siitä, että minä kävelen sitä kohti. Kokeiltiin sitten kuitenkin, ja kyllä siellä Freddyn pääkopassa jotain pieniä lamppuja taisi syttyä. Otti reippaasti parikin askelta, eikä minun tarvinnut kuin vähän nojata eteenpäin, niin Freddy lähti peruuttamaan. Kokeiltiin sitten niin, että minä istuin tuolilla ja sitten työnsin jalkoja eteenpäin, jolloin minun ei tarvinnut liikkua kokonaan eteenpäin, mutta Freddy sai siitä sen avun. Hyvinhän sekin sujui ja Freddy hoksasi nopeasti jutun juonen. Sitten pitää vaan saada noita apuja pois ja matkaa paljon lisää.

Kieriminen ja peruuttaminen ovat molemmat Freddylle jotenkin hirmu vaikeita, joten tehtiin seuraavaksi jotain vähän helpompaa. Selän päälle hyppääminen kuuluu Freddyn lemppareihin, joten tehtiin sitä. Sitä kehitettiin niin, että minä lähdin konttaamaan ja Freddyn piti maata siellä selän päällä. Helppo juttu Freddylle, mikäs siinä kun saa vaan maata ja tasaisin välein tungetaan namia naamaan. Se ei olisi halunnut tulla alas ollenkaan, vaan painoi tassulla päätäni alas kun nostin päätäni komentaakseni sen alas :D

Viimeisenä ketjutettiin helppoja juttuja, niin että tuli tehtyä useampi liike putkeen. Freddy alkoi jo olla aika väsynyt mutta teki kuitenkin kivasti.

Treeneistä jäi hyvä mieli, Freddy teki taas innokkaasti ja hyvällä vireellä. Loppua kohden vähän väsyi, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää tunnin treenaamisen jälkeen. Erityisen iloinen olen siitä, että pystyin pitämään Freddyn vapaana koko treenin ajan eikä tarvinnut ollenkaan pelätä, että se karkaisi toisten koirien luo. Kerran se tosin karkasi puomille jonka vieressä me treenasimme. Freddy on koko elämänsä aikana tehnyt yhden ainoan leikkimielisen puomikokeilun, mutta se yksi toisto oli sitten ilmeisesti niin kiva, että oli pakko päästä uudestaan. Ehkä se olis tykänny agilitystä..

Ensi sunnuntaina on taas treenit, sitä ennen on kuitenkin huomenna Etelä-Suomen Shelttien marraskuun kerhoilta, jonka teemana on juuri koiratanssi.

Tunnustuksia

2011-11-03T11:10:00.000+02:00

Kiitokset Annalle, Eevalle ja Anulle tunnustushaasteesta!

Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Minä tosin olen huijari, joten aion skipata kakkoskohdan. Kun minä olin vähän hidas tämän kanssa niin tunnustus on käynyt jo miltei kaikissa blogeissa :/

Mutta ne tunnustukset:

1. Minä olen aika huono kouluttamaan koiria, koska minusta usein "yritys on tärkein" ja koira on tosi söpö kun se tekee kaikkea hassua, vaikkei se olisikaan yhtään sitä, mitä haettiin. Mutta palkkaan kuitenkin. Joten koirani tekee kaikkea hassua ja tekee kaiken väärin, mutta innokkaasti.

2. Toivon usein, että minulla olisi enemmän aikaa koiraharrastukselle. Tällä hetkellä ehdin touhuta koiraharrastusten parissa vain silloin, kun minulla ei jostain syystä ole luistelutreenejä tai -kisoja, eli hyvin harvoin. Rakastan luisteluharrastustani, mutta se vie aivan älyttömän paljon aikaa.

3. Freddy on ihan minun koirani. Se ei myöskään tottele ketään muuta, kuin minua. Isääni se totteleen jonkin verran ja hänen kanssaan se osaa lenkillä käyttäytyä ihan nätisti. Kaikkien muiden perheenjäsenteni kanssa se possuilee minkä ehtii. Minun kanssani se tottelee oikein hyvin eikä ole mitään ongelmia.

4. Minulla on pentukuume. Aussie tai bc olisi kivoja, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan minun rotujani. Sheltti on minun rotuni! Se olisi vielä täydellisempi jos se olisi vähän isompi, mutta tarpeeksi täydellinen ihan tuollaisenaan. Olen luvannut itselleni olla ottamatta toista koiraa ennen kuin lopetan luistelun, mutta saatan joutua joustamaan sen asian suhteen..

5. Kun Freddyn päästää pihalle, se juoksee ensimmäisenä häätämään kaikki oravat pois pihalta. Oravat on sen mielestä ihan ok, mutta meidän pihalle niillä ei ole asiaa.

6. Minua hävettää saamattomuuteni. Freddyn viralliset terveystutkimukset oli tarkoitus hoitaa, mutta eipä ole hoidettu. Fysioterapiassakaan ei ole käyty. Oikeastaan olisin kyllä saanut nuo hoidettua, mutta olen köyhä lapsi eivätkä vanhempani halua maksaa. Minua ärsyttää suunnattomasti äitini ajatustapa, että luustokuvaukset ovat ihan turhat, että Freddyn luusto ei varmasti ole kehittynyt normaalisti ja että emme me mitään sillä tiedolla kuitenkaan tee. Ja ettei hän halua tietää, kuinka pilalla lonkat yms. ovat. "Tieto lisää tuskaa". Fysioterapia on hänen mielestään ihan hyvä juttu ja Freddy pääseekin varmaan fysioterapiaan ihan lähiaikoina. Möys silmäpeilaukseen äiti on alkanut myöntyä.

7. Minusta tulee eläinlääkäri. Jos siis selviän fyssasta ja kemmasta. Se ei ole ihan itsestäänselvää.

8. Haluaisin muuttaa blogin ulkoasua, mutta olen huono ulkoasujen muuttamisessa. Se on todella hidasta eikä lopputulos koskaan miellytä minua, joten en jaksa alkaa säätää.

Päivitystauolta palailua

2011-10-24T14:26:00.000+03:00

Hupshei, päivitystauko pääsi taas venähtämään turhan pitkäksi. Oli koeviikkoa ja luistelukisoja ja sellasta, niin on nuo koirailut jääny taas vähän vähemmälle. Enimmäkseen ollaan vaan lenkkeilty ja satunnaisesti treenattu vähän koiratanssia. Ens sunnuntaina meillä alkaakin viiden kerran koiratanssin jatkokurssi, tosin ekalle kerralle me ei päästä omien luistelukisojeni takia.

Viikonloppuna oli muuten koiratanssin avoimet EM:ät Tanskassa! Onnea kaikille suomalaisille hienoista suorituksista, erityisesti HTM-joukkueelle joukkuepronssista! Tarkemmat tulokset löytyvät kisajärjestäjän blogista ja tässä vielä linkki Suomen maajoukkueen blogiin. Espoon Agimestan hallilla järjestetään 4.2.2012 koiratanssin möllikisat. Me tähdätään sinne!

Syyslomaa me vietettiin vuokratulla mökillä keskellä Nuuksion metsiä. Freddy ja minä viihdyttiin siellä erinomaisesti, mutta ehdittiin valitettavasti olla siellä vain yksi yö, kun jollain oli taas luistelukisat..

Ja pari hassua kuvaa meidän lenkkipolulta. On muuten kiva, että vaikka asutaan Espoossa Länsiväylän varressa, niin metsä on ihan kivenheiton päässä ja päästään joka päivä sinne ulkoilemaan.

Me oltiin muuten saatu pariinkiin otteeseen tunnustushaaste. Vastaan haasteeseen tässä ihan lähiaikoina joku päivä kunhan vaan kerkeän :)

Potkulauta Pärnu

2011-09-12T23:22:00.001+03:00

Olinkin kokonaan unohtanut mainita, että Rasse oli meillä viikonloppuhoidossa. Saimme nauttia pienen sympaattisen nokkahuilun (siitä lähtee kummallisia, nokkahuilua muistuttavia ääniä :D) seurasta perjantaista sunnuntaihin. Rasse on täälläpäin hyvin toivottu vieras. Paitsi ehkä Freddyn mielestä.

Freddyn mielestä Rasse on tosi kiva, jos sillä on oma emäntänsä mukana. Freddyn mielestä ei ole kivaa, jos joutuu jakamaan minut Rassen kanssa. Sillä on vähän tapana loukkaantua moisesta. Ehkä se ei siksi ollut kovin innostunut tokosta eilen. Tai sitten se johtui jostain ihan muusta. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa jotenkin todennäköisemmältä. Onneksi me saatiin sovittua ja nyt me ollaan taas kavereita. Ja kyllä Freddy Rassesta tykkää, sen kanssa on tosi kiva riehua ja painia.

Sen verran on vielä pakko mainita eilisestä harkkatokosta, kun pikkasen nauratti vanhoja blogipostauksia lueskellessa. Toukokuun harkkatokokokeessa olemme saaneet palautetta, että meillä on todella hyvä yhteistyö ja että Freddystä näkee, että sillä on kivaa ja se tykkää tokosta ja minun kanssani työskentelystä. Eilen taas saatiin kommenttia, että yhteistyö puuttui ja koiraa ei kiinnostanut. Joo, kyllä me puhutaan ihan samasta koirasta :D

Häkkiapinat

Lueskelin tässä äskettäin ihan mielenkiinnosta blogin tilastoja. Täytyy sanoa, että blogimme on löydetty varsin mielenkiintoisilla avainsanoilla. Monet niistä oli hyvin imartelevia, kuten "lihonut", "collie huono turkki", tai "sotanorsu doberman". Kaikkein kummallisinta oli kuitenkin se, että kaksi kertaa blogi on löydetty haun avainsanoilla "potkulauta pärnu" :D Eipä tainut etsijä löytää hakemaansa. Enkä oikein käsitä, miten tuolla päätyy meidän blogiin. Mutta piristi päivää kummasti.

No ei ihan niin kuin Strömsössä

2011-09-11T22:38:00.000+03:00

Tänään aamulla hypättiin Freddyn kanssa bussiin suuntana harkkatokokoe Tiltulla. Ilmoittauduttiin toimistossa ja lähdettiin lenkille. Pysähdyttiin hetkeksi Kilon poliisin parkkipaikalle ja tehtiin pari ihan lyhyttä seuraamista ja luoksetulo. Homma näytti oikein lupaavalta.

Nakkilelu-luokka alkoi klo 10.00 ja ensin tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Ne sujuivat oikein hyvin, jonka jälkeen me siirryttiin odottamaan vuoroamme. Me mentiin kehään neljänsinä, ja kun oli meidän vuoro suorittaa yksilöliikkeet, oli Freddy ihan hukassa. Se oli ihan pihalla koko touhusta ja vaan löntysteli perässä. Siitä innokkuudesta ja täysillä tekemisestä ei ollut tietoakaan. Tämä ei ollut se Freddy, jonka kanssa on tosi kiva tehdä kaikkea ja joka tekee sata lasissa. Tämä oli se Freddy, jonka kanssa "treenasin tokoa" pari vuotta sitten naksuttelemalla aina, kun koira edes vähän vilkaisi minuun. En tiedä missä oli vika, mutta pieleen meni.

Pisteet ja ne kuuluisat kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10: Siinä se istui, antoi nätisti koskea itseään, mutta ei ollut kovin innostunut tuomarista.

Paikkamakuu 10: Kympin arvoinen suoritus :)

Seuraaminen 7: Sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Freddy oli jollain sunnuntaikävelyllä. Roikkui kyllä mukana ja teki kaikki perusasennot, mutta tosiaankin roikkui mukana, oikeasta paikasta ei ollut tietoakaan ja kontakti.. Niin siis mikä kontakti?

Liikkeestä maahanmeno 8: Ekalla käskyllä jäi seisomaan, tokalla meni maahan. Seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista.

Luoksetulo 6: Palkkasin jätössä, että pysyisi istumassa eikä läsähtäisi makuulle, siitä -1 piste. Ja kuitenkin se kävi makuulle. Matka oli korkeintaan 1,5 metriä, joten Freddy ei tajunnut ollenkaan, että sen pitäisi tulla luokse, kun sehän melkein oli jo luona. Olisi varmaan pitänyt käyttää sivulletulokäskyä luoksetulokäskyn sijaan, sen se olisi jopa saattanut tajuta. Mutta joo, kyllähän se sieltä tuli ekalla käskyllä, mutta hiiiiitaaaaaasti ja perusasentoon tuleminen vaati käsiavun.

Liikkeestä seisominen 7: Tässä vaiheessa Freddyllä syttyi jokin pieni lamppu päässä. Siitä, miten se tuli perusasentoon, huomasi heti, että nyt sillä välähti. "Aijaaaa, hei täähän on tätä tokoo!". Silti kuitenkin vain 7, koska käskyn jälkeen otti pari askelta ennen pystähtymistä, mutta sitten seisoi hyvin ja pysyi nätisti. Tuomarikin sanoi sitä, että seisoo tosi nätisti sitten kun seisoo, mutta koska se ei pysähtynyt heti niin olin tavallaan antanut kaksoiskäskyn (?) Itse olin kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka sinne ne pari ylimääräistä askelta tulikin (Tässä kyllä vähän ihmettelin, kun seuraava koirakko teki ihan samanlaisen suorituksen, koira otti pari askelta käskyn jälkeen ja vielä ennakoi viimeisen perusasennon, ja silti pisteitä tuli 8,5. En sitten tiedä, miksi meidän suoritus oli niin paljon huonompi).

Estehyppy 10: Tässä vaiheessa Freddy oli jo ihan kärryillä hommasta ja hienohan se hyppy oli.

Kokonaisvaikutus 7: Tuomari sanoi, että oli vähän ristiriitaista, kun välillä se teki tosi nätisti, mutta sitten taas välillä oli haluton ja yhteistyö puuttui. Ja niinhän se olikin.

Pisteitä tuli yhteensä 129/160 ja jotenkin ihmeellisesti me onnistuttiin kuitenkin olemaan sijalla 3./6.

Harmittaa. Minun puolestani kaikki liikkeet olisivat vaikka saaneet mennä nollille, jos se vaan olisi johtunut siitä, että Freddy innoissaan touhuilee kaikkea samaan aikaan eikä tee mitään oikein. Jos se olisi yrittänyt ja ollut mukana. Mutta kun ei, kun ongelma oli se, ettei sitä kiinnostanut ollenkaan. En tajua mikä siihen meni, kun meillä on ollut niin kivaa treenatessa ja aina on ollut tosi hauskaa. Tuomari kysyi, että jännittikö minua, mutta ei, ei minua jännittänyt. Kun ryhmäliikkeet menivät niin hienosti ja sitten se nukahti. Ja kun se tuolla tavalla yhtäkkiä heräsi ja alkoi tehdä innoissaan. Ja sitten kun se teki, niin teki kympin arvoisia suorituksia. Plaah, tekisi mieli mennä mahdollisimman pian uudestaan, mutta seuraava harkkatokokoe taitaa olla vasta ensi kuussa ja minä en taida päästä sinne. Joten saas nähdä, milloin päästään seuraavan kerran.

Se on kai sitten niin että vaan back to basics. Riehutaan ja pidetään ihan supermegahauskaa treeneissä niin, että Freddykin nauttii siitä tekemisestä. Mutta kun niin minä olen tietääkseni treenannut koko ajan. En ymmärrä.

Mutta tällaista kai se koirien kanssa on. Eipä me tästä lannistuta, vaan jatketaan eteenpäin :) Ei se maailma yhteen harkkakokeeseen kaadu.

Freddy ja Freddyn luu, jonka se sai palkinnoksi. Saatiin myös iso köysilelu, joka valitettavasti Freddyn suuhun on aivan liian suuri

Shelttejä kerrakseen

2011-09-04T19:44:00.001+03:00

Eilen Freddy pääsi mukaan kaverilleni. Kaverillani oli illan tätinsä hovawart Molly hoidossa ja koirat tulivat oikein mainiosti toimeen keskenään. Eivät pahemmin kiinnittäneet toisiinsa mitään huomiota, mikä oli ihan hyvä. Tulivat toimeen, mutta eivät hajottaneet taloa riehumalla. Tehtiin pitkä iltalenkki, jonka jälkeen molemmat kävivät tyytyväisinä nukkumaan. Kotiin lähdettiin vasta niin myöhään, että Freddy oli ehtinyt jo käydä yöunille eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi keskellä yötä piti lähteä ulos pimeään kyyhöttämään bussipysäkille. Bussissa nukkui taas niin sikeästi, etten raaskinut pistää sitä kävelemään bussipysäkiltä kotiin, vaan kannoin pienen hauvan sylissä kotiin. Ai miten niin pilalle hemmoteltu koira?

Tänään ohjelmassa oli E-SS:n ulkoilupäivä Luukissa. Päivän aikana käveltiin luontopolku jonka varrella vastailtiin shelttiaiheisiin kysymyksiin, syötiin, kisattiin juoksukisa ja ihan vaan vietettiin aikaa sheltteilijöiden kesken. Lopuksi oli vielä näyttelykoulutus halukkaille, mutta siihen me ei osallistuttu. Paikalla oli mukavasti väkeä, shelttejä ehkä lähemmäs 30 ja ihmisiä sitten vähän vähemmän.

Luontopolulle jakauduttiin pienempiin porukoihin ja lähdettiin polulle vähän eri aikoihin. Meidän porukkaamme kuului Freddyn lisäksi kaksi shelttiä, joista toinen oli tuttu ja turvallinen Rasse. Niiden kanssa Freddy pistikin ralliksi. Luontopolun jälkeen jäätiin nurmialueelle syömään ja sheltit saivat touhuta vapaasti. Freddy tosin kyhjötti lähinnä minun jaloissani ja ärhenteli niille koirille, jotka kehtasivatkin tulla minua moikkaamaan.

Se on Freddyssä ikävää, että se ei tykkää toisista koirista, jos ne ovat minun lähelläni, vaan ärisee niille. Kauempana minusta se tulee hyvin toimeen toisten kanssa, mutta minun jalkojeni juurella ei. Yritin saada sitä juoksemaan muitten kanssa ja kyllä se vähän kävikin toisten kanssa leikkimässä, mutta enimmäkseen se kyhjötti minun jaloissani. Ettei se emäntä vaan pääse katoamaan siinä vilinässä. Kerran se kadotti minut ja käveli ympäriinsä eksyneen näköisenä. Kun se sitten vihdoin löysi minut niin ei riemulla ollut rajaa. Taisi toinen jo pelästyä, että se on kadottanut minut lopullisesti eikä löydä minua enää ikinä.

Muistan kun pienenä Freddy veteli koirapuistossa täysiä ympäriinsä eikä välittänyt minusta pätkääkään. Joidenkin ihmisten koirat eivät pahemmin välittäneet muista koirista, vaan hengailivat omistajiensa jaloissa ja halusivat vain leikkiä omistajiensa kanssa. Silloin kadehdin heitä, minäkin halusin, että minun koirani haluaisi vain olla minun kanssani. En ole tarkoituksella opettanut Freddyä roikkumaan koko ajan minun jaloissani, jotenkin siitä on vain tullut sellainen. Nyt minulla on koira, joka mieluiten vain hengaa minun kanssani ja leikkii minun kanssani mieluummin, kuin toisten koirien kanssa. Ja nyt haluaisin, että se leikkisi ja riehuisi muitten kanssa. Yleensä se menee niin päin, että omistaja jahtaa koiraansa kun koira ei halua tulla kiinniotetuksi, mutta minäpä juoksin tänään koiraani karkuun. Tuo vaan saa minut kiinni aika paljon helpommin. Mutta kai se on vaan niin, että Freddy leikkii mieluummin vain tuttujen kavereitten kanssa.

Kivaa kuitenkin oli, kiitos mukavasta päivästä! Kuvia Freddystä oli ihan hirmu vaikea saada, juuri siitä syystä, että se oli koko ajan minussa kiinni. Ja silloin kun se leikki, niin joku koira onnistui aina tunkemaan siihen kameran eteen :D Sellasta se on näitten kanssa.

"Kyllä mä tiiän, että sulla on siellä makkaraa!"

Jep, ei ole helppoa ottaa kuvia, kun paikalla on n. 30 sinkoilevaa koiraa

Rasse ja Freddy

Hylätty pieni shetlantilainen etsii omistajaansa

Oli tosi kiva nähdä niin paljon shelttejä ja Freddylläkin oli hauskaa, kun sieltä sitten löytyi pari kivaa leikkikaveria. Toivottavasti päästään mukaan treffaamaan muita shelttejä taas mahdollisimman pian.

Ainiin ja saatiin muuten mitattua Freddy ensimmäistä kertaa ihan kunnon mitalla! Hienosti se seiso pöydällä vaikkei ollakaan sitä ollenkaan harjoteltu. Säkäkorkeutta tuolla elikolla on tasan 37cm :)

Paniikkitokoilua

2011-08-31T22:40:00.000+03:00

Me ei kesäloman aikana olla treenattu tokoa juuri ollenkaan. Kalenteria selaillessani huomasin harkkatokokeen, johon olin suunnitellut osallistuvani Freddyn kanssa. Aikaa kokeeseen on reilu viikko. Hups.

Laadin siis tehokkaan treenisuunnitelman, jota lähdettiin toteuttamaan tänään. Suunnattiin läheiselle hiekkakentälle ja eikun lihapullat esiin. Tehtiin alkuun vähän seuraamista ja Freddy oli ihan kuutamolla. Ei tajunnut mistään mitään, eikä edes osannut seurata lihapullaa kun tungin sen Freddyn naaman eteen. Sitä touhua ei kyllä ihan heti seuraamiseksi tunnistanut.

Sitten Freddyllä yhtäkkiä syttyi jonkinlainen lamppu päässä ja homma lähti kulkemaan. Freddyn seuraaminenhan ei ole koskaan ollut mitenkään täydellistä, enkä aio sille täydellistä seuraamista opettaakaan. Kunhan nyt pysyy suunnillee oikeella paikalla ja pitää sitä kontaktia yllä. Sellaista seuraaminen tänään oli. Käännöksissä pysyi hyvin mukana ja teki oikein hyvällä vireellä. Matka oli lyhyt ja palkkasi usein.

Väliin tehtiin paikkamakuu. Tätä ollaan kyllä treenailtu jonkin verran kesän aikana, joten ajattelin tehdä kokonaisen minuuutin paikkamakuun. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun puskista yllättäen ilmestyi The Häiriö. Toinen koira. Toiset koirat ovat ok, jos nekin tekevät paikkamakuuta. Mutta jos ne juoksevat ohi niin hui. Lyhensin siis matkaa reippaasti ja palkkasin tosi tiheään tahtiin. Freddy ei kuitenkaan näyttänyt olevan toisesta koirasta moksiskaan, joten peruutin taas pari askelta ja hyvinhän Freddy pysyi. Aika makeeta. Seisoin hetken Freddyn vieressä ennen kuin vapautin perusasennon kautta. Sillä kun on tapana ennakoida ja nousta ylös ennen lupaa. Tänään hoiti senkin superisti.

Jäävät olivat loistavia! Tehtiin ensin liikkeestä maahanmeno ja toimi heti täydellisesti. Ja minä kun luulin, ettei se osaa. Siirryttiin siitä suoraan tekemään liikkeestä seisominen. Viimeistään tässä vaiheessa olin varma, että menee pieleen, koska Freddy ei erota käskyjä "maahan" ja "seiso", tai ainakaan se ei jaksa kuunnella niitä ja arpoo sitten, että meneekö maahan vai jääkö seisomaan. Olin siis täysin valmistautunut siihen, että se menee maahan kun käsken seisomaan, mutta Freddy yllätti ja tadaa, siihen se jäi seisomaan. Minä en voinut muuta kuin ihmetellä. Koska eihän se osaa näitä juttuja. Ei se erota käskysanoja toisistaan. Tai niin ainakin luulin.

Loppuun vielä luoksetulo. Odotti hienosti ja luvan saatuaan tuli täysillä. Tehtiin uudestaan ja silloin ilmestyi The Ultimate Häiriö. Ohi menevä koira paikkamakuun aikana on eri asia kuin ohi menevä koira luoksetulon aikana. Ja joku random koira on eri asia kuin Freddyn shelttikaveri Jane. Meinasin jo odottaa, että Jane omistajineen ehtii mennä ohi ja kadota näkyvistä ennen kuin tehdään, mutta sitten päätinkin ottaa riskin ja katsoa, onnistuisiko luoksetulo noinkin pahan häiriön alla. Ja onnistuihan se, ihan täydellisesti! Perusasentoon tulemiseen tarvitsee pienen käsiavun, mutta muuten menee loistavasti. Se oikeesti osaa!

Loppuun riehuttiin oikein kunnolla, en olisi voinut olla tyytyväisempi treeniin! Freddy oli ihan hurjan innokas sitten kun se tajusi, että mitä tässä oltiinkaan tekemässä ja teki kaiken täysillä. En voi kuin hehkuttaa. Ei se toko ollutkaan niin tylsää! Nyt on taas motivaatiota kunnolla ja toivottavasti Freddylläkin into säilyy. Jos se tekee näin hyvin sitten harkkakokeessa niin varmaan sekoan. Mutta katotaan sitä sitten.

Parasta aikaa koiran omistamiselle

2011-08-31T11:24:00.000+03:00

Kesä on minusta ihana vuodenaika. Suomen kesä on ihanan kaunis ja minä rakastan lämpöä, jota on viime vuosina myös Suomen kesissä riittänyt. Ja kesäsateet ovat jotain niin ihanaa. Ja sitten on tietysti kesäloma.

Syksy tulee kuitenkin vahvana kakkosena. Onko olemassa mitään ihanampaa, kuin pimenevissä syysilloissa peiton alle käpertyminen kaakaomuki kädessä. Ja tietenkin koira kainalossa. Ja se ääni, mikä sateesta lähtee, on parasta. Yleensä puhutaan sateen ropinasta, mutta tätä kirjoittaessani ulkona sataa kaatamalla, eikä sitä ääntä voi oikein ropinaksi kutsua. Se on pikemminkin jonkin sortin "huminaa".

Jos mietitään ihan puhtaasti koiranomistajan näkökulmasta, on syksy varmastikin paras. Silloin ei ole liian kuuma eikä liian kylmä, joten koiran kanssa voi lenkkeillä kunnolla ilman, että se (tai omistaja) läkähtyy tai jäätyy. Syksyisessä metsässä on niin ihana ulkoiluttaa koiraa. Toki syksyllä joutuu usein ulkoiluttamaan koiraa sateessa ja kuraa tulee sisään yhden ulkoilukerran jälkeen enemmän kuin koko kesän aikana yhteensä, mutta silti se on vaan niin parasta. Sitä paitsi minusta sateessakin on ihan kiva ulkoiluttaa koiraa, kunhan on kunnolliset ulkoiluvaatteet (rakastan Hurtan ulkoilupukuani!). Freddy sen sijaan ei aina ole ihan yhtä innokas ulkoilija sateella :D

Viikon takaiselta aamulenkiltä otettuja kuvia (silloin paistoi aurinko, tänään tosiaan ulkoiltiin kaatosateessa):

"Terällä, yhdessä, koiran kanssa"

2011-08-25T21:27:00.001+03:00

Taitoluisteluseurani "slogan". Tai no ei ihan, mutta melkein. "Terällä, yksin ja yhdessä".

Petsien koiratanssikeskustelussa mainittiin, että koiratanssia on verrattu taitoluisteluun ja etenkin pariluisteluun. Minulle on koko ajan ollut selvää, että jo 12 vuotta kestäneestä taitoluistelu-urasta varmasti on koiratanssissakin vähän jotain hyötyä, mutta edellisen kommentin jälkeen olen pohtinut asiaa vähän syvällisemmin ja huomannut, että lajeissa on tosiaan todella paljon yhteistä.

Molemmissa lajeissa on tarkoitus suorittaa ohjelma musiikin tahtiin. Ohjelma suoritetaan määrätyllä alueella (taitoluistelussa kaukalo, koiratanssissa kehä) ja koko aluetta tulee käyttää hyväkseen. Pisteet laskevat, mikäli ohjelma ei kata koko aluetta.

Ohjelma koostuu eri liikkeistä/elementeistä. Liikkeestä siirrytään toiseen erilaisilla siirtymillä, joiden pitää sopia ohjelmaan ja olla osa koreografiaa. Myös elementit ovat osa koreografiaa. Elementtien tulee olla teknisesti mahdollisimman vaikeita ja ne tulee suorittaa laadukkaasti ja täsmällisesti.

Ohjelman tulee olla mahdollisimman vaikea, mutta se kuuluu saada näyttämään mahdollisimman sujuavalta ja helpolta. Ohjelman tulee sopia musiikkiin ja esityksellä on usein jokin teema. Koreografian tulee olla tarkkaan suunniteltu musiikkiin ja kaikki liikkeet ovat osa koreografiaa. Myös esiintymisasu tukee ohjelman teemaa.

Molemmat lajit ovat siis hyvin vaikeita. Ohjelmassa tulee suorittaa vaikeita liikkeitä, mutta esityksen tulee näyttää helpolta "taiteelliselta luomukselta". Ohjelman pitää olla selkeä kokonaisuus ja sen täytyy pysyä kasassa. Musiikkia tulee osata tulkita eikä ohjelma ole pelkkä ohjelma, se on esitys.

Pariluistelussa lisänä tulee vielä se, että ohjelman tulee olla hyvin suunniteltu molempien osapuolten suhteen, molempien tulee tietää mitä tehdä ja liikkeiden tulee olla yhtenäisiä ja näyttää hyvältä yhdessä tehtyinä. Molempien tulee ottaa toinen huomioon koko ajan ja tietää mitä toinen tekee. Omaa tekemistään pitää osata säädellä parin tekemisten mukaan.

Kaiken kaikkiaan lajeissa on todella paljon yhteisiä piirteitä ja taitoluisteluharrastuksestani saattaa olla koiratanssissa enemmän hyötyä kuin kuvittelinkaan. Katsotaan mitä saadaan aikaseks :D

Pahoittelen tekstin sekavuutta, siinä käy helposti niin, että teksti menee sekavaksi kun kirjoittaa omia pohdintojaan suoraan päästä :D

Syksyn sävel

2011-08-22T21:06:00.000+03:00

Syksy on virallisesti saapunut. Istun huoneessani ja kuuntelen ukkosen jyrinää. Ja Freddyn haukuntaa. Koska Freddy haukkuu ukkoselle. Paitsi jos sen nappaa syliin. Silloin se on ihan hiljaa ja tyytyväinen. Lukion toista vuotta on takana viikko. Arki on lähtenyt rullaamaan.

Kesälomani viimeisen viikon vietin Valkeakoskella luisteluleirillä, mikä oli oikein hauskaa. Vielä hauskempaa oli, kun jäähallin takapihalle yllättäen ilmestyi koiranäyttely. Siellä piti sitten käydä vähän pyörimässä aina, kun treeneiltä vaan ehti. Luistelutreenit olivat valitettavasti ihan päällekkäin shelttikehän kanssa, joten shelttejä ei tullut nähtyä paljon yhtään. Paitsi että meidän kanssa samassa hotellissa asui porukka kuuden (?) sheltin kanssa. Teki mieli napata ne kaikki syliin ja Freddyäkin tuli hirmu ikävä. Onneksi sain pian taas oman shelliäiseni kainaloon. Ja näyttelystä sille tarttui mukaan myös uusi vaaleansininen fleece-panta. Pannasta mahdollisesti kuvaa myöhemmin.

Eilen käväisin Inkoossa E-SS:n valokuvauskurssilla. Kurssin vetivät Jari Alanen ja Irene Vinha. Tuli taas opittua kaikennäköstä uutta ja toivottavasti se jatkossa näkyy edes jollain tasolla blogin kuvissa. Tosin yksi valokuvauskurssi ei ihan kokonaan taida minua huonoilta kuvilta pelastaa.. Mutta nyt on ainakin teoria joissain määrin hallussa, niin ehkä sitä ajan kanssa oppii hyödyntämään myös käytännössä.

Muutama harjoituskuva kurssilta. Eihän nämä mitään huippukuvia ole (Bloggerkin vaikuttaa osaltaan laatuun), mutta näissä kuvissa olen säätänyt kameran asetukset ihan kokonaan itse, mikä on jo sinällään saavutus :D Voin ehkä tässä vaiheessa tunnustaa olevani nolo ihminen joka on hankkinut järjestelmäkameran ja käyttää aika paljon automaattiasetuksia... Hehheh. Noei, olen minä yrittänyt opetella niitä säätöjä, mutta se on niin hirmusen hankalaa. Mutta kurssilla syttyi paljon pieniä lamppuja, niin ehkä siihenkin on vähitellen tulossa jotain muutosta :)

Pidin kurssista todella paljon, ihmiset olivat mukavia, kurssipaikka oli mukava ja sää suosi. Melkein unohti, että se syksy oli tulossa.

Freddy jäi tällä kertaa vähän vähemmälle huomiolle, ehkä se pääsee taas seuraavaan postaukseen mukaan :D

"When I look at my dog, I see only greatness"

2011-08-03T16:31:00.003+03:00

Se haukkuu. Paljon. Se haukkuu melkein kaikille meidän talomme ohi meneville autoille ja koirille. Se haukkuu usein pölynimurille. Se haukkuu jos sisarukseni tappelevat. Se haukkuu tulitikuille (???). Se haukkuu uudenvuodenraketeille ja joskus jopa ukkoselle.

Joissain tilanteissa se yrittää edelleen päästä autojen ja pyörien perään. Se ei oikein tottele muita kuin minua. Ja se pelkää lapsia (sillä on erittäin huonoja kokemuksia lapsista). Sellaset lapset, jotka eivät tule metriä lähemmäs, ovat ihan kivoja. Ja sellaset, jotka syöttävät nameja. Mutta ne lapset, jotka haluavat halailla, ovat pelottavia.

Se on myös erittäin häiriöherkkä. Kun ympärillä tapahtuu vähänkin jotain jännää, sen keskittyminen herpaantuu. Se reagoi kaikkeen tosi helposti ja nopeasti.

Ja silti se on ihan huippu! Se on ihan hulvattoman hauskaa seuraa, se saa minut aina hymyilemään ja sen positiivisuus on ihailtavaa. Se on ihan täysin sekopäinen ja se on hienoa! Se on yksinkertaisesti vaan niin huikea otus, ettei sitä voi sanoin kuvailla!

Monen mielestä se on varmastikin ärsyttävä. Joidenkin mielestä sillä esiintyy "ongelmakäyttäytymistä". Harva ymmärtää, miten se voi minusta olla niin täydellinen. En minäkään aina ole ymmärtänyt. En ymmärtänyt, miksi koirani oli aina kiinnostunut kaikesta, paitsi minusta. Se ei kuunnellut minua eikä se näyttänyt tarvitsevan minua mihinkään ja oli kaikin tavoin todellä itsenäinen.

Ja sitten mokasin pahemmin kuin olin koskaan aiemmin mokannut. Ja koirani jäi auton alle. Enkä osannut silloinkaan toimia oikein. En osannut toimia rauhallisesti ja asiallisesti. Minä itkin ja huusin että sen pitää päästä lääkäriin. Onneksi muut osasivat toimia. Autossa matkalla lääkäriin minä itkin ja huusin edelleen. Freddy oli minun sylissäni enkä antanut sen nukahtaa. Se oli niin rohkea. Nuoli kyyneleet poskiltani aina uudestaan ja uudestaan, vaikka yritinkin estellä sitä. Sen piti säästää voimiaan. Lopulta se ei enää jaksanut ja minä olin aivan varma, ettemme pääsisi perille ajoissa.

Mutta me pääsimme. Siellä oltiin valmiina ja Freddy pääsi suoraan autosta tiputukseen. Lääkäri käski minun vetää syvään henkeä kaksi kertaa ja sitten rauhoittumaan. Tein niin. Onneksi joku viimein käski minun rahoittua. Pidin Freddystä tiukasti kiinni kunnes oli pakko päästää irti ja Freddy vietiin leikattavaksi.

Seuraavat viikot nukuin yöt Freddyn kanssa lattialla. Lintsasin koulusta ja roikuin eläinlääkärillä, missä Freddy oli koko päivän aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Luin netistä koirien selviytymistarinoita ja katsoin YouTubesta videoita kolmijalkaisista koirista, koska silloin oli todennäköistä, että koirastani tulisi kolmijalkainen.

Monesti teki mieli luovuttaa. Teki pahaa katsoa, kun toinen kärsi. Siihen sattui. Se tuntui väärältä. Tuntui, kuin se olisi itsekin jo luovuttanut. Monta kertaa meinattiin ajaa lääkärille ja pyytää päästämään pikkuinen pois. Mutta silloin se aina nosti päätään ja heilautti häntäänsä ja siitä näki, ettei se ollut vielä luovuttanut. Se oli taistelija.

Ja Freddyhän on taistelija. Se on taistellut itsensä tähän pisteeseen ja nyt se elää täyttä koiran elämää. Se leikkii ja riehuu, se nauttii pitkistä metsälenkeistä ja koirakavereiden kanssa juoksemisesta. Jalassa oleva tossu on ainoa joka paljastaa, että sen tassussa on jokin vikana.

Parin vuoden aikana minä olen oppinut koirista niin paljon, että sitä on vaikea käsittää. Tietysti olin lukenut kaiken mahdollisen koirista ja osasin varmaankin 5 eri koirakirjaa ulkoa ennen koiran hankkimista. Luulin tietäväni kaiken. Ja ehkä teoriassa tiesinkin paljon. Mutta se käytäntö on niin eri juttu. Ja kun viimein tajusin sen, alkoi kaikki yllättäen luistaa. Minun koirassani ei ollutkaan mitään vikaa. Minun koirani oli mahtava, mutta samaa ei voinut sanoa minusta. Me puhuimme koirani kanssa täysin eri kieltä, enkä minä ollut edes yrittänyt ymmärtää koiraani, ainoastaan yrittänyt pakottaa sitä ymmärtämään minua ja sopeutumaan siihen, mitä minä haluan. Ja kun viimein tajusin sen, kaikki solmut aukesivat.

Nyt meillä on ihan mahtava suhde. Tajuamme toisiamme ja meillä on aivan älyttömän hauskaa yhdessä. Yhdessä treenaaminen on kivaa ja me molemmat olemme täysillä mukana silloin kun tehdään jotain. Muut eivät tajua meidän juttujamme ollenkaan, ne ovat vähän niin kuin meidän "inside-juttuja". Eikä koirani ole tottelematon, se on itse asiassa erittäin yhteistyöhaluinen. Ja minua se tottelee vallan hyvin, eikä sen itse asiassa edes tarvitse muita sen kummemmin totella. Eikä sen kanssa ole vaikea toimia, kunhan vaan pääsee samalle aaltopituudelle sen kanssa. Minun koirani tarvitsee minua, se luottaa minuun ja pyytää minulta ohjeita. Se turvautuu minuun, silloin kun se ei tiedä, miten toimia. Se kaipaa läheisyyttäni ja minä sen läheisyyttä.

Monet eivät ymmärrä koiraani eivätkä tajua, miten se on minusta niin loistava. Mutta hei, eihän kenenkään tarvitsekaan tajuta! Eihän muitten tarvitse rakastaa koiraani niin paljon kuin minä rakastan. Ei heidän tarvitse edes pitää koirastani! Koska se on minun koirani, minä elän sen kanssa ja minä harrastan sen kanssa.

Aivan sama mitä muut ajattelevat, koska minä tiedän, että Freddy on maailman paras koira!

Nyt saatto mennä "vähän" lässytykseks, mutta ei se haittaa, välillä saa lässyttää.

Oletko koskaan..

2011-07-26T19:57:00.000+03:00

.. paketoinut koiran jalkaa Kampin bussiterminaalin lattialla? Minäpä olen. Koska koirani kävi uimassa, minkä seurauksena sen tassuside tietenkin kastui, ja koska A) tällaisilla helteillä ei ole kiva jättää jalkaa hautumaan litimärkään siteeseen B) koiran mielestä märällä siteellä hengaaminen ei ehkä ole mitenkään erityisen mukavaa, päätin vaihtaa tassusiteen siinä bussia odotellessa. Saimme yllättäen myös vähän yleisöä. Ensin ihmiset katsoivat lievästi säikähtäneen nököisinä, kun minä kaivan laukustani järjettömän kokoiset Fiskarsin sakset (joku idiootti [joka ei siis missään nimessä ole minä] on menny piilottamaan ne pienet sakset enkä minä siinä kiireessä lähtiessäni ehtinyt niitä alkaa etsiä) ja kun he tajusivat, että aion leikata niillä saksilla ainoastaan koirani tassusiteen irti, he siirtyivät siihen ympärille katsomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Minä se täällä vaan leikkelen koiraani, ei mitään sen jännittävämpää. Freddy ei onneksi yleisöstä ollut moksiskaan, makasi vaan rauhassa kyljellään ("Oooh, onpa se kiltti kun se vaan makaa siinä ja antaa niin hienosti laittaa! Meidän Musti ei pysyisi hetkeäkään paikallaan. Laita varovasti ettei vaan koiraan satu, kun se kerran on noin nätisti!").

Kampissa kera märän tassun olimme siitä syystä, että olimme käyneet Rajasaaressa miittailemassa vähän Petsieläisiä. Minähän en pitkään aikaan ollut avannut koko Petsietä, mutta tänään aamupäivällä päästyäni kotiin luistelutreeneistä rupesin miettimään, josko tässä joku päivä olisi joku kiva miitti. No kappas, tänään pitäisi olla Rajasaaressa! Jaa milloin? No alle 20 minuutin kuluttua! Meiltähän kestää Rajasaareen julkisilla lähes tunti, joten myöhästyttiin vähäsen, mutta eipä se pahemmin haitannut.

Heti portilla meitä vastaan tuli nainen shelttinsä kanssa ja nämä kaksi pistivät heti leikiksi. Yleensä Freddyllä kestää jonkin aikaa ennenkuin se suostuu leikkimään toisen koiran kanssa ja vain jotkut koirat kelpaavat leikkikaveriksi. Shelttien kanssa se kuitenkin leikkii tosi mielellään ihan heti. Muitten kanssa se ei sitten oikein leikkinyt, vaan keskittyi lähinnä haukkumiseen, toisten komentamiseen ja minun vieressäni kökkimiseen.

Mutta hei, tiedättekös mitä? Tänään Freddy UI! Siis ihan oikeesti ui! Veteen se tuli tänään reippaasti ja tuli perässäni suoraan aika syvälle, ei tarvinnut miettiä niin tarkkaan tällä kerralla. Kun oltiin päästy tarpeeksi syvälle heitin sille kepin parinkymmenen sentin päähän ja se ui hakemaan sen! Paitsi että keppi meinasi siinä vaiheessa unohtua, koska Freddy hämmästyi itsekin niin paljon, että unohti kepin ja ui sen ohi. Minä sain noutaa kepin ja tunkea sen rantaa kohti polskuttavan koiran suuhun. Kaveri vaikutti melko ylpeältä kun pääsi rantaan keppinsä kanssa. Aika hurjaahan se Freddyn mielestä oli, kun ei tassut yltäny ollenkaan pohjaan. Ja tekniikka oli aika hukassa. Yleensä koirilla on ongelmana se, että niitten takapää vajoaa ja etupää nousee pystyyn. Freddyllä taas oli vähän päinvastainen ongelma, koska sillä vajosi etupää. Se on sinänsä vähän kurjempi ongelma, koska sillä tavalla hukkuu nopeammin.

Pitäis mennä jollekin vähän rauhallisemmalle rannalle uimakouluilemaan ja ottaa pelastusliivit mukaan. En viitsi laittaa Freddylle liivejä silloin kun paikalla on paljon muitakin koiria, mennään mieluummin sitten opettelemaan sitä uimista erikseen.

Otettiin koirista ryhmäkuvatkin, mutta minun kameralla niistä kuvista tuli kyllä niin kaamean näkösiä että niitä en kehtaa julkasta :D

Zuida duida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?

2011-07-25T21:55:00.001+03:00

Blogin päivittäjä on viimein kotiutunut luisteluleiriltä Saksasta, joten blogin päivittäminen onnistuu taas. Koska minä olen ollut poissa muutaman viikon, ei päivitettävää matieriaaliakaan mitenkään kauheasti ole. Meidän porukat oli kotona koko sen ajan, kun minä olin poissa, joten Freddy sai olla ihan normaaliin tapaan kotona. Se tosin on taas lihonut hieman, minkä huomasin heti kun pääsin kotiin. Olin taas saanut painon tippumaan aika hyvin, mutta huomasi heti kun koiraa tunnusteli, että nyt sitä massaa on tullut taas lisää. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Äiti sai kiittää korkeampia voimia siitä, että vaaka oli rikki enkä saanut selville Freddyn tarkkaa painoa. Säästyi äiti sen pahemmilta raivoomisilta. Mutta kyllä meinasi taas pieni koira lähteä lentoon kun minä siihen kotiovelle ilmestyin, häntä vispasi eikä pikkueläin tiennyt oikein että miten päin sitä olisi. Ja se ääni mikä siitä lähti. Haukkumista, ölisemistä ja ihan suoraa kiljumista. Ihme ettei naapurit hälyttäny poliisia paikalle.

Eilen käytiin taas ulkoilemassa Rassen kanssa, pojilla oli tuttuun tapaan oikein hauskaa. Kotipihassa ne sitten rikkoivat siinä riehuessaan yhden pihavalon, lampusta katkesi jalka. Äitiä nauratti kun kaksi hullua veti täysiä telttaa ympäri, mutta nauru loppui kun katkennut lamppu löytyi nurmikolta. Saivat tosin nopeasti anteeksi, ei kai noille nyt voi kauaa olla vihainen.

Yllä on heikkolaatuisia kuvia tämän päivän uintireissulta. Kameran esiin laukusta kaivaminen ja sitten suin päin kuvien räpsiminen sen enempää asiaan keskittymättä ei koskaan aikaisemmin ole tuottanut hyvää tulosta, eikä se sitä yllättäen nytkään tehnyt. No mutta määrä korvaa laadun! Eiku..

Tehtiin siis tämän kesän ensimmäinen reissu Haukilahden uimarantaan. Freddyhän ei koskaan ole mennyt mielellään veteen, viime kesän lopulla sain sen nakeilla houkuteltua erittäin vastahakoisesti niin pitkälle, että pitkät mahakarvat pikkuisen kastuivat, mutta mitenkään mielekästä touhu ei tosiaankaan ollut eikä Freddyä sen pidemmälle saanut. Tänäänkään homma ei aluksi näyttänyt erityisen lupaavalta, mutta sitten jossain vaiheessa tapahtui jonkin sortin läpimurto. Freddy tuli minun perässäni aina vain pidemmälle ja pidemmälle, ja lopulta enää vain pää ja pieni kaistale selästä oli pinnalla ja Freddy joutui etutassuillaan tekemään jotain vähän uimista muistuttavia liikkeitä. Eikä minulla ollut edes nakkeja mukana! Ja Freddy näytti jopa viihtyvän! Ehkä se vielä jonain päivänä oikeesti ui. Kuvatodisteita tästä minulla ei valitettavasti ole, koska olin itsekin siellä vedessä Freddyn seurana ja kamera oli rannalla. Samoin mukaan lähtenyt pikkusiskoni oli vedessä ja kun käskin siskon juosta rantaan ottamaan kuva, lähti Freddy tietenkin innoissaan juoksemaan perään. Mutta ehkä noista joistain kuvista näkee miten märkä se on.. :D

Ei kestänyt kauaa ennen kuin Freddy, joka vielä vajaa tunti sitten oli kymmenen minuutin ajan kerännyt rohkeutta yhden tassun kastamiseen, haki innoissaan keppiä vedestä. Kolmannesta kuvasta näkee miten se juoksee reippaasti veteen eikä epäröi ollenkaan.

Aika rohkea toi mun hauva!

"Hei tule takaisin, älä pelkää, en minä ole ilkeä!"

2011-06-23T00:37:00.000+03:00

Käytiin Pepe-chihun kanssa iltalenkillä ja sen seurauksena on kasa kuvia. Pojat eivät aluksi erityisemmin toisistaan välittäneet, mutta kun päästiin rantaan riehumaan olisi Freddy mielellään leikkinyt vähän (tai vähän enemmän). Pepe ei ollut asiasta ihan samaa mieltä, vaan oli ihan paniikissa kun tällanen sotanorsu juoksee täysiä päin eikä ymmärrä, että toista pelottaa. Pepelle saattoi jäädä lieviä traumoja luoksetulosta, kun Freddy on sitä mieltä, että jos kaveri juoksee niin se varmaan leikkii Freddyn kanssa ja Freddyn on tarkoitus jahdata. Pepe raasu ei meinannut päästä emännän luo turvaan kun toinen tuli koko ajan eteen tai lähti jahtaamaan. Mutta oli niillä ajoittain ihan kivaakin :D

Blogger pilaa taas kuvien laadun.

Ei shelttien kaunista ulkonäköä arvostaville

2011-06-22T23:27:00.000+03:00

(Ihme takkukasa tuossa takajalassa)

Tältä näytti Freddy vielä vähän aikaa sitten. Sitten tuli kesä ja sen mukana helteet, joten omistaja päätti auttaa koiraansa, jottei sille tulisi niin kuuma. Mikäli arvostat shelttien kaunista turkkia ja olet sitä mieltä, että se on tärkeä osa sheltin olemusta, en suosittele lukemaan pidemmälle. Tai ihan ylipäätään jos arvostat shelttiä rotuna :D

Apua!

Otin trimmauskoneen kauniiseen käteen ja annoin palaa. Valitettavasti sen trimmauskoneen käyttäminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Olin ajatellut karvojen lähtevän tasaisesti ja nätisti kun sillä vähän tuosta hurauttaa, mutta kun tuolla on niin paksu karva ettei sitä trimmeriä meinannut saada menemään karvan läpi.

Kaulus oli jotenkin erityisen hankala :D

Lopputulos ei ehkä ollut ihan sellainen kuin toivoin, mutta eipä sillä niin väliä. Olisin halunnut turkista ehkä vielä vähän lyhyemmän ja ennenkaikkea tasaisen. No, aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta. Sitä paitsi, olen ennenkin esitellyt huikeita trimmaustaitojani blogissa, joten voiko sitä nyt mitään kovin hyvää lopputulosta odottaakaan.

Kuvat lopputuloksesta ovat vähän huonoja, mutta en ehtinyt ottaa parempia ennen kuin kamerasta loppui akku. Turkkihan kasvaa hirmu nopeasti ja turkin trimmaamisesta on nyt jo reilusti yli viikko, joten se on hieman ehtinyt jo kasvaa takaisinkin ja sen myötä se on myös tasoittunut hieman.

Hmmm.. nuo mahakarvat jäivät kyllä ehkä vähän turhan pitkiksi :D No mutta nyt se on jo paremman näköinen ja suunnitelmissa on vähän siistiä turkkia koneella tässä lähipäivinä. Oma kommenttini Freddystä kynimisen jälkeen oli "Kapinen kettu", mutta porukoitten mielestä se näyttää lähinnä lampaalta. Näin ollen Freddy tottelee nykyään nimeä Lambi. Pikkuveli määritteli Freddyn roduksi Shetland sheep(dog).

Kevyessä kesäturkissa kelpaa maata auringossa

Karva on onneksi uusiutuva luonnonvara!

Pikaista päivitystä

2011-06-21T00:51:00.001+03:00

Oma koneeni on jo pitkään reistaillut ja vähän aikaa sitten se viimeinkin sanoi poks eikä ole nyt pitkään aikaan suostunut toimimaan. Blogin päivittäminen on näin ollen käynyt aika mahdottomasti, mutta asiaan on tulossa muutosta varsin pian :) Huomenna pitäisi saada takaisin toimiva kone, joten päivitystä on pian taas luvassa.

Me ollaan puuhasteltu vähän yhtä sun toista ja jännittäviäkin on tapahtunut, sillä Freddyn turkille on tapahtunut hirveitä. Stay tooned :D

Painonvahtijat

2011-05-28T12:01:00.001+03:00

Freddy on nyt pari viikkoa syönyt Jahti&Vahtia, johon vaihdoimme Virbacista koska Jahti&Vahti nappulat sisältää enemmän lihaa, on suomalaista, hinta-laatu-suhde on kohdallaan (25kg Jahti&Vahtia maksaa saman verran kuin 3kg Virbacia) ja muutenkin olen kuullut kyseisestä ruokamerkistä paljon hyvää. Nyt Freddy syö siis Jahti&Vahti kevyttä ja olen ollut ihan tyytyväinen. Maistuvuus on erinomainen, Freddy ei ole koskaan tykännyt mistään nappuloista niin paljon, että se olisi jaksanut nähdä vaivaa niitten saamisen eteen (kun olen yrittänyt antaa Freddylle tekemistä heittämällä aamunappulat nurmikolle niin olen saanut etsiä ne sieltä ihan itse) mutta näistä se tykkää niin paljon että niitä voi vaikka vähän piilotellakin. Muutenkin ole kyllä ruuan laatuun tyytyväinen, mutta yksi asia meni ruuan vaihtamisen jälkeen vähän pieleen.

Olin saanut Freddyn painon putoamaan ihan hyvin ja se oli tasaisesti tippunut muutaman viikon ajan, ihan niin kuin pitikin. Sitten vaihdoin ruokamerkkiä ja hupskeikkaa, ne pudotetut 700 grammaa tulivat viikossa takaisin. En tajua miten tuo on ylipäätään mahdollista lihoa noin paljon yhden viikon aikana, liikunnan määrä on koko ajan pysynyt korkealla ja sen lisäksi Freddy on saanut nyt olla melkein koko ajan meidän pihalla, missä se kyllä liikkuu paljon. Ruokaa olen antanut annossuositusten mukaan, ja olen siis antanut ruokaa sen mukaan kuinka paljon Freddyn pitäisi painaa, enkä sen nykyisen painon mukaan. Eihän nuo pussien annossuositukset mitään ehdottoman täydellisiä ja joka koiralle sopivia, mutta 700g viikossa.. No annoskokoa on nyt pienennetty ja paino on taas lähtenyt hitaasti ja varmasti tippumaan.

Eilen saivat kilot kyytiä kun käytiin Rassen ja Catharinan kanssa Puolarmaarissa lenkkeilemässä. Koirat olisivat halunneet aloittaa rallin jo bussipysäkillä mutta joutuivat kuitenkin odottamaan kunnes päästiin metsään. Siellä sitten mentiin ja lujaa. Huomasi kyllä taas, että Freddy väsyi nopeammin kuin Rasse, niin kyllä se ylimääräinen painolasti näkyy muuallakin kuin vain rasvakerroksena kylkiluiden päällä. Mutta kyllä se laihtuu :)

Freddyllä ja Rassella oli tosi kivaa ja kävivät vähän kastautumassakin jossain lammentapaisessa mikä sieltä metsän keskeltä löydettiin. Kinkun perässä Freddykin meni jopa niin pitkälle, että kylkikarvatkin vähän kastuivat. Rasse taisi mennä pidemmällekin, mutta kumpikaan ei kyllä uinut.

Jossain vaiheessa ajauduttiin metsäpolulta hiekkatielle ja tehtiin paikkamakuu, mikä meni Freddyltä hienosti, pysyi vaikka ohi ajoi pyörä. Vapautin, ja sitten jostain ilmestyi toinen pyörä. En ehtinyt ottaa Freddyä käskyn alle ja pyörän peräänhän se lähti. Karjaisin "EI!" ja mitä ihmettä, Freddy pysähtyi ja tuli takaisin. Freddy ei nykyisin enää niin herkästi lähde pyörien ja autojen perään, autojen perään se yrittää oikeastaan vain edelleen tässä meidän pikkutiellä, mutta sekin on parantunut huomattavasti. Pyörien perään se yrittää silloin tällöin, jos pyörä menee ihan nenän edestä. Jos pyörä menee jossain vähän kauempana niin Freddyä ei kinnosta, toisin kuin ennen, jolloin se lähti pyörän perään heti kun sellaisen jossain horistontissa bongasi. Jos sen ottaa käskyn alle ennen kuin se ehtii reagoida, niin antaa pyörien mennä ohi nätisti. Mutta vapautettuna, kuten tässä tapauksessa, se kyllä tuollaisessa tilanteessa edelleen lähtee pyörän perään. Sellaista ei ikinä saisi päästä tapahtumaan, minun tehtäväni on pitää huoli siitä, että se ei pääse lähtemään minkään perään. Pitkään aikaan se ei olekaan päässyt minkään perään, itse asiassa viimeksi syyskuussa 2009 ja sehän ei tunnetusti päättynyt mitenkään onnellisesti..

Kuten snaoin, jos Freddyn ehtii keskeyttää ennen kuin se lähtee perään, niin se onnistuu. Siinä vaiheessa kun se kuitenkin on jo lähtenyt perään, niin se käy niin kierroksilla ettei se kuule tai näe mitään. Siispä olin oikeesti todella iloisesti yllättynyt, että se kuuli ja vieläpä totteli kun kielsin. Ehkä olen oikeesti onnistunut takomaan sen päähän jotain syyskuun 2009 jälkeen. Ei kuitenkaan todellakaan tee mieli kokeilla uudestaan, sellaista ei saa päästä käymään, että Freddy lähtisi jonkun perään. Eilisessä tilanteessa ei varsinaisesti ollut mitään onnettomuusvaaraa, koska hiekkatie meni keskellä metsää eikä autoja ollut lähistöllä, eikä Freddy koskaan jahtaa mitään niin pitkään, että olisi päässyt millekään autotielle asti. Tosin ei se pyörien jahtaaminen koskaan mitenkään turvallista ole. Siispä koira pidetään hihnassa siellä, missä niitä pyöriä liikkuu.

Tunnen itseni jotenkin vähän huonoksi koiranomistajaksi ja -kouluttajaksi kun hehkutan blogissa sitä, miten koirani totteli kun kielsin sitä lähtemästä pyörän perään.. Mutta kun kyse on koirasta jonka kanssa on koko sen elämän ajan tapeltu tämän ongelmansa kanssa ja sitten se noinkin kiihtyneessä tilassa kuuntelee ja tottelee niin minähän hehkutan :D Tosin siinä, että se ylipäätään pääsi sen pyörän perään, ei ole mitään hehkuttamista.

Romaanitäti oli taas vauhdissa, kuvia mulla ei ole, mutta Catharinalla oli kamera eilen mukana, joten nämä kuvat ovat Catharinan ottamia.

Harkkatokokoe

2011-05-15T20:25:00.001+03:00

Ihan ensiksi pahoittelen jälleen blogin päivittämisen laiminlyömistä. Syytän siitä sitä, että makasin itse viikon sängyn pohjalla kuumeessa enkä kyennyt tekemään yhtään mitään. Silloin oli kiva, että on muitakin perheenjäseniä jotka voivat tarvittaessa ulkoiluttaa koiraa, minä sain löhöillä Freddyn kanssa sohvalla ja muut hoitivat ulkoiluttamisen.

Kuluneella viikolla meidän olisi pitänyt treenata tosi paljon, mutta laiminlöin aika pitkälti senkin. Keskiviikkona kävin Freddyn kanssa Heiluvan Hännän yhteistreeneissä ja Freddy teki tosi hienosti, vähän sähläili mutta se on ihan ok, koska se teki innolla ja keskittyi minuun niin hyvin. Teki tosi nätisti, mutta intoa oli niin paljon, ettei se aina ihan malttanut kuunnella ohjeita ja tarjosi sitten kolmea eri juttua samaan aikaan kun ei ihan tiennyt mitä pitikään tehdä.

Vähän turhan huonosti valmistautuneina suunnattiin sitten tänään aamulla Kiloon Tiltun koirakoululle harkkatoko-kokeeseen. Me kisattiin nakkilelu-luokassa, jossa liikkeiden aikana sai olla nami tai lelu kädessä ja liikkeiden välissä sai palkata vapaasti. Liikkeen aikana palkitsemisesta vähennettiin yksi piste. Liikkeet sai suorittaa joko hihnassa tai vapaana. Me suorittettiin kaikki yksilöliikkeet kytkettynä seuraamista lukuunottamatta vapaana, vaikka olinkin suunnitellut toisin. Hyvin se hihnatta suorittaminen sujui, ei tarvinnut ollenkaan pelätä että Freddy olis singonnu kehästä ulos eikä ollut yhtään kiinnostunut kehän ulkopuolella hääräävistä koirista, joten ihan jo sen takia olen tosi tyytyväinen.

Keli oli vähän tylsä, aamulla satoi ja kun lenkillä otin vähän seuraamista ei Freddy ollut ollenkaan innostunut koko hommasta, se kun ei ollenkaan tykkää sateesta eikä varsinkaan sateella tokoilusta, koska kontaktia pidettäessä menee vettä silmiin. Maahanmenokin on tosi kurja kun maa on ihan märkä. Mikään ei siis oikein sujunut, joten kehään mentäessä ei odotukset todellakaan olleet kovin korkealla. Sade oli kuitenkin onneksi loppunut eikä se maakaan sitten loppujen lopuksi niin märkä ollut kun kehä oli kivasti vähän puiden suojassa.

Mutta sitten ne pisteet ja kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 9: Nousi seisomaan. Tämän se teki ekan kerran keskiviikon treeneissä, aikasemmin on aina istunut nätisti paikoillaan, mutta nyt se on saanut jostain päähänsä että kun tuomari tulee niin noustaan seisomaan.

Paikkamakuu ½min 9: Oli hieno. Meidän vieressä oli Freddylle ennen kehään menoa rähissyt dobermanni ja Freddy oli sitten rähissyt sille takaisin, joten pikkasen jännitti. Vielä enemmän alkoi jännittää siinä vaiheessa, kun kyseinen dobermanni nousi ylös ja kipitti omistajansa luokse. Freddy nimittäin pysyy jos kaikki muut pysyy, jos joku liikkuu niin lähtee Freddykin, vaan eipäs tällä kertaa lähtenyt! Lopussa kuitenkin ennakoi istumaannousun, mitä se ei ole ennen harrastanut mutta tänään sitten sitäkin enemmän.

Seuraaminen kytkettynä 10: Tämä oli ihan vaan muutaman askeleen pituinen eteenpäin seuraaminen, ja Freddy hoiti sen hienosti.

(Seuraaminen taluttimetta 10): Samanlainen kuin kytkettynä seuraaminen, valitettavasti myöhemmin kävi ilmi, ettei tätä liikettä pitänyt olla ollenkaan joten sitä ei sitten laskettu.

Liikkeestä maahanmeno 8: Seuraaminen oli väljää ja maahanmenossa tarvittiin pieni käsiapu. Ja minä sekoilin. Ennakoi taas perusasentoon nousemisen.

Luoksetulo 9: Palkkasin jätettäessä, siitä -1 piste. Muuten oli hieno.

Liikkeestä seisominen 6: Tämän piti olla nakkivarma liike, mutta ei sitten ollutkaan ja meni ihan seilailuksi. Minä sekoilin ja meinasin jostain syystä palkata pysähtymisen jälkeen, mutta en sitten palkannutkaan ja Freddy sekosi ja jatkoi matkaa. Annoin uuden käskyn ja sitten Freddy jäi jonnekin selkäni taakse ja ilmeisesti sitten jossain vaiheessa pysähtyi. Kun olin palaamassa koiran luokse niin Freddy tuli vastaan. Oli kummallinen.

Estehyppy 0: Ei ollut mitenkään yllättävää, ei olla mitenkään hirveesti treenattu eikä se siitä sitten yli mennyt vaan hetken mietittyään kiersi esteen. Otin uudestaan ja tokalla yrityksellä meni yli.

Kokonaisvaikutus 8: Tuomarin kommentti oli, että meillä on hyvä yhteistyö ja Freddystä näkee että se tykkää tehdä. Tuomari oli sitä mieltä, että Freddy ei mennyt esteen yli ekalla kerralla, koska jalka häiritsi sitä, joten jalka vähensi pisteitä, mikä kyllä harmittaa, koska minä en tosiaankaan huomannut että jalka olisi mitenkään haitannut Freddyn tekemistä, esteen yli se ei mennyt ihan puhtaasti sen takia, ettei se osaa sitä niin hyvin. Mutta ei voi mitään, se nyt oli tämän tuomarin mielipide.

Yhteensä pisteitä 119/160, sijoitus 3./4.

Kokonaisuudessa olen kyllä ehdottomasti tyytyväinen, Freddy teki hommia mielellään ja oli koko ajan menossa mukana. Nuo jäävät menivät kyllä vähän seilailuksi, mikä harmittaa, koska ne Freddyn kyllä pitäisi osata, mutta ei voi mitään. Ennakoi kyllä hirveesti noita perusasentoja, siihen täytyy puuttua.

Me jatketaan treenaamista ja sitten taas mahdollisimman pian uudestaan :)

"Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti!"

2011-04-26T12:59:00.000+03:00

Pääsiäisloman aikana iski kesä. Aivan upeat kelit ja ulkona tarkenee jo ilman naparetkivarustusta! Minä tykkään. Freddykin tykkää, mutta se ei varmasti toivo lämpötilojen enää nousevan yhtään. Näillä keleillä sen tulee jo tosi nopeasti kuuma ja lenkit tehdään mieluiten metsässä, missä on varjoisaa. Kohta saattaa käydä niin, että minä tartun trimmauskoneeseen ja hupskeikkaa, Freddystä tuli lyhytkarvainen..

Käytiin taas Rassen omistajineen kanssa metsässä pomppimassa, pojilla oli hirmusen hauskaa ja tällä kertaa innostuivat riehumaankin, viimeksi vain jolkottelivat polkua pitkin eteenpäin. Tarkoituksenamme oli olla nokkelia ja kokeilla uutta metsäreittiä, mutta onnistuimme vahingossa valitsemaan pyörätien, joten koiria sai sitten jatkuvasti kutsua luokse ja pitää käskyn alla. Hienosti Freddy kyllä ohitti pyörät eikä lähtenyt perään. Niin siis kunhan vaan tunki kanaa naamaan tarpeeksi tiheään tahtiin.. Edistystä sekin. Päästiin kuitenkin lopulta pois pyörätieltä ja löydettiin ihan kivoja metsäpolkuja.

Tehtiin myös ihan minimaalisen vähän tokojuttuja ja alun keskittymisongelmista huolimatta Freddy teki sitten lopulta nätisti. Tehtiin myös paikkamakuu yhdessä, mikä ei ehkä sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Jätettiin koirat ja lähdettiin kävelemään eteenpäin. Ei mennyt montaa sekuntia, ennen kuin molemmat rynnivät täysillä ohi ja jatkavat kesken jäänyttä takaa-ajoleikkiä. Juujuu tokonhan pitää olla kivaa, mutta pojat taisivat nyt kyllä ymmärtää asian vähän väärin. Saatiin kyllä sitten lopulta paikkamakuukin toimimaan ihan hyvin.

Lopuksi mentiin vielä hetkeksi koirapuistoon ja sieltä sankarit värväsivät itselleen uudeksi rallikaveriksi hauskan kääpiöpinserin. Tulipahan juostua ja kotona nukuttiinkin sitten monta tuntia.

Mustista ja Mirristä kävimmä hakemassa oranssin tällaisen:

Siellä oli kaikki lelut alennuksessa, joten käytiin alennusten houkuttelemana tsekkaamassa tähän lähelle hiljattain avattu uusi Musti ja Mirri. Lelua ei vielä ole testattu, mutta tämän päivän iltaruuan voisi vaikka tarjoilla tuosta. Oikeastaan olisin halunnut tällaisen:

Noista oli vaan valitettavasti pienet loppu ja isompaa kokoa Freddylle ei millään olisi voinut ottaa, joten me jäädään odottamaan että niitä pieniä tulee lisää.

Pihakausi avattu

2011-04-23T10:13:00.000+03:00

Meillä on kiva aidattu takapiha, mutta valitettavasti Freddy ei ole talven aikana voinut oleskella pihalla, koska aita on vain matala verkkoaita, joka talvella jäi ihan kokonaan lumen alle. Nyt lumien sulettua oli kuitenkin aika tarkastaa taas aidan kunto ja kun sen todettiin olevan hyvin pystyssä, pääsi Freddykin pihalle. Ja voi että sitä pienen eläimen riemua. Pihaa ympäri mentiin lujaa monta kierrosta. Sitten siirryttiin kaivamaan maasta sinne syksyllä piilotettuja aarteita. Tämänhetkinen saldo on kaksi luuta, yksi puutarhahanska sekä jokin, mitä kukaan meistä ei ole vielä onnistunut tunnistamaan. Tunnistaako joku teistä?

Ihania aarteita! Kunhan pysyvät siellä pihalla, ettei Freddy raahaa niitä tänne sisälle.. Myös naapurin parivuotias pikkutyttö oli riemuissaan bongattuaan pihalta taas "Hauhaun". Yritti kovasti kiivetä aidan yli tänne meidän pihalle ja huusi kuin palosireeni kun vanhemmat hakivatkin pois. Ihan tyhmää kun pitää vaan katsoa nätisti aidan toiselta puolelta ja odottaa, että Hauhau tulee moikkaamaan. Varsinkin kun Hauhau ei pahemmin välitä ko. tytöstä ja pysyttelee mieluiten mahdollisimman kaukana siitä. Kävi se tyttöä kerran nätisti moikkaamassa ja antoi silittääkin, mutta muuten Freddy ei ole kovin kiinnostunut ihailijastaan. Paitsi silloin kun ihailija itkee. Silloin pieni paimenkoira vähän huolestuu.

Kukkuu

2011-04-22T15:35:00.000+03:00

Täällä me edelleen ollaan, vaikka päivitystauko pääsi taas venymään turhan pitkäksi. Mitään ihmeellistä ja mainitsemisen arvoista ei ole oikein tapahtunut, siitä johtuen on bloginkin päivittäminen jäänyt vähän vähemmälle. Myös ihanat kevätilmat ovat osaltaan vaikuttaneet päivitysten puuttumiseen, ollaan enimmäkseen vaan pompittu Freddyn kanssa pihalla.

Tämän ansiosta Freddykin laihtuminen on nyt lähtenyt loistavasti käyntiin, hyvähyvä. Ollaan myös treenattu nyt paremmin, mutta sinne sunnuntain mölli-tokoon ei kyllä olla menossa. Ei ole vielä niin hyvin kuitenkaan liikkeet hallussa. Sunnuntaina 15. toukokuuta menen kuitenkin nolaamaan itseni, Tiltun koirakoulu järjestää taas harkkatokon ja sinne me sitten mennään nakkilelu-luokkaan. Sinne menin jo ilmoittautumaankin, joten nyt ei voi enää perääntyä. Olisi vissiinkin syytä treenata, ettei toivottavasti ihan hirveesti tarvitse hävetä :D

Rasse ja Freddy pitkällä metsälenkillä, Freddy päätti ottaa koko metsän mukaansa

Minulle kävi eilen vähän ikävästi, kun kotiin pyöräillessäni kimppuuni kävi saksanpaimenkoira. Koiran omistaja seisoi minuun selin ja tekstasi, eikä huomannut minun tulevan. Hieman ennen koirakkoa hidastin vähän ja menin ohi, mutta päästyäni ohi koira yllättäen kävikin päälle. Pyörä kaatui, mutta minä pysyin jotenkin suurinpiirtein pystyssä ja pääsin loikkaamaan pari askelta eteenpäin. Nainen sai onneksi hihnan avulla pidettyä koiransa kiinni niin, että pääsin pois sen alta. Koira ei sitten sen pahemmin ehtinyt purra, mutta lapaluun kohdalle sain puremahaavan ja takki meni rikki.

Juteltiin sitten naisen kanssa jonkin aikaa ja hän pyyteli kovasti anteeksi. Kertoi koiralla olevan ohitusongelma jota hän työstää sen kanssa, mutta ei ollut nyt huomannut tuloani. En halunnut asiasta sen suurempaa juttua, joten sovittiin että annetaan vaan asian olla, jos ei mitään muuta ilmene. Nainen sitten kiitteli kovasti. Haava ei ole paha tai syvä, mutta jorvin tätönen oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa tulla näyttämään. Kipaistiin sitten päivystyksessä ja sain antibioottikuurin. Ei tuo mitenkään kauheen kipeä ole, eikä se puraisukaan kauheesti sattunut, enemmän vaan säikähdin ja ajattelin, ettei se nainen saa sitä koiraa minusta irti. Onneksi kuitenkin sai nopeasti koiransa kuriin enkä minäkään kaatunut kunnolla, joten pääsin loikkaamaan alta pois.

Selviydyttiin tällä kertaa onneksi pelkällä säikähdyksellä, mutta kyllähän tuo suututtaa, että ihminen, jonka koiralla on ohitusongelma, ei keskity sen koiran ulkoiluttamiseen ja sitten tällaista pääsee käymään! Juuri tällaisten asioiden takia niin monet hienot koirarodut saavat huonon maineen, tässäkin oli nyt kyseessä saksanpaimenkoira. Mummini tänään sitten soittelikin että kai minä nyt olen tullut järkiini ja tajuan, että ne saksanpaimenkoirat ovat vaarallisia. Joopajoo... Nainen kyllä säikähti itsekin ja tuntui ottavatan asian todella vakavasti, joten uskon kyllä hänen nyt panostavan siihen koiransa kouluttamiseen.

Eipä tällä kertaa muuta, hyvää pääsiäistä! :)

Ja mitäs me ollaan tehty?

2011-04-07T10:57:00.000+03:00

No ei mitään. Ei yhtään mitään, ainoastaan laiskoteltu. Hävettää. Ei olla edes pahemmin tokoa treenattu. Ja milloin me oltiinkaan menossa sinne möllitokoon? Siihen on reilut kaksi viikkoa! Eipä kovin hyvältä näytä. Saanko syyttää koeviikkoa, joka onneksi loppui eilen? Tänään mennään taas juoksemaan.

Melkein ihan oikea leidi

2011-03-31T21:10:00.000+03:00

Koeviikon (= mulla ei pahemmin ole koulua) kunniaksi käytiin Freddyn kanssa Tapiolassa moikkaamassa mummia. Tapiolassahan on tunnetusti keskellä päivää runsaasti vanhemman sukupolven edustajia liikenteessä, joten Freddy sai taas osakseen paljon ihasteluja.

"Vautsi, toihan on kun ihan oikea Lassie! Minkä rotunen se on?"
"Tää on shetlanninlammaskoira."
"Onpa hieno, kato vaan ettei kukaan varasta sitä! Onkos se muuten tyttö vai poika?"
"Poikahan tää on."
"Jaa vai niin.. Meinasin jo sanoa että sehän on ihan oikea leidi, mutta enpäs sitten sanokaan kun kerran poika on. Olkoon sitten herrasmies."

Oli oikein antoisa keskustelu erään vanhemman herran kanssa.

Jätin Freddyn mummille luisteluharkkojeni ajaksi ja vähän oli kuulemma Freddy jäänyt ikävöimään. Kumma sinänsä, kun se on kuitenkin ollut siellä vajaan viikon hoidossa kun me käväisimme viime kesänä Venetsiassa ja silloin meni ihan hyvin. Kyllä se oli rauhoittunut ja käynyt nukkumaan, mutta kuulemma vahtinut ovea aika paljon. Nukkuipa se siinä oven edessä jonkin aikaa ja sai sitten postit päähänsä. Kummia nämä kerrostalot kun posti heitetään pahaa-aavistamattomien pienten shelttien päähän.

Kokonaisuudessaan oli tosi kiva päivä, sää oli aivan ihana ja ulkoiltiin paljon. Freddykin tykkää ihan hirveesti olla mummilla kylässä, vaikkei sitten halunnutkaan sinne hylätyksi jäädä. Mummi ylpeänä kertoi ettei ollut yhtään antanut Freddylle herkkuja. Ainoastaan kaksi pientä kananpalaa, pienen siivun kinkkua, sekä palan piparia.. Meillä on vissiinkin vähän eri käsitykset siitä mitä "ei yhtään herkkuja" tarkoittaa.

Pitää olla pikkasen pläski

2011-03-28T11:06:00.000+03:00

Eikä muuten tasan pidä. Ei koiran. Iso osa lemmikeistä on tänäpäivänä ylipainoisia. Minkä ihmeen takia? Miksi ihmiset päästävät lemmikkinsä sellaiseen kuntoon? Eivätkö he tajua, että lemmikin syöttäminen sairaalloisen lihavaksi aiheuttaa lemmikille ainoastaan huonon olon. Lihavuus heikentää eläimen elämänlaatua ihan hirveesti.

Ihmiset, jotka päästävät lemmikkinsä lihomaan eivätkä tee asialle mitään, ainoastaan selittelevät, suorastaan kuvottavat minua. Ja nyt minä olen syyllistymässä ihan samaan. Freddyhän on aina ollut todella hintelä ja pienenä se oli todella laiha, melkein liiankin laiha. Viime kesänä Freddy kastroitiin ja pelkäsin kovasti Freddyn lihovan sen takia. Freddy kuitenkin pysyi hyvässä kunnossa oikeanlaisen ruokavalion ja liikunnan ansiosta.

Sitten tuli talvi. Kylmää ja pimeetä, hyi. Pakko myöntää, että talvella Freddy ei saanut liikuntaa samalla tavalla kun kesällä. Tietenkin sitä lenkitettiin monta kertaa päivässä, mutta lenkit jäivät lyhyemmiksi, kun tuolla ulkona jäätyi heti. Sitä paitsi lenkit tehtiin pääosin hihnassa, koska ulkona oli melkein koko ajan pimeää enkä halua pimeällä mennä metsään ja päästää koiraa vapaaksi. Siinähän niitä selityksiä oli.

Joka tapauksessa Freddy pääsi sitten vähän paisumaan ja nyt asialle täytyy tehdä jotain. Liikunnan määrää on lisätty ja nappulat on vaihdettu vähän kevyempään versioon. Kovin paljon muuta tuolle ei oikein voi tehdä, koska Freddy ei saa mitään ylimääräisiä herkkuja ja koulutuksen yhteydessä annettavat namit vähennetään sen päivittäisestä ruokamäärästä. Hitaasti paino on lähtenyt tippumaan alas. Suunnilleen kilo pitäisi saada pois niin Freddy olisi ihannepainoinen.

Ei Freddy siis mikään tankkeri ole, mutta kyllä sillä on vähän tuota ylimääräistä. Freddylle pienikin ylipaino on jo tuon jalan takia haitallista. Mitä kevyempi koira, sitä vähemmän haittaa yhden jalan vammautuneisuudesta on.

Freddy ei ilahtunut dieetti-uutisista

Uskon, että Freddyn paino saadaan taas hallintaan ihan sillä, että ollaan nyt alettu kävellä niitä ihan normaalipituisia lenkkejä. Sillä se paino ennenkin pysyi oikeissa lukemissa. Tästä tämä lähtee.

Liinajuoksutusta

2011-03-23T22:07:00.002+02:00

Hevosharrastajille (joihin minä tosin en lukeudu) juoksutus on tuttu juttu. Ruotsissa koiran liinajuoksutus alkaa saavuttaa suurta suosiota, Saksassa sitä on harrastettu jo jonkin aikaa. Ideana on mm vahvistaa koiran ja ihmisen välistä kontaktia ja parantaa hallittavuutta myös etäisyydellä. Koira saa tehdä töitä ja lisäksi juoksutus on sille hyvää kuntoilua. Agilitykoirille juoksutus on hyvää harjoittelua ohjaajasta irtoamisen kannalta.

Mehän ei agilityä harrasteta, mutta lumien sulettua voisi tätäkin kokeilla, näyttää ihan hauskalta.

Youtubesta löytyy lisääki videoita kun hakee sanoilla "Longieren + Hund".

Mietteitä tokosta

2011-03-21T21:30:00.002+02:00

Tokoilu on minusta kivaa, etenkin nyt kun koirakin tykkää siitä. Treenaaminen on tosi kivaa, silloin kun tietää mitä tekee ja tuntuu, että homma etenee. Ja hyvin toimiva toko-koirakko on aivan upeaa katseltavaa.

Edelliseen kirjoitukseen olin lisännyt kuvan, jossa Freddy istuu paikallaan käskyn alla. Voin tietysti laittaa sen tähänkin.

Kuvasta näkee, että Freddy istuu vähän oudosti. Se ei istu "jalkojen päällä", vaan rönöttää tuolla lailla lonkallaan. Freddy istuu aina näin, koska tuo oikea takajalka ei taivu samalla tavalla kuin vasen jalka taipuu. Asennon ei pitäisi sattua (kuten aina, enhän minä sitä ihan 100% varmuudella voi tietää), mutta on se varmasti hieman epämukava Freddylle.

Freddyhän ei yleensä istu muuten, kuin silloin kun pyydän sitä istumaan. Muuten se seisoo tai makaa. Meidän portaissa se istuu, mutta silloinkin se istuu pehvallaan niin, että sen takapuoli on ylemmällä portaalla ja jalat roikkuvat vapaina, näin (pahoittelen surkeita kuvia, kuvanmuokkausohjelma takkuilee niin en saa edes suoristettua):

En ollut edes kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Freddy koskaan istu, ennen kuin toko-kurssimme kouluttaja kysyi asiaa minulta kun mietittiin Freddyn outoa asentoa. Tajusin, että eihän se muuten koskaan istu. Tästä voisi päätellä, ettei istuminen ole Freddystä kovin mukava asento.

Normaalisti istuva koirahan istuu näin:

Kuvan menin törkeästi lainaamaan täältä

Tokossa koiran täytyy istua. Perusasento sisältyy jokaiseen liikkeeseen. Lisäksi esim. luoksetulossa koiran täytyy odottaa paikallaan istuen. Olenkin monesti sanonut, että Freddy helposti läsähtää maahan odottaessaan. Olisikohan asennon epämukavuudella jotain tekemistä asian kanssa? Nythän olen vahvistanut paljon sitä istumista ja nykyään Freddy odottaa nätisti ihan istuen.

Freddyhän tulee perusasentoon todella innokkaasti ja istuu käskystä reippaasti. Se ei siis todellakaan näytä siltä, että istuminen olisi sille jotenkin inhottavaa. Mutta näkeehän sen ihan selkeesti, ettei Freddy istu normaalisti. Ja jos ei se kerran istu muuten, kun sitä erikseen pyydettäessä, niin eihän se sille silloin kovin luonnollinen asento ole.

Tokonhan kuuluu olla koiralle mielekästä. Jos se sisältää istumista, joka ei ole koiralle mielekästä, niin onko se toko sitten loppupeleissä enää kovin mielekästä? Freddyhän tykkää tokosta, mutta ylemmissä luokissa sitä istumista tulee lisää ja esim. mitään paikkaistumista en aio Freddyltä alkaa vaatia.

En halua vaatia koiralta mitään sellaista, mikä tuntuu siitä epämiellyttävältä. Siksi olen miettinyt paljon tätä tokon harrastamista. Freddy tykkää siitä niin kovasti ja se tekee kaiken tosi innokkaasti, niin tuntuisi kurjalta jättää tämä kaikki tähän. Pitkään mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että treenaillaan rauhassa, pyritään sinne kokeeseen ja kerätään alokasluokasta koulari, jos Freddyn innostus pysyy samanlaisena. Jos toko alkaa mennä Freddyn mielestä tylsäksi ja epämiellyttäväksi niin jätetään homma siihen. Ylempiin luokkiin ei tähdätä ollenkaan. Niin kauan kun Freddy tekee innoissaan ja mielellään ja selkeesti tykkää touhusta, voidaan jatkaa. Muuten jätetään homma siihen ja keskitytään kokonaan siihen koiratanssiin, jossa liikkeet voi tehdä kokonaan sellaisiksi, ettei koiran tarvitse tehdä mitään sellaista, mikä ei sille sovi.

Ja sitten tämä täytyy aina muistaa ja pitää siitä kiinni.

Lamppu on syttynyt!

2011-03-17T19:06:00.002+02:00

Me käytiin tänään vähän tokoilemassa jäähallin viereisellä kentällä ennen luisteluharkkojani. Treenit menivät hyvin ja oli kivaa, niin kuin nykyään lähes aina on. Nyt kun toko on Freddynkin mielestä kivaa ja se keskittyy siihen treenaamiseen eikä pitkin kenttää seilailuun.

Tänään Freddyn tekemisessä näkyi jopa jonkinsortin positiivista muutosta aiempaan verrattuna. Kuin joku pieni lamppu olisi syttynyt sen pienessä päässä. Ärsykekontrollilamppu. Ärsykekontrolli on Freddyn kanssa se ongelmasana. Sitä kun ei ole. Se osaa suorittaa eri liikkeet, mutta se ei tiedä mitä eri käskysanat tarkoittavat. Kun se kuulee käskyn, se arvaa mitä pitää tehdä ja jos se menee oikein ja se saa palkan niin se tarjoaa sitä uudestaan seuraavalla käskyllä, muuten se jatkaa yrittämistä kunnes menee oikein.

Minähän olen tämän(kin) mokannut, olen auttanut Freddyä ja sitten lopulta palkannut kun menee oikein, joten Freddy ei edes yritä erottaa niitä sanoja toisistaan, apua ja palkkaahan tulee kuitenkin. Nyt olen kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja tuloksia alkaa heti näkyä. Liikkestä seisomiset menivät tänään nimittäin tosi hyvin, mutta erityisen iloinen olen luoksetulosta. Aikaisemmin Freddy on nimittäin jätättäessä pahimmassa tapauksessa läsähtänyt maahan ja luokse se ryntää heti kun siltä tuntuu, yleensä viimeistään silloin, kun minä käännyn ympäri. Mitään luoksetulokäskyä se ei jää odottamaan.

Tänäänpä jäi. Se meni niin hyvin, että aloin tehdä erilaisia häiriöitä ja huutelin väliin vääriä sanoja. Ensin meni väärin, mutta kun en palkannut niin johan alkoi koira keskittyä paremmin. Loput menivätkin hienosti, Freddy nyki välillä eteenpäin, mutta hillitsi itsensä ja "Tänne"-käskyn tultua tuli ja kovaa. Jesjesjes!

Tässä istutaan kunnes toisin sanotaan

Minä haluan, että koira erottaa eri käskysanat toisistaan ja että se ei tee liikkeitä ennen käskyä. Niinhän me varmaan kaikki haluamme koiramme tokossa toimivan. Haluan myös, että koira haluaa suorittaa liikkeen, että se odottaa innolla pääsevänsä suorittamaan liikettä ja että käskysana on sille lupa saada alkaa suorittaa liikettä. Kun käskysana tulee, koira lähtee välittömästi ja innolla suorittamaan tehtävää. Tänään juuri tämä oli havaittavissa Freddyn luoksetulossa. Siitä näki, että se halusi jo singota täysiä luokse, mutta sen oli hillittävä itsensä ja odotettava lupaa. Ja luvan tullessa Freddy lähti kuin raketti. Tykkään!

Luoksetuloon olen muuten nyt saanut opetettua Freddylle sen lopun perusasennonkin. Välillä se meinaa unohtua ja siihen tarvitaan pieni käsiapu, mutta nyt se kuitenkin on siinä ja Freddy tekee sen ihan hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee :) Joskus.

Tassua toisen eteen

2011-03-14T11:20:00.004+02:00

Keväällä minulla alkaa luistelussa peruskuntokausi, mikä tarkoittaa paljon lenkkeilyä. Viime vuonna otin Freddyn parille lenkille mukaan, mutta en koskaan opettanut sitä juoksemaan oikeesti. Tänä vuonna ajattelin opettaa Freddyn vetämään, niin voin sitten juosta sen kanssa. Suunnitelman toteuttaminen alkoi tänään aamulla.

Juostiin melko lyhyt lenkki, puolisen tuntia rauhallisella vauhdilla. Aluksi minä lähinnä vedin Freddyä, mutta siinä jossain puolenvälin tienoilla sillä taisi syttyä jonkinlainen lamppu sen pienessä pääkopassaan ja johan ilme kirkastui ja vauhti kiihtyi. Ei se vieläkään vetänyt, mutta juoksi reippaasti ja siitä näki että oli kivaa. Naamallekin ilmestyi Freddylle ominainen "Freddy-virne" :D

"Freddy-virne"

Talvella olin aikeissa tilata kunnolliset vetovaljaat sekä juoksunarun ja -vyön, mutta jostain syystä jätin ne kuitenkin hankkimatta. Freddyllä oli siis ihan vaan jotkut kaapista löydetyt valjaat ja niihin kiinnitettynä minun vyötärölleni sidottu hieman joustava hihna. Kyllähän niillä eteenpäin pääsee, mutta erityisesti nuo valjaat olivat aika huonot, minusta ne eivät istuneet oikein hyvin ja luulen sen olleen osasyynä siihen, ettei Freddy aluksi halunnut oikein juosta. Kunnolliset valjaathan ovat ehdottoman tärkeät juostessa, joten ne täytyy nyt hankkia ennenkuin aletaan kunnolla juosta.

Kivaahan se juokseminen sitten loppujen lopuksi kuitenkin oli, joten eiköhän Freddy pääse jatkossakin lenkeille mukaan, päästään pikkuhiljaa juoksemaan ihan kunnon lenkkejä. Täytyy vielä vähän odotella lumien sulamista, tällä hetkellä asfaltoidut kävelytiet ovat jo aika hyvin lumettomia, mutta kivempihan se on juosta jollain vähän pehmeämmällä alustalla. Ehditään siis vielä treenata :)

Tästä lystistä ei valitettavasti saatu kuvia kun äiti ei suostunut lähtemään mukaan kuvaamaan. Ihme tyyppi.

Toko-kurssin vika kerta

2011-03-13T23:04:00.002+02:00

Tultiin juuri kotiin tämän kurssin vikoista toko-treeneistä. Freddy on ihan rätti-poikki-väsynyt. Treenit menivät tosi hyvin ja Freddy teki taas tosi innoissaan. Nykyään toko on Freddyn mielestä tosi hauskaa, se tekee juttuja tosi mielellään ja keskittyy niihin ihan eri lailla kuin ennen! Ollaan siis edistytty.

Tällä vikalla kerralla tehtiin kaikki ALO:n liikkeet läpi kouluttajan käskyttämänä. Liikkeet olivat kyllä helpotettuja ja palkkailin usein, mutta oli tosi kiva tehdä perjaatteessa koko koe läpi.

Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia, tämä sujuu meiltä ihan helposti.

Paikkamakuun aikana kävin palkkaamassa minuutin kohdalla, eli puolessavälissä. Freddy pysyi hienosti, vaikkakin vilkuili välillä vieressä luoksetuloa treenaavaa koirakkoa.

Seuraaminen tehtiin kahdessa lyhyessä pätkässä. Freddy seurasi tosi hyvin, paikka oli ehkä vähän epämääräinen ja seuraaminen oli aika väljää, mutta Freddy pysyi hyvin mukana ja kontakti pysyi, mihin olen tosi tyytyväinen.

Liikkeestä maahanmenon tein nyt ensimmäistä kertaa ihan kokonaisena liikkeenä. Aiemmin Freddy on ollut vapaassa seuruussa, mutta nyt aloitin liikkeen perusasennosta ja siitä suoritettiin koko liike loppuun asti. Tämän Freddy osaa tosi hienosti, maahanmeno tosin on ehkä vähän hidas. Freddy kyllä lähtee heti menemään maahan, mutta se menee niin huolella etupää ensin maahan että siinä kestää kauan. Se ei laskeudu tasaisesti hissinä vaan menee sellaisena outona "matona".

Liikkeestä seisomista ollaan harjoiteltu melko vähän, mutta sujuu Freddyltä kuitenkin ihan hyvin. Pysähtyy kyllä hyvin käskystä, mutta se paikoillaan pysyminen on vähän ongelmallista. Tein siis niin, että Freddyn pysähtyessä tungin sille namin naamaan ja jatkoin pari askelta eteenpäin ja palasin koiran luokse. Seisoin hetken Freddyn vieressä ennen kuin pyysin istumaan perusasentoon ja siinä pysyi kyllä hyvin. Ongelma on vaan se, että se meinaa lähteä pysähtymisen jälkeen perään. Eiköhän se kuitenkin sen ihan hyvin opi, tätä ollaan niin vähän treenattu etten pidä sitä minään ongelmana.

Luoksetulon teki nätisti, nykyään Freddy myös odottaa kiltisti istualtaan eikä läsähdä heti maahan jätettyäni sen, niin kuin teki ennen. Freddy tulee luoksetulossa suoraan sivulle, missä kylläkin kestää vähän turhan kauan. Freddy siis juoksee kyllä luokse ihan nopeasti, mutta se perusasentoon kiepsahtaminen on vähän hidas.

Estehyppy on meillä ollut se ongelma, mutta tänään sekin meni hyvin. Estehyppy tehtiin ilman käskytystä ja tehtiin muutama toisto, koska se on ollut vaikea. Tehtiin tämä niin, että käveltiin estettä kohti ja vähän ennen estettä minä pysähdyin ja annoin käskyn. Palkkasin heti hypystä eikä tehty liikkeen loppuosaa ollenkaan. Freddy meni hienosti ja vauhdilla yli. Tästä liikkeestä jäi erityisen hyvä fiilis, koska sen kanssa on ollut niin paljon ongelmia. Nyt se meni ihan helposti.

Nyt meillä ei siis ole enää ohjattuja toko-treenejä, täytyy sitten treenata ahkerasti itsenäisesti. En ole ilmoittautunut mihinkään toko-ryhmään, mikä harmittaa kyllä aika paljon. Olisin halunnut yrittää päästä johonkin HSKH:n toko-ryhmään, mutta en sitten saanut sitäkään aikaiseksi. Joten nyt treenataan sitten yksin.

Sain muuten ihan hullun idean mennä reilun kuukauden kuluttua (24.4) Tiltun koirakoulun harkkatokoon nakkilelu-luokkaan. Katsotaan jos uskalletaan mennä, se nyt ainakin on tavoite.

Jalkakuulumisia

2011-03-11T22:21:00.002+02:00

Freddy oli torstaina lääkärillä rokotettavana. Ei löytynyt mitään kummallista, painoa pitää vähän tarkkailla, mutta se olikin jo tiedossa. Ei ole mitään paniikkia, mutta pikkasen on paino kastraation jälkeen noussut.

Samalla tutkittiin jalka. Jalkahan on tutkittu viimeksi kesällä kun Freddy kastroitiin, joten oli mielenkiintosta päästä taas kuulemaan lääkärin näkemys siitä, miltä jalka näytti.

Lääkäri katsoi ensin Freddyn liikkeet ja hyvältä näytti. Oli todella tyytyväinen siihen, miten hyvin Freddy jalkaa käytti ja liikkuminen oli muutenkin terveen näköstä. Freddyhän käyttää jalkaa lähes normaalisti, mutta välillä se saatta jollain askeleella jättää astumatta jalalle ja välillä se käyttää jalkaa lähinnä vain apujalkana. Se ei astu sille varsinaisesti, mutta potkii sillä maasta vauhtia. Hitaassa vauhdissa Freddy käyttää jalkaa ihan täysin normaalisti, mutta vauhdin kasvaessa vammautunut jalka jää vähän jälkeen, kun siinä on vähän heikompi koordinaatio eikä se niin kovassa vauhdissa oikein pysy mukana. Se on vähän kuin potkulauta, Freddy ei kovassa vauhdissa astu jalalle kunnolla mutta potkii sillä vauhtia.

Freddyn lonkkia/selkää/kyynäriä ei ole kuvattu, mutta ajattelin, että sen voisi nyt tehdä ja silmät peilata. Freddyhän oli vain 6kk vanha onnettomuuden sattuessa, joten jalan vammautuminen on todennäköisesti aiheuttanut jonkinlaisia muutoksia ainakin oikeaan lonkkaniveleen. Freddy on onneksi niin pieni ja kevyt koira, että jalan vammautuminen tuskin on rasittanut etupään niveliä niin, että ne olisivat vioittuneet. Sitähän ei tietenkään voi tutkimatta varmaksi sanoa, joten kuvataan sitten samalla myös kyynärnivelet. Luustokuvia en ajatellut lähettää Kennelliittoon, koska kuvautan Freddyn ihan vain saadakseni itse tietää Freddyn luuston kunnon. Tulokset eivät pahemmin palvelisi shelttien jalostusta, koska vammautuminen on vaikuttanut niihin. Silmäpeilauksen tulokset lähetetään tietenkin Kennelliittoon.

Itse jalka näytti ihan hyvältä, aika samanlaiselta kuin silloin kesän alussa. Karvaa on tullut lisää, mikä on hyvä, koska se toimii pehmusteena. Lisäksi tassuun on tullut jonkinlainen kovettuma, mikä on myöskin hyvä, koska se estää ihoa rikkoontumasta. Kovettuma näyttää aika inhottavalta ja se saa jalan näyttämään aika pahalta, mutta kovettumasta on oikeastaan vain hyötyä.

Jalassahan on siis kolme varvasta, jotka ovat yhdessä mytyssä, joten tassu näyttää siltä kuin siinä ei olisi varpaita ollenkaan. Kynsiä on vain yksi ja anturaa ei ollenkaan. Tassussa pidetään koko ajan sidettä, koska muuten tassun iho ei kestäisi. Iho on siinä kovin ohut ja luu hankautuu sisäpuolelta sitä vasten, ja kuluttaa ihon rikki jos siinä ei ole sidettä. Ulkona jalkaan laitetaan tossu jossa on vähän kovempi pohja.

Tassu yläviistosta kuvattuna

Suoraan sivulta kuvattuna. Tuo tumma on siis sitä kovettumaa ja siitä jatkuu kynsi.

Tuo alempi kuva etenkin on aika ilkeän näköinen, mutta tuo tumma on tosiaan vain hyväksi. Tassu tuskin on kipeä, sitähän ei kukaan voi varmasti sanoa, mutta siinä ei ole oikeastaan mitään mikä voisi olla kipeä. Tassu ei ole mitenkään kosketusarka ja Freddy antaa ihan rauhassa painella tassua.

Noista kuvista on ehkä vähän hankala hahmottaa mitään, mutta tassu on siis tuollainen töppö. Ei sitä oikein tassuksi tunnista, mutta Freddy pärjää sen kanssa mainiosti. Vertailun vuoksi vuosi sitten otettu kuva (tammikuulta 2010).

Tuo on siis otettu edestä ylhäältä, eli kuvassa on aikalailla sama kohta kuin tuossa ensimmäisessä tänään otetussa kuvassa. Jalka ei pahemmin ole muuttunut, tässä kuvassa Freddyllä ei vielä ole karvoja tassussa joten sen näkee tästä ehkä vähän paremmin. Tästä kuvasta ei näe tuota tassun alapuolta, mutta siinä oli silloin vielä haava/rupi. Nykyään siinä on siis kovettuma. Tassu näyttää tässä kuvassa ehkä jopa vähän paremmalta kuin tänään otetuissa kuvissa, mutta todellisuudessa jalka on pysynyt samanlaisena, ihan vähän se on mennyt parempaan suuntaan. Nuo karvat ja tuo kovettuma tekevät sen eron.

Jalan tila on siis pysynyt ennallaan, Freddyn liikkeet ovat parantuneet ja oikeaan takaraajaan on tullut lisää lihaksia ja lihastasapaino on mennyt parempaan suuntaan (aiemmin Freddyllä oli iso puoliero, nyt ero on pienempi). Jalkaa hoidetaan jatkossakin samalla tavalla kuin tähänkin asti, eli vaihdetaan side muutaman päivän välein, huuhdellaan jalkaa ja rasvaillaan sitä. Jos ei mitään ihmeellistä tapahdu niin seuraavan kerran mennään jalkaa näyttämään vasta vuoden päästä.

Ihan hyvillä mielillä lääkäristä siis lähdettiin, en ole itse huomannut jalassa mitään suurempia muutoksia, joten lääkärin lausunto vastasi sitä, mitä odotinkin. Tästä jatketaan eteenpäin :)

Mut hei, täähän on kivaa!

2011-03-03T21:17:00.000+02:00

Toko nimittäin. Olen kärsinyt tokon suhteen pienestä motivaatiopulasta ja pariin otteeseen olen harkinnut jättäväni koko tokon. Mutta olen asettanut tavoitteeksi virallisiin kokeisiin osallistumisen, joten niihin myös osallistutaan. Jotenkin tokossa se, ettei me oikein edetä minnekään, on alkanut vähän kyllästyttää. Meillä on ihan kiva pohja liikkeille, mutta minusta tuntuu, ettei me saada niistä kokonaisia, valmiita suorituksia.

Viime sunnuntain ohjatuissa treeneissä koin kuitenkin jonkinlaisen valaistuksen. Meidän ongelmiin löytyi ratkaisu, ja sehän on tietysti PEILIIN KATSOMINEN. Pääsääntöisestihän vika on nimenomaan ohjaajassa, kun koulutus ei meinaa edetä. Minä olen kuitenkin hidastanut meidän tokoilun etenemistä ihan tajuttomasti. Olen itse jumittunut sille "työstetään nyt tätä pohjaa" -tasolle, enkä ole vienyt liikkeitä eteenpäin.

Oikeestihan Freddy osaa. Freddy melkein osaa ne kokonaiset liikkeet. Minä vaan en usko että se osaa. En luota sen osaamiseen. En vaadi siltä tarpeeksi. Tai nyt vaadin. Nyt kun tajusin. Vähän turhan kauan asian tajuamisessa kesti, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Sunnuntain tokot olivat siis erittäin onnistuneet. Freddy teki innoissaan ja minä olin ihan innoissani. Estehyppy on edelleen vaikea, sen rakentaminen pitää aloittaa ihan alusta. Mutta kaikki muu olikin sitten ihan loistavaa. Tehtiin tavallista pidempi seuraamispätkä, johon sisältyi pari perusasentoa ja käännös kumpaankin suuntaan. Ja Freddy teki kaiken hienosti. Täydellistähän se ei missään nimessä ollut, vaatii vielä paljon työtä, mutta huomasin Freddyn pystyvän seuraamaan tuon pituisen matkan hyvin ilman, että innostus lopahtaa. Liikkeestä maahanmenot olivat ihan loistavia, sen liikkeen Freddy oikeesti osaa. Tehtiin myös kolme paikkamakuuta, kävin palkkailemassa melko usein. Freddy pysyi tosi hienosti vaikka olikin häiriötä. Kotiin lähdettiin erittäin tyytyväisinä kera uudelleen löydetyn motivaation.

Toko-innostusta tukee uusittu autotallimme. Se on nyt tyhjennetty ja sinne on asennettu uusi lattia ja peilikaapit. Autotalli on siis varsin oivallinen tokon treenaamiselle. Näin talvisin kun tuonne ulos on vähän ikävä raahautua treenaamaan ja olohuoneessa tuppaa tila loppumaan kesken, niin mikäs sen mukavampaa kuin oma toko"halli". Autotalli on lämmin ja olohuoneeseen verrattuna kivan kokoinen, joten siellä on ihan kiva treenata silloin, kun muualle ei oikein pääse. Lattia on hyvin pitävää muovia, joten siinä ei tassutkaan luisu :)

Nyt tosin on kevät jo alkanut, ihanaa! Tuon autotallin uusimisesta olisi ollut enemmän hyötyä muutama viikko sitten, mutta kuten jo sanoin, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Autotallin toimivuus treenitilana on tietysti jo testattu ja hyvin toimii :)

Pahoittelen erittäin sekavaa kirjoitusta jossa ei ole päätä eikä häntää. Iski vaan niin järjetön toko-inspiraatio-innostus, jota en osaa muuntaa fiksuksi tekstiksi. Ensi kerralla ehkä jotain vähän aivollisempaa.

Ulkoasukin muuttui vähän pirteämmäksi, talvea on nyt jatkunut jo niin kauan, ettei sitä jaksa enää blogissa katsella. Ja jos ulkolämpötila pysyttelee jatkossakin päivisin plussan puolella, niin kohta ei tarvitse ulkonakaan enää katsella talvea.

Heiluu hauvojen kanssa

2011-02-27T15:23:00.001+02:00

Meidän koiratanssin alkeiskurssi loppui tänään oikein mukavissa merkeissä. Treenit olivat onnistuneet ja totesin, että Freddy nykyään oppii asiat nopeasti, paljon nopeammin kuin ennen. Ehkä minäkin siis olen oppinut jotain.

Nyt meillä alkaa olla jo sen verran liikkeitä hallussa, että niistä saisi tehtyä jonkinlaisen mini-ohjelman. Minulla on kuitenkin musiikki valmiina ja jonkinlainen koreografiakin ja haluan siihen ohjelmaan joitain tiettyjä liikkeitä, joita Freddy ei vielä täysin hallitse. Jatketaan siis vielä yksittäisten liikkeiden treenaamista.

Olin ilmoittautunut jatkokurssille, mutta jouduinkin sitten perumaan senkin, kun luistelut menevät niin pahasti päällekkäin sen kanssa. Harmittaa, koska olisin ehdottomasti halunnut jatkaa tästä vielä, Freddy tykkää koiratanssista hirveesti ja minä tykkään hirveesti. Treenaillaan nyt sitten yksiksemme ja katsotaan jos sattuisi taas kohdalle joku kurssi tai jotain.

Rasse lähti perjantaina kotiin, joten meillä on nyt ollut vähän rauhallisempaa. Vähän on Freddyllä kaveria ikävä, mutta se osaa kyllä arvostaa tätä omaa rauhaa :D

Ja loppuun taas aivan upeaa koiratanssia: *klik*

Painia ja vatsavaivoja

2011-02-23T11:52:00.002+02:00

Sisäpainista ei ole helppo saada kuvia

Kuten kuvista voi päätellä, meillä painitaan. Meillä painitaan paljon. Enimmäkseen sisällä. Ulkona juostaan, sisällä painitaan. Tosin välillä juostaan myöskin sisällä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tuolit alkaa lennellä, on aika vähän komentaa koiria ja käskeä niitä rauhoittumaan. Mutta kun niillä on niin kivaa.

Kaikki on siis sujunut ihan hyvin ja pojat tulevat hyvin toimeen keskenään. Tiettyjä Freddyn asettamia sääntöjä Rassen täytyy tosin noudattaa. Minun syliini ei tungeta, jos Freddy on siinä. Minun sylistä on myös poistuttava välittömästi, jos Freddy päättää tulla syliin. Rasse saa koskea vain tiettyihin luihin. Muut luut ovat Freddyn.

Rasse on sisäistänyt säännöt hyvin ja turhilta murinoilta ollaan vältytty. Rassekin on saanut rohkeutta paljon lisää ja nyt se olisi leikkimässä koko ajan. Siitä Freddy ei ole ihan niin innoissaan. Freddykin leikkii mielellään ja paljon, mutta rajansa kaikella. Edellisen kirjoituksen jälkeen roolit ovat menneet vähän toisinpäin, Rasse on että "Jee!" ja Freddyä kyllästyttää. Mutta kivaa niillä on keskenään.

Freddyn luu

Freddy on paininut muittenkin kuin Rassen kanssa. Eilen aamulla Freddy oli tosi vaisun oloinen ja pian se jo oksensi lattialle. Ulkona se raahusti väsyneenä eteenpäin ja oksensi ulkona vielä kahdesti. Maha oli muutenkin sekaisin. Sisällä se vain nukkui eikä edes koskenut ruokaansa. Iltaa kohden se kuitenkin piristyi ja illalla se söi kaiken ruuan, jossa oli seassa riisiä. Tänään se on ollut taas ihan normaali. Rassen maha on onneksi ollut ihan kunnossa.

Päätin muuten sittenkin perua sen meidän dobo-kurssin. Samaan aikaan on nimittäin koiratanssin jatkokurssi ja me mennään sitten kuitenkin mieluummin sillle kurssille. Ensi sunnuntaina on siis viimeinen alkeiskurssin kerta ja heti seuraavalla viikolla alkaa sitten jatkokurssi.

Sunnuntaitokoilua

2011-02-21T10:17:00.001+02:00

Sitä eiliset toko-treenit kirjaimellisesti olivat. Sunnuntaitokoilua. Ihan joka suhteessa. Meidän ryhmässä on meidät mukaan lukien vain kaksi koirakkoa (normaaleja ihmisiä ei vissiin kiinnosta raahautua treenaamaan sunnuntaisin klo 21-22) ja eilen toinen koirakko ei ollut paikalla. Olimme Freddyn kanssa siis ainoat, mikä oli kyllä oikeestaan tosi kiva. Kouluttajalla oli aikaa katsoa meidän juttuja kunnolla ja treenejä sovellettiin kokonaan meidän mukaan. Saatiin myös kouluttajan omasta koirasta hyvää häiriötä.

Alkuun tehtiin seuraamista, mikä meni ihan kivasti. Pysähdyttäessä Freddy menee perusasentoon aika hitaasti. Siihen sain vinkiksi ihan yksinkertaisesti vaan jättää palkkaamatta kaikki vähänkin hitaat suoritukset. Freddy ei ole oikein osannut tuota, joten olen vaan palkannut aina kun se istuu, mutta kouluttajan mielestä Freddy osasi jo niin hyvin, ettei kannata palkata muista kun vain niistä parhaista. Tuo on minulla tosi tavallinen virhe, en vaadi tarpeeksi ja palkkaan huonommistakin suorituksista.

Sitten se ongelma. Estehyppy. Tehtiin alkuun niin, että kouluttaja seisoi esteen toiseella puolella ja minä käskin koiran hyppäämään ja kun se hyppäsi, niin namikippo maahan esteen toisella puolella. Tämä meni aluksi tosi hyvin, Freddy tiesi mitä teki ja teki innoissaan. Ja sitten yhtäkkiä se vain katosi. Freddy ei tajunnut yhtään mitään ja vaan tarjosi perusasentoa ja hetken kuluttua jo vilkuttamistakin. Helpotettiin siten, että kouluttaja laittoi kupin maahan jo ennen kuin Freddy hyppäsi, mutta silti ei mennyt yli. Taukokaan ei auttanut, eikä saatu sitten enää hyvää suoritusta loppuun, mikä jäi vaivaamaan aika pahasti.

Meillä on käynyt noin ennenkin, että Freddy muka ensin osaa ja sitten se yllättäen katoaa ihan kokonaan. Ympäristössä ei tapahdu mitään muutosta, mitään ei tapahtu, mutta yhtäkkiä Freddy ei vaan tajua ollenkaan. Mistä tällainen voi johtua?

Loppuun tehtiin vielä kolme kahden minuutin paikkamakuuta ja kouluttaja tuli oman koiransa kanssa siihen ihan viereen kävelemään ja hyppimään häiriöksi. Palkkasin Freddyä usein ja se oli ensin vähän hermostunut, mutta lopussa se makasi jo ihan rauhassa, vaikka toinen koira pomppi siinä vieressä. Tähän olin siis tyytyväinen.

Aikaisin aamulla lainakoiramme saapui. Käytin koirat yhdessä ulkona ja kaikki meni oikein hyvin. Sisällä nuo sitten vähän riehuivat mutta rauhoittuivat aika nopeasti. Rasse on onneksi ollut täällä jo monta kertaa, joten paikka oli tuttu eikä tarvinnut jännittää.

Freddyn piti vähän saada näyttää Rasselle kuka on pomo ja vähän murahti kun Rasse yritti kiivetä syliini kun Freddy oli silitettävänä. Rähinöiltä ollaan kuitenkin ainakin tähän asti vältytty ja toivottavasti niitä ei tule ollenkaan. Hyvin nuo tulevat toimeen keskenään, Rassea tosin vähän inhottaa kun Freddy innoissaan hyppii päälle ja haluaisi leikkiä.

Kuvaa hyvin aamun tunnelmia: Freddy on että "Jee!" ja Rasse luimuilee.

Nyt molemmat nukkuvat ihan tyytyväisen oloisina.

Freddy 2v!

2011-02-20T11:59:00.000+02:00

Hupskeikkaa, blogin päivittäminen on taas vähän jäänyt. Otanpa taas itseäni niskasta kiinni.

Perjantaina 18.2.2011 Freddylle tuli mittariin täyteen 2 kokonaista vuotta! Hurjan paljon onnea pienelle vauvalle!

Kaksi vuotta on mennyt tajuttoman nopeasti. Vastahan tuo oli niin pieni. Nyt se taitaa jo olla ihan aikuisen koiran näköinen, mutta aivojen kehitys pysähtyi siinä jossain puolen vuoden iässä. Korvat tosin pysyvät nykyään jo aika hyvin päässä ja Freddy pysyy hyvin hallinnassa, mutta muuten tuo on kyllä aika sekopäinen otus :D

Minulla ei ole mitään tietoa Freddyn sisaruksista, mutta niistä olisi tosi kiva tietää jotain. Jos siis joku tietää jotain Freddyn sisaruksista (ja muistakin lähisukulaisista), niin kertokaa ihmeessä! Freddyn sisarukset ovat siis nimeltään SOUND'S LIGHT-ON (u.), SOUND'S SHINING-ALL (u., asuu ilmeisesti Karkkilassa) ja SOUND'S LIGHTNING-ALL (n.). Kutsumanimistä minulla ei ole mitään tietoa.

Me ollaan käyty koiratanssi- ja tokotreeneissä. Koiratanssi etenee kivasti ja tykätään molemmat tosi paljon! Tätä kyllä jatketaan ehdottomasti! Tokoilutkin etenevät ihan kivasti, seuraamisessa alkaa olla se perusidea selvä, nyt pitää vaan kasvattaa sitä matkaa ja treenata niitä käännöksiä. Liikkeellelähdössä tippuu helposti kontakti, niin sitäkin pitää treenata.

Minulla alkoi nyt hiihtoloma ja sain tänne hiihtolomaksi pari marsua. Freddyn mielestä Pörrö ja Miina ovat ihan älyttömän mielenkiintosia ja se istuu usein niiden häkin ulkopuolella ja katselee niitä häntä heiluen. Ehkä sillä on meidän pupuja vähän ikävä.

Huomenna aamulla saamme toisenkin hiihtolomakaverin, nimittäin Rasse muuttaa tänne hiihtolomaviikoksi. Siitä voi seurata aika mielenkiintoista menoa!

Mukavaa hiihtolomaa niille, joilla sellainen on, muille muuten vaan mukavaa helmikuuta! :D

Housekin naksuttelee

2011-01-30T22:07:00.001+02:00

Löysin erään ruotsalaisen koiranomistajan blogista videon, jolla doctor Gregory House naksutinkouluttaa lasta:

Ajoitus ei tosiaan ole paras, mutta annettakoon se anteeksi :D

Mistä on väsynyt pieni shelliäinen tehty?

2011-01-30T17:04:00.000+02:00

Koiratanssitreenit, yhteensä 2½ tuntia bussilla reissailua, muutaman tunnin lenkki hangessa kavereitten kanssa. Siitä on väsynyt pieni shelliäinen tehty.

Aamulla lähdettiin suunnistamaan julkisilla kohti Konalaa. Reilun tunnin bussireissun jälkeen ehdittiin juuri ajoissa klo 11.00 alkavalle koiratanssitunnillemme. Kerrattiin enimmäkseen viime tunnilla läpi käytyjä juttuja, joita me olemme Freddyn kanssa treenanneet kotona. Kaikki muu sujui hyvin, mutta se kumartaminen on vaan vaikeeta. Uusina juttuina kävimme läpi ohjaajan kiertämistä takaperin (Freddy tajusi tämän tosi hyvin!) ja syliin hyppäämistä.

Oli tosi kivat treenit ja harmittaa, että meiltä jää taas ensi kerta väliin. Freddy keskittyi tosi hyvin kun tehtiin jotain, mutta haukkui kun ei tehty mitään. Tuo on ollut meillä ongelmana, että Freddy tekee hyvin kun tehdään jotain, mutta heti kun ei tehdä mitään, niin se kyttäilee toisia ja haukkuu.

Toisen bussissa vietetyn tunnin jälkeen päästiin Puolarmaariin ja siellä tehtiin lenkki. Kavereiksi lähtivät Maxi ja Rasse. Maxi ei ollut oikein innostunut duracell-shelteistä, mutta Freddyllä ja Rassella oli tuttuun tapaan hauskaa ja Maxikin selvisi hengissä kun huligaanit ymmärsivät jättää sen rauhaan. Paikka kuhisi hiihtäjiä ja välillä eksyimme ladulle, mistä hiihtäjät eivät olleet kovin innoissaan. Kivempihan siellä olisi ollut ilman hiihtäjiä, mutta riemukseni huomasin, ettei Freddy pahemmin välittänyt hiihtäjistä ja pystyin pitämään sitä vapaana ladunkin vieressä.

Bussissa matkalla kotiin Freddy nukkui sikeästi, mutta jaksoi vielä juosta pysäkiltä kotiin. Nyt kuitenkin uni maittaa.

Tanssahtelua

2011-01-27T12:25:00.001+02:00

Luistelujeni takia emme sunnuntaina päässeet koiratansskurssimme ekalle treenikerralle. Minä sain sähköpostiini viestin siitä, mitä tunnilla oltiin tehty ja eilen treenasimme Freddyn kanssa Freddylle uusia juttuja: pyörimistä, kumartamista ja ohjaajan kiertämistä. Nuo nyt ovat ihan "perustemppuja", mutta jostain syystä en ole niitä Freddylle koskaan opettanut.

Pyörimisen päätin opettaa kosketuskepillä. Ensin puoli kierrosta kepin perässä, sitten 3/4 kierrosta ja lopulta kokonainen kierros. Treenin jälkeen tämä on siinä vaiheessa, että Freddy pyörähtää nopeasti ympäri kun kepin vetää sen selän takaa ympäri, mutta ei se kyllä sitä varsinaisesti vielä tajunnut.

Kumartamisen haluan opettaa sheippaamalla, kuten esim. tässä. Harmi vaan etten minä ihan osaa. Tämä ei siis edennyt oikein minnekään, Freddy oppi ainoastaan katsomaan alas. Uusintayritys tänään.

Ohjaajan kiertämisen opetan myöskin kosketuskepillä. Tämän Freddy tajusi todella nopeasti ja jo yhden treenikerran lopussa saatoin lyhentää keppiä tosi paljon ja sillä tekemäni liike oli todella pieni. Tein siis ihan niin, että vien kepin selän taakse ja koira seuraa perässä. Tämä oli ihan helppo juttu ja Freddy oppi heti menemään koko kierroksen. Tämä oli ihan helppo juttu enkä usko että kestää kauan saada siitä kokonainen liike :)

Minulla alkaa tänään koulu vasta 13.10, joten tarkoitus oli jatkaa noita ennen kuin lähden kouluun. Freddy ei ollut täysin samaa mieltä:

Loppukevennykseksi vielä aivan ihana koiratanssiesitys!

Oh, what a beautiful morning

2011-01-26T11:30:00.000+02:00

Kiitos kaikille palautetta antaneille! :) Meillä on siis selvästikin sekä tuttuja että vähän vähemmän tuttuja seuraajia. Palautettahan saa edelleen antaa!

Vanhemmat lähtivät tänään reissuun, joten minun tehtäväkseni jäi hoitaa pikkusisko kouluun. Hyvin pääsi pikkusisko kouluun, mutta itse en olisi mitenkään ehtinyt, joten menin sitten mieluummin Freddyn kanssa pitkälle aamulenkille.

Aurinko paistoi ihanasti, mutta ei ollut vielä ehtinyt nousta niin korkealle että olisi kunnolla valaissut, joten kuvat eivät sitten loppupeleissä olleetkaan ollenkaan niin hyviä. Mutta kiva oli kävellä, pakkasta oli kivat pari astetta, missään ei ollut ketään ja me saatiin riehua ihan keskenämme hangessa :)

Siellä menee helikopteri

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, esimerkiksi jäätynyt oja jonne kuitenkin virtaa putkesta vettä! On se vaan niin jännää!

Digitaalisia tassunjälkiä verkossa

2011-01-23T21:55:00.000+02:00

Otsikko on varastettu uusimmasta Koiramme-lehdestä, jossa oli juttua koirablogeista. Jutun luettuani rupesin miettimään, miksi ylipäätään kirjoitan Freddyn toilailuista.

Minä pidän kirjoittamisesta ja Freddyn toilailujen päivittäminen blogiin on minulle ennenkaikkea mukavaa ajanvietettä. Minusta on myös kiva, että Freddyn elämästä on jotain kirjoitettuna, niitä on jälkeenpäin kiva lueskella. Myös treenien edistymisen hahmottaa paremmin kun ne on johonkin kirjoitettu, tosin Freddyn treeneistä en mitenkään hirveesti ole tänne edes kirjoittanu. Freddyn jäätyä auton alle blogin kirjoittaminen on myös ollut jollain tapaa terapeuttista. Teki hyvää saada kirjoittaa asiasta ja kommenttien muodossa saatu tuki auttoi. Jotenkin blogi auttaa asioiden hahmottamisessa.

Kirjoitan siis aika pitkälti itseni vuoksi. Minusta on kuitenkin mukava saada kommentteja ja kyllä minua ilahduttaa se, jos joku kehuu blogia. Toivon, että joku saa tästä blogista jotain irti ja että sen lukeminen on jonkun mielestä jopa mielenkiintoista. Minusta on kiva lukea toisten blogeja ja lukea niin tuttujen kuin tuntemattomienkin koirien kuulumisia, ehkä joku lukee meidänkin kuulumisia.

Kävijämäärä vaihtelee yleensä 10 ja 30 lukijan välillä päivässä. Nyt minua kiinnostaisi tietää, keitä nämä lukijat oikein ovat :) Luetteko yleensä tekstit, katsotteko kuvat, vai käyttekö muuten vain pikaisesti kurkkaamassa? Mikä blogissa on mielenkiintoista, mistä haluaisitte kuulla lisää ja mitä voisi jättää pois?

Kuten sanoin, kirjoitan pitkälti itseni vuoksi, mutta myö lukijoitten. Joten toivoisin teidän antavan blogista palautetta. Palautetta toivon ihan kaikilta, niin säännöllisiltä lukijoilta kuin ihan ensimmäistä kertaa sivun avanneilta!

Oma koneeni irtisanoutui yhteistyösopimuksesta ja kovalevy sanoi poks, joten kuvia ei tänään ole.

Väsynyt vahtikoira

2011-01-19T00:17:00.000+02:00

Freddyllä on oma ikkuna portaissa. Siitä ikkunasta näkee ulos kadulle ja siinä vahtikoiran on hyvä haukkua naapurin koirille. Mutta joskus vahtikoiraakin alkaa väsyttää kesken työvuoron.

Tilannekatsaus

2011-01-12T23:50:00.000+02:00

Nyt kun viralliseksi tavoitteeksi on asetettu kokeisiin meneminen, niin voisi heti alkuun vähän vilkasta, millä mallilla nuo ALOn liikkeet on. Oikeestaanhan ne ei ole meillä oikeen millään mallilla, meillä on aika paljon treenattavaa, mutta onhan meillä melkein kokonainen vuosi aikaa, kun talvella vasta meinasin niihin kokeisiin mennä. Mutta kattellaan taas että miten edetään.

Luoksepäästävyys: Tämä on kunnossa, ei pitäisi olla mitään ongelmia.

Paikkamakuu: 2 minuutin aikana joudun käymään palkkaamassa kerran tai kaksi. Jos kaverit pysyy paikoillaan eikä mitään muutakaan jännää tapahdu, niin Freddykin pysyy, mutta ei toimi kovin hyvin häiriössä.

Seuraaminen: Tätä ollaan tehty hirveen vähän, kun tää on musta niin hirveen tylsä liike.. Olen vähän tsempannu ja yrittäny tätäkin nyt treenata. Paikka alkaa löytyä ja kontakti on kiva, mutta ei mene vielä pitkiä matkoja ja liikkellelähdössä kontakti ja koko koira tippuu. Käännökset vasemmalle on ihan hyvät, oikeelle kääntymistä täytyy vielä treenata.

Liikkeestä maahanmeno: Seuraaminen on ihan vaiheessa, joten Freddy ei seuraa ennen maahanmenoa vaan roikkuu vaan mukana vasemmalla puolella. Tosin seuraa usein ihan hyvin, vaikken siis tässä ole vahvistanut seuraamista ollenkaan. Menee maahan vähän hitaasti, menee sellasena matona ja päätyy usein vinoon. Menee kuitenkin maahan ja pysyy siinä kunnes pyydän nousemaan.

Liikkeestä seisominen: Ei olla kauheesti treenattu, mutta sujuu olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin. Seuraamisen suhteen tässä on sama tilanne kuin maahanmenossa. Joudun vähän hidastamaan vauhtia juuri ennen käskyä enkä voi käskyn jälkeen ottaa montaa askelta ennen palaamista. Edistyy kuitenkin ihan hyvin.

Luoksetulo: Tulee kovaa ja näin, mutta en ole opettanut perusasentoon tulemista tässä ollenkaan, joten on aika vaiheessa. Freddy osaa siis kyllä tulla luokse, mutta luokse vaan täysiä luokse ja sitten ollaan revitty lelula.

Estehyppy: No hmmmm... Freddy kykenee hyppäämään sen esteen yli, mutta ei se sitten muuta osaakaan. Olen pitänyt esteen toisella puolella kosketusalustaa, se pitää häivyttää pois. Ei olla myöskään yhtään harjoiteltu hypyn jälkeen pysähtymistä.

Ja nyt joku siellä nauraa räkättää että onko näillä tosiaan tavoitteena kisata alle vuoden päästä. Kaikkiin juttuihin ollaan saatu jotain ideaa, mutta mikään liike ei ole läheskään valmis. Seuraamista täytyy nyt tosissaan työstää, siinä pitää treenata noita liikkeellelähtöjä ja käännöksiä, sekä kasvattaa sitä matkaa. Paikkamakuuseen häitiötreeniä ja sitten nuo palkkaamiset tuolta välistä pois. Jääviin tarvittais se seuraaminen, mutta luulen että noin muuten saan ne aika hyvin kuntoon, ne kuitenkin etenee hyvin. Luoksetuloon täytyisi kehitellä joku loppu. Estehyppyäkin täytyy työstää aika paljon. Freddyn mielestä se on tosi kiva liike, mutta ei se sitä osaa. Siitä tuo kosketusalusta pois ja sitten opetellaan pysähtymään sen esteen jälkeen.

Näitä aletaan sitten työstää heti huomenna :) Ilmottauduin 13.2 alkavalle viiden kerran toko-kurssille sekä 23.1 alkavalle viiden kerran koiratanssikurssille, tosin meiltä jää kaksi kertaa väliin luistelujuttujen takia. Innolla taas odotan :)

Palloillaan

2011-01-06T12:14:00.002+02:00

Kaivoin taas jumppapallon esiin, ei olla vähään aikaan tehty sillä mitään. Freddyn mielestä jumppapallolla tasapainoilu on tosi siistii ja häntä alkoi vispata kun se näki, mitä autotallista toin. Freddy ei osaa lattialta vielä itse hypätä pallolle, vaan tulee sohvan kautta. Tavoitteena olisi, että se oppisi hyppäämään pallolle suoraan lattialta. Nyt se ottaa jo vauhtia ja vähän ponnistaakin, mutta pallolle päätyvät ainoastaan etutassut. Pallolla on seisty, istuttu, maattu ja annettu tassua. Ollaan myös vähän kokeiltu pallon päällä kääntyilyä.

Freddy innostuu aina palloilusta ihan hirveesti ja se odottaa aina intopiukeena sohvalla lupaa hypätä pallolle. Välillä sitä saa ihan tiukasti komentaa odottamaan, ettei ota varaslähtöä ja hyppää pallolle ennen kuin minulla on pallosta kunnon ote. Kun lupa lopulta tulee, Freddy syöksyy pallolle ja minun täytyy todella pitää vastaan, ettei pallo vaan lähde vierimään minnekään. Bongasinkin tässä joku päivä DOBO-kurssin ja luulen että tuo kurssi voisi nousta Freddyn suosioon. Jos jossain vaiheessa tulee semmonen kurssi mille mekin päästäis niin ollaan kyllä ehdottomasti heti ensimmäisinä ilmottautumassa :)

Uusi vuosi, uudet tavoitteet

2011-01-05T17:32:00.003+02:00

Katse kohti tulevia koitoksia

Meidän joulu sujui oikein lepposasti, Freddy oli kuin pikkulapsi ja etsi koko ajan jostain hampaisiinsa paketteja ja se löytyi milloin mistäkin repimässä jonkun pakettia auki. Lopulta pikkuhauva sai omat pakettinsa ja sai repiä niitä ihan luvan kanssa. Parasta paketeissa oli nimenomaan niitten avaaminen ja papereitten silppuaminen, tosin kyllä kumikanakin oli kovin mieleinen ja pehmokalkkuna menetti päänsä aika nopeasti.

Jouluna ei tehty pahemmin mitään ja nyt meillä alkaakin kunnon kinkunsulatus. Se aloitettiin riehumalla Rassen kanssa. Junokin tuli metsässä vastaan, Junoa ei ollakaan vähään aikaan nähty. Näin talvisin on valosaankin aikaan sen verran pimeetä, ettei kuvat oikein tahdo onnistua.

Freddy ulkoiluttaa Rassea

Niin se vuosikin pääsi taas vaihtumaan. Hirveesti taas ihmiset paukutteli raketteja ja Freddy säesti niitä uskollisesti pitkälti koko yön.. Tällekin asialle voisi vaikka yrittää tehdä jotain. Meillä taisi olla joitan tavoitteita kuluneelle vuodelle, niitä voisi vaikka vähän vilkaista. Eli tavoitteet vuodelle 2010 olivat seuraavanlaiset:

Jalka kuntoon! Normaalia jalkaa siitä ei ikinä tule, mutta toivottavasti siitä tulisi käyttökelpoinen apujalka
Niin no, toteutuiko vai ei? Ei se nyt kunnossa ole edelleenkään, mutta Freddy pärjää sillä ja jalka on käyttökelpoinen apujalka. Jos ei jalka muutu miksikään niin sille ei todennäköisesti tehdäkään mitään, joten kaipa tämä ainakin joissain määrin suoritettiin.

Syventää suhdetta entisestään. Yhdessä puuhaaminen on hauskaa!
Meidän suhde on nyt todella hyvä ja meillä tosiaan on hauskaa kun puuhaamme yhdessä :) Joskus on pieniä erimielisyyksiä treenaamisen suhteen, mutta pääsääntöisesti meillä on superhauskaa.

Varma luoksetulo ja koira paremmin hallintaan myös vapaana
Luoksetulo on parantunut ihan hurjasti ja alkaa olla aika varma. Toiset koirat saattavat edelleen hankaloittaa luoksetuloa, mutta kyllä minä uskaltaisin väittää meidän luoksetuloa melko varmaksi. Hallitsen Freddyn aika hyvin vapaana, mutta haluan Freddyn vielä täysin hallintaan myös toisten koirien lähellä.

ALO:n liikkeiden opetteleminen, ei tarvitse olla kisavalmiita, koska kisoihin ei tähdätäkään, mutta omaksi iloksi opetellaan
Ollaan treenattu, ei todellakaan ole kisavalmiita, mutta homma on edennyt selkeesti. Ja nykyisin me kyllä tähdätään kokeisiin.

Kokeillaan pallopaimennusta ja agilityä, mikäli jalka on siinä kunnossa että on mahdollista
Ei kokeiltu kumpaakaan. Jalka ei taida pahemmin agilityä kestää, joten se me taidetaan nyt unohtaa kokonaan. Pallopaimennusta kyllä haluaisin edelleen kokeilla, mutta haluaisin kurssille ja niitä on vähän heikosti.

Emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee vähän ahkerammin töitä tavoitteiden saavuttamisen eteen!
Jaa.. :D Enpäs osaa sanoa, kyllähän me jotain saatiin aikaan niin ehkä minäkin olen jotain tehnyt. En ole kylläkään näitä tavoitteita miettinyt varmaan kertaakaan sen jälkeen kun ne kirjotin, joten ei nyt mikään huippusuoritus.

Vähän epämääräisiä olivat nuo tavoitteet, mutta kyllä me nyt jotain saatiin aikaseksi. Ideana oli lähinnä hoitaa perusasioita kuntoon ja kyllä me niitä saatiin aika hyvin hoidettua. Kaipa minä olen vuoteen kokonaisuutena ihan tyytyväinen :)

Sitten voisi miettiä niitä tavoitteita alkaneelle vuodelle. Eli tavoitteet vuodelle 2011 näyttävät tältä:

Viralliset terveystutkimukset! Silmät pitää peilata ja haluan tutkituttaa myös ainakin lonkat ja kyynärät, kun en tiedä miten tuo jalka on vaikuttanut niihin. Ja nämä pitäisi hoitaa mahdollisimman pian.
Aloitetaan fysioterapia. Jalkaan pitäisi saada lisää lihaksia ja Freddy pitäisi saada käyttämään sitä enemmän. Ei ole mitään syytä, miksi jalka olisi kipeä, joten jos vaikka fysioterapia auttaisi.
Opetellaan toimimaan ja pysymään hallinnassa myös häiriön alla.
Tokoillaan ahkerasti ja talvella kokeeseen.
Aloitetaan koiratanssi. Käydään joku kurssi ja loppuvuodesta meillä pitäisi olla jonkinsortin ohjelma kasassa.
Kokeillaan sitä pallopaimennusta!

Tästä lähdetään liikkeelle.

2010-12-24T11:34:00.002+02:00

Toivottavat: Jannika ja Freddy

Kiitos!

2010-12-23T14:36:00.002+02:00

Se on jännä miten niin pikkunen sana voi tehdä kokonaisesta päivästä paremman. Usein, kun ulkoilutan Freddyä ja erityisesti kun pidän sitä vapaana, saan osakseni hieman närkästyneitä katseita ja varsinkin jos jonkun täytyy kävellä meidän ohi, ihmiset katsovat pahasti ja joskus kommentoivatkin. Tietysti on olemassa niitä mukavampiakin ihmisiä jotka eivät sano mitään, tai jos ovat ihan supermegahyvällä tullella he jopa hymyilevät!

Minun on tietysti koiranomistajana pidettävä huoli siitä, että koirani ei haittaa muiden elämää. Minusta se on ihan huippu otus, mutta ymmärrän toki, etteivät kaikki ole samaa mieltä. Siksipä pidän huolen siitä, että koira on minulla koko ajan hallinnassa ja otan myös huomioon sen asian, että jotkut pelkäävät koiraani. Minun koirani ei juoksentele ihmisten luokse, se ei mene toisten pihoille ja kun vastaan tulee ihmisiä otan sen joko hihnaan tai käskyn alle vierelleni. Kun me emme häiritse ketään, olisi minusta kovin kohtuullista, jos meitäkään ei häirittäisi.

Homma ei kuitenkaan toimi ihan niin, ja siksi minusta on ihanaa kun joku joskus kehuu minua tai koiraani. Lenkkeilimme aamulla pienellä hiekkatiellä jota ei ollut aurattu. Keskellä tietä meni pieni polku jonka ihmiset olivat siihen tallanneet. Freddy oli minulla vapaana ja pian huomasin, että meidän takana tulee lenkkeilijä. Lenkkeilijä eteni meitä paljon nopeammin, joten jossain vaiheessa hänen oli ohitettava meidät. Minä luonnollisesti kahlasin hankeen väistääkseni ja komensin koiran mukaani. Minusta on ihan itsestäänselvää, että koska minulla on koira, minä väistän. Juostessaan meidän ohi mies huikkasi "Kiitti!" ja jatkoi matkaa. Siitä tuli jotenkin niin hyvä mieli että oli pakko blogiinkin kirjoittaa :D

Joulumieltä muillekin, huomenna on jo aatto!

Meille tuotiin kuusi aamupäivällä sisään ja Freddy meni tuttuun tapaansa juomaan kuusenjalasta. Viime jouluna Freddy hylkäsi oman vesikuppinsa kokonaan ja siirtyi juomaan pelkästään kuusenjalasta. Onkohan se sitten jotenkin paremman makuista vai onko se jännää ryömiä sinne kuusen alle? Sitä en tiedä, mutta ainakin koiran turkki on pihkasta ihan tahmainen.

Ja lunta riittää

2010-12-07T19:43:00.000+02:00

Se lumi ei tosiaankaan sulanut pois, vaan sitä on tullut koko ajan vain lisää ja lisää. Ihan kivaahan lumi on, ei siinä mitään, mutta liika on aina liikaa. Sellainen kuiva lumi on myös huomattavasti kivempaa kuin märkä nollakelien lumi. Jos tänne Etelä-Suomeen saadaan valkoinen joulu, minä en valita :)

Freddy ei tosiaankaan valita. Lumi on edelleen pop. Viimeisimmät päivät lämpömittari on taas näyttänyt sellasia mukavia pieniä pakkasasteita. Sitä ennen täällä oli vähän turhan kylmä eikä Freddy oikein tykännyt. Ulkoillessa täytyy pitää töppösiä jotka putoilee joka toinen metri ja jos ei koko ajan pysy liikkeessä niin jäätyy. Lenkkeilimme vähän aikaa sitten Rassen kanssa ja silloin kyllä hauvelit pysyivät hyvin liikkeessä, ei tullut kylmä.

Vaikka aurinko paistoikin kivasti, oli metsässä vähän pimeää ja siitä johtuen kuvatkaan eivät ole mitään huippulaatuisia. Jäällä olisi saanut otettua kivoja kuvia, mutta emme luottaneet jään kantavuuteen vielä niin paljon, että olisimme sinne menneet. Freddy kyllä kävi siellä pienehkön kierroksen vetämässä, mutta komensin sen sieltä heti pois. Tai melkein heti, ensin piti saada kuva ;) Kyllä siellä jäällä joku jo lenkkeili tanskandogginsa kanssa, mutta ei lähdetty riskeeraamaan.

Lumiturpa

Sieltä ne tulee :)

Freddy syö edelleen lunta

Tehtiin vielä superlyhyt toko-treeni lenkin loppuun ja Freddy teki tosi kivasti. Nousi taas motivaatio huomattavasti :)

Luoksetulo

Semmosen jutun olen muuten huomannut, että kun Freddylle laittaa kaikkiin tassuihin töppöset, niin se kävelee ihan normaalisti eikä sen liikkumisesta huomaa ollenkaan, että yksi sen tassuista on vammautunut. Jos taas muissa tassuissa ei ole töppösiä, Freddy ei laske joka askeleelle jalalle painoa, vaan ainoastaan potkii sillä vauhtia. Kävellessään hitaasti se kyllä astuu sille kokonaan. Joulun jälkeen käydään lääkärillä näyttämässä jalkaa ja samalla varmaan tehdään viralliset terveystutkimukset. Fysioterapiakin voisi olla aika kova sana.

Mukavaa joulunodotusta, kohtahan se joulu onkin jo ovella!

Motivaatiota ja sen puutetta

2010-11-27T23:16:00.000+02:00

Tokon treenaaminen on nyt viimeaikoina jäänyt todella vähäiseksi. Itse olen ollut todella laiska treenaamaan, kun tuolla ulkona on niin kylmä (se lumi ei tosiaankaan ole sulanut pois) niin ei oikein innosta lähteä sinne treenaamaan ja sisällä treenaaminen on aina jotenkin tylsää. Pitäisi taas päästä joihinkin ohjattuihin treeneihin, mutta en ole senkään eteen tehnyt juuri mitään. Ehkä se into tokoonkin taas kohta löytyy, nyt on koeviikko ja hirveesti kaikkea meneillään, ensi jakso onkin sitten taas kevyempi niin ehtii treenailla kunnolla.

"Ei jaksais tota tokoo"

Koiratanssi sen sijaan innostaa koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Siinä on kivaa se, kun saa itse olla luova ja keksiä niitä omia juttuja. Tällaiselle taitoluistelijalle sopii hyvin tuo kun saa valita musiikin ja tehdä siihen koreografian ja tuo temppujen tekeminen ja niiden yhdisteleminen on vaan jotenkin niin kivaa :) Haluaisin sitäkin päästä jonkin sortin ryhmässä treenaamaan, niin tulisi oikeesti treenattua kunnolla. Katsotaan mitä tästä kehittyy, en nyt ala heti mitään tavoitteita asettelemaan.

Käväisin tänään pikaisesti Lemmikkimessuilla. Löysin muutaman iiiiihanan pannan, mutta ne olivat kaikki liian isoja. Pöh. Huomenna olisi Haltialassa Petsie-miitti, mietin vielä jaksanko raahautua sinne asti, kokeisiinkin kun pitäisi vähän lukea..

Pää ja maha sekaisin lumesta

2010-11-19T00:27:00.000+02:00

No nyt on sitten meilläkin lunta. Sitä satoi koko illan, koko yön ja koko päivänkin, joskin jossain vaiheessa päivää se tuli suurimmaksi osaksi vetenä. Nyt on kuitenkin maa valkoinen ja sekös pientä shelttiä riemastuttaa. Lumessa kahlaaminen ja sukelteleminen on ihan huippua. Lenkeillä Freddy saa älyttömiä hepuleita jotka päättyvät kenguruloikan kautta lumikasaan sukeltamiseen. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ihan ilmaset.

Freddy on myös oivaltanut, että tätä hauskaa tököttiähän voi myös syödä! Sitä se ei tajunnut vielä viime talvena. Uusi etenemistapa onkin sellainen, että tungetaan nokka lumeen, avataan suu ja juostaan eteenpäin. Kun suu alkaa olla täynnä lunta, nostetaan nokka ylös ja niellään. Mahdollisesti tästä syystä ollaan tänään saatu käydä vähän pyllypyykillä, kun maha on mennyt sekaisin. Nyt maha alkaa kuitenkin toimia taas normaalisti, pitää vähän valvoa tuota lumen syöntiä, josko se olisi ratkaisu tähän ongelmaan.

Kohta se lumi taitaa kuitenkin jo taas sulaa pois.

Pelottava ällöttävä matto

2010-11-17T19:25:00.001+02:00

Huoneessani on alkanut sisustusprojekti. Parvisänky saa lähteä menemään ja koko kalusto laitetaan uusiksi. Huonekalut on valittu, nyt ne pitäisi vain saada ostettua ja kasattua.. Uuden valkoisen karvamaton sain hankittua eilen. Yleensä Freddy rakastaa karvamattoja, se tykkää kieriä ja möyriä niillä. Tässä matossa on nyt kuitenkin jotain vialla. Freddy ei nimittäin suostu astumaan tassullakaan sen päälle. Matolle voi astua vain, jos minä istun sen päällä, ja silloinkin astutaan niin vähän kuin mahdollista ja juostaan suoraan syliin. Kaikki ruumiinosat on huolellisesti aseteltu sylissä niin, ettei karvakaan osu mattoon.

Maton ohi ängetään vaikka väkisin, sille ei varmasti astuta tassullakaan.

En tajua, mikä matossa on niin kamalaa. Jostain syystä se on vaan pakko aina kiertää. Ehkä siinä on joku outo haju, joka sitten lähtee siitä aikanaan pois. Pikkusiskoni matto on samanlainen, joskin eri värinen, eikä Freddyllä ole mitään ongelmia sen maton suhteen.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt koiratanssin kokeilemista. Jonkin sortin ohjelmasta on joitain ideoita, nyt pitäisi vaan alkaa opetella liikkeitä. Kokeillaan nyt ja katsotaan jos me siitä vaikka innostuttais :)

Hei taas!

2010-11-16T22:13:00.001+02:00

Freddyn toilailut päivittyvät nykyään tähän osoitteeseen. Vuodatus alkaa olla niin täynnä mainoksia ja lisäksi tätä on paljon helpompi käyttää, joten siirryttiin nyt kokonaan tänne. Päivittäkää siis linkkinne!

Ulkoasumme muuttui samalla aika radikaalisti, nyt mennään vähän talvisemmalla lookilla. Etelän sääolosuhteisiin nähden ulkoasu on ehkä hieman turhankin talvinen, mutta pohjoisempana taitaa jo olla aika talvista ja eiköhän se talvi vähitellen tule meillekin.